Viidenkympin villitys
Olemme Tintin kanssa nyt viisikymppisiä. Syntymäpäivälahjaksi sain mieheltäni Horse&Rider -lehden vuosikerran. Kyseisessä lehdessä on oleellisesti enemmän luettavaa kenttäratsastuksesta kuin suomalaisissa hevoslehdissä. Aihepiirit ovat muutenkin maanläheisempiä ja minun makuuni.
Ihan perusratsastusta käsittelevät aiheet olisivat tervetulleita myös kotimaan lehtiin. Miten kantapää pysyy alhaalla? Miten pohje vakautetaan? Miten hevonen saadaan kulkemaan tasaisella tuntumalla? Olen itsekkäästi paljon kiinnostuneempi omasta ratsastuksestani ja sen kehittämisestä, kuin esimerkiksi suomalaisten ratsastajien menestyksestä. Seuraan toki kaikkea ratsastusta, mutta toivoisin aina saavani toisten menestyksestä jotain pientä vinkkiä itselleni. Pelkät tuloslistat eivät vie ketään eteenpäin. Tarvitaan enemmän jotain sellaista, mitä voi lukea Katri Syvärisen kirjasta Tavoitteena tasapaino.
Itselleni ja Tintille varasin syntymäpäivälahjaksi viimeinkin maastoestetunnin Cajus Aminoffilta. Nuuksion-vierailun teimme Tintin kanssa eilen ja palasimme monta kokemusta ja ajatusta rikkaampina ja innoissamme siitä, että pääsemme sinne vielä uudelleen. Toivottavasti ajatus vielä jalostuu taidoksi: tahti, tie ja muoto.
Mutta siitä lisää kuvien kera myöhemmin.
Ihan perusratsastusta käsittelevät aiheet olisivat tervetulleita myös kotimaan lehtiin. Miten kantapää pysyy alhaalla? Miten pohje vakautetaan? Miten hevonen saadaan kulkemaan tasaisella tuntumalla? Olen itsekkäästi paljon kiinnostuneempi omasta ratsastuksestani ja sen kehittämisestä, kuin esimerkiksi suomalaisten ratsastajien menestyksestä. Seuraan toki kaikkea ratsastusta, mutta toivoisin aina saavani toisten menestyksestä jotain pientä vinkkiä itselleni. Pelkät tuloslistat eivät vie ketään eteenpäin. Tarvitaan enemmän jotain sellaista, mitä voi lukea Katri Syvärisen kirjasta Tavoitteena tasapaino.
Itselleni ja Tintille varasin syntymäpäivälahjaksi viimeinkin maastoestetunnin Cajus Aminoffilta. Nuuksion-vierailun teimme Tintin kanssa eilen ja palasimme monta kokemusta ja ajatusta rikkaampina ja innoissamme siitä, että pääsemme sinne vielä uudelleen. Toivottavasti ajatus vielä jalostuu taidoksi: tahti, tie ja muoto.
Mutta siitä lisää kuvien kera myöhemmin.
 |
| Like mother, like daughter. Sain kuulla, ettei kukaan ole ole ollut niin kova piehtaroimaan mudassa, kuin Tintin epä Qapeline. Tämä kuva on Tintistä keväällä 2011. |
Ihanaa! Cajus on kyllä paras. Meidänkin on monta kertaa pitänyt mennä Cajuksen silmien alle kuulemaan totuuksia itsestämme, mutta se on toistaiseksi jäänyt. Kiva kuulla mitä teitte, jotain Cajusmaista, taatusti!
VastaaPoistaTehtävät olivat minun mittapuullani haastavia ja rohkeutta tarvittiin, mutta varmaan ihan peruskauraa kuitenkin. Jännitti hypätä märällä pellolla.
PoistaEn odottanut kuulevani mitään maata mullistavaa taidoistani suuntaan enkä toiseen, eivätkä totuudet ratsastuksestani muuttuneetkaan mihinkään. Se kertonee myös siitä, että kaikki minua valmentaneet ovat kiinnittäneet huomiota samoihin olennaisiin asioihin, jotka perusratsastuksessa pitää saada kuntoon.
Sen sijaan itseluottamus tuossa kasvoi kummasti. Oli hurjan helppoa luottaa Tinttiin, koska Cajus luotti siihen. Nyt pitää malttaa jättää jotain siihen varsinaiseen juttuun. Meillä on taas älyttömän hyviä kuvia!