Käsikuulumisia

Kuluneen kesän ehdottomasti harmillisin juttu oli oikean käteni rikkoutuminen heti kesän alussa. Röntgenkuvissa ei näkynyt murtumia, mutta peukalon nivelsiteet antoivat liikaa myöten. Vaihtoehtoja sain kaksi: joko leikataan heti tai vaihtoehtoisesti laitetaan käsi lastaan ja katsotaan, rustottuuko ja rauhoittuuko se käyttökuntoon kesän aikana.

Valitsin jälkimmäisen. Minulla oli kesälle aivan liikaa suunnitelmia, jotka olisivat menneet pieleen, jos olisin joutunut kulkemaan käsi kipsissä. Ratsastusta itsekin harrastava lääkäri tuntui ymmärtävän perusteluni. Lasta oli irrotettava, joten saatoin kesälomareissulla puljata Pinken kanssa uima-altaalla.

Vesipestävä lasta mahdollisti paljon, tosin loppuaikoina se hankasi paukalon tyvestä.

Liimapinteli olisi pitänyt keksiä ennen Kreetan-reissua, koska se olisi kestänyt vettä.

Viikko sitten sain lopullisen arvion: nivelsiteet ovat rustottuneet ja peukalon arkuus ja ajoittainen kipu johtuu siitä. Leikkaus ei välttämättä muuttaisi asiaa sen kummemmaksi. Kaiken lisäksi joutuisin olemaan sairauslomalla ja sen jälkeen vielä kuntouttamaan käteni kipsin jäljiltä. Tämä nykyinen kipu saattaisi olla pientä siihen verrattuna, sitä paitsi nykyinen kipu saattaa hyvinkin hälvetä tulevien kuukausien aikana. Palaamme siis asiaan syksymmällä, jos käden puristusvoima ei minua tyydytä.

Todennäköisesti se, etten jäänyt kädettömänä paikalleni makaamaan, auttoi käden paranemista. Lihakset siinä eivät ainakaan surkastuneet.

Sillä ei pysty vielä kaatamaan maitoa, mutta sillä pystyy ratsastamaan. Ja sehän riittää.