Urheilija ei tervettä päivää...

Kun ratsastajaan sattuu, kaikki jaksavat kannustaa

Parissa viikossa oot taas kunnossa.

Onneksi ei käynyt pahemmin.

Onneksi ei käynyt mitään hevoselle.

Onneksi oli se-ja-se-varuste.

Mutta se meni tosi hyvin siihen asti. Tosta on hyvä jatkaa.

Et jossittele, nyt se meni näin.

Lajille vihkiytymättömät pitävät ratsastamista vaarallisena lajina. Kuitenkin sama lääkäri, joka kauhistelee ratsastuksen vaarallisuutta, ei kehota sitä poikaa lopettamaan jalkapallonpeluuta, joka odotti solisluu murtuneena odotti pääsyä lääkäriin viime keskiviikkona. Puhumattakaan siitä skeittariteinistä, jonka ranne sojotti aivan kummalliseen suuntaan. Kun mieheni akillesjänne paukahti poikki koripallopelissä, ei häntäkään kehotettu pysymään paikallaan ja vaihtamaan lajia muuten kuin toipumisen ajaksi.

Ratsastus muuttuu vaaralliseksi, kun taidot, yleiskunto ja suorituksen taso eivät kohtaa. Ratsastus muuttuu vaaralliseksi silloinkin, kun hevosta ei ole koulutettu kunnolla. Vaikka olen turvavarusteiden kannattaja, olen minäkin sietä mieltä, että mikään niistä ei korvaa puutteellista ratasastustaitoa.

Jos joku ratsastuksessa on erityisen vaarallista, se on huonokuntoinen hevonen, jolla on päätetty lähteä tekemään liian raskas suoritus. Huonokuntoisia hevosia on yksityishevosissa enemmän kuin ratsastuskoulujen opetushevosissa. Tunti päivässä on hevoselle melko vähän liikuntaa.

Silti tähän lajiin kuuluu olennaisena osana riski. Se jännitys, mikä vatsanpohjassa tuntuu esteradalle mentäessä, on vastustamaton. Jos en pidä jalkojani kiinni, minä tipun.

Kädessäni on seuraavat kolme viikkoa lasta. Lääkärin mukaan vamma on "hiihtäjän peukalo".

Oletteko koskaan miettineet, miten vaarallinen tuo kansallislajimme onkaan; on saanut ihan oman vammankin.

Kommentit

  1. Anteeksi nyt mutta on pakko tehdä jotain muuta kun kannustaa. Jokunen vuosi sitten hankin itselleni juuri samanlaisen hiihtäjän peukalon. Toki näitä voi olla hieman lievempiä, mutta itselläni vamma tarkoitti sitä, että peukalon juuresta luusta lohkesi pikkupikkupikku palanen. Niin pieni palanen ei sitten päättäny kuudessakaan viikossa luutua yhtään mihinkään kiinni, joten elin lähes hyödyttömän oikean käden peukalon kanssa puoli vuotta. Puolen vuoden jälkeen kipu alkoi olla sitä luokkaa että peukkua saattoi jo käytellä.

    Ratsastamista ei tosin estänyt edes kipsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopputuloksia on tietenkin yhtä paljon kuin tapauksiakin. Hyvä, jos kätesi viimein tuli kuntoon. Tässä ei ole luita rikki, ihon alle katsotaan mahdollisesti elokuussa. Luotan Dextran urheiluklinikan lääkäriin ihan satasella.

      Poista
    2. Ilmeisesti onkin useimmiten jänteiden ja nivelen ylitaittumisesta johtuva vaiva. Huono tuuri vaan on joskus ikävästi mukana.

      Poista
    3. Niinhän se aina menee. Osa riskeistä voidaan välttää tekemällä asiat huolella ja yllä mainitun mukaisesti, mutta loput jää joka tapauksessa tuurin varaan -joko hyvän tai huonon.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit