maanantai 16. heinäkuuta 2012

Mikä ruuhkavuosiratsastaja?

Siinä se tilanne sitten oli: piti kertoa parille kymmenelle teinille omasta ratsastustaustasta ja -tasosta. Lopetin toteamalla, että vaikka ikäni ehkä pakottaisi sanomaan tätiratsastaja, en suostu suin surminkaan sanomaan olevani sitä.

Minun määritelmieni mukaan tätiratsastaja käyttää enemmän aikaa selittämiseen kuin ratsastamiseen. Raskas elämä tai huono päivä kuitenkin toistamiseen estävät huippusuorituksen, johon täti ilman muuta pystyisi, jos olosuhteet vain olisivat optimaaliset. Niinpä hän seisoo synninpäästöä anoen oman kehityksensä tiellä; näiden kaikkien syiden takia en voi yrittää enempää, näettehän.

Uskon, että jokainen ratsastaja haluaisi ratsastaa hyvin tai ainakin paremmin. Niin myös tätiratsastaja. Ja juuri siksi on pakko selitellä. Ja tädillä riittää selityksiä. Hän ei kuitenkaan yritä selittelyllään löytää syitä virheilleen, jotta voisi korjata ne. Hän selittelee, jotta hänen ei tarvitsisi tehdä virheilleen mitään.

Kun aloin haaveilla perheestä, jouduin samalla hyväksymään, etten enää voisi käyttää mielin määrin aikaa ratsastamiseen. Mutta koska ratsastamisen palo oli kova, koin, että ainoa vaihtoehtoni olisi yrittää korvata käytettävissä oleva aika laadulla. En saisi lakata asettamasta itselleni tavoitteita ja tekemästä töitä niiden eteen.

Näissä ajatuksissa päätin alkaa kutsua itseäni ruuhkavuosiratsastajaksi. Laatu korvaa määrän, eteenpäin on mentävä eikä ikä ole este unelmien toteuttamiselle. Ja tekemisen on oltava hauskaa, ei väkisin vääntämistä. Kun ei huvita, ei huvita. Mutta sitä ei selitellä.

Hitaus on joskus hyväksyttävä tosiasiana, mutta pysähtyminen on kiellettyä. Kohta mennään taas!

********************
Aiheesta lisää aikaisemmin
http://quarantie.blogspot.fi/2011/05/laski-tati-silittaa-heppaa.html

1 kommentti:

  1. Olipas hyvä määritelmä tätiratsastajasta! Tätsy voi olla ihan reipas, rohkea ja osaavakin ratsastaja, mutta hänellä on tuo selittelevä asenne, joka estää kehittymisen todella hyväksi ratsastajaksi. Ja se selittely on kyllä erittäin raivostuttavaa. Milloin on vika hevosessa, varusteissa, pohjassa, opettajassa - ei kuitenkaan koskaan tädissä itsessään, joka nyt vaan ei voi ja jonka ei pidäkään muuttaa omassa ratsastuksessaan mitään. Täteys ei myöskään ole ikään tai sukupuoleen sidottu ominaisuus, vaikka se kieltämättä esiintyy taajimmin täti-ikäisillä naisilla.

    Moni täti tai miksei setäkin ;) saattaa myös olla tuudittautunut luuloon, jonka mukaan hän ei voi edistyä kuin tiettyy rajaan asti. Itsekin olin joskus sellaisessa negatiivisessa kuplassa, joka esti minua tavoittelemasta täydellisyyttä, minulle riitti "riittävän hyvä". Onneksi valmentaja on osannut puhkaista kuplan :)

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...