Sellainen perinteinen hevosenhoitaja
Tiedättekö, mikä olisi ihanaa? Löytää jostain sellainen reipas ja luotettava nuori, jolta luonnistuisi sekä lapsen- että hevosenhoito. Jolle voisin maksaa pientä lapsenhoitopalkkaa, jos hän leikkisi Pinken kanssa sillä aikaa kun minä ratsastan. Sen lisäksi hän tykkäisi harjata ja talutella hevosta, näin kesäaikaan syötelläkin.
Hän putsaisi varusteita, selvittäisi häntäjouhia ja sutisi vesikuppia silloin, kun olen itse kiireinen. Häneltä luonnistuisi loimien ja riimujen huuhtominen mudasta, harjojen ja suojien peseminen, kaapin järjestäminen, pintelien kääriminen ja hevosen harjan siistiminen. Näppärästi poistuisivat boksista myös kakkakikkareet niinä parina päivänä viikossa, jolloin hän olisi lupautunut tulemaan. Näin kesällä ehtisin itse häntä opettaa.
Hän kävisi joskus vain viemässä hevosen tarhaan ja tykkäisi hirveästi hoitaa hevosia ilman, että pääpaino olisi ratsastamisessa. Hän toki voisi ratsastaa aina välillä, jos siihen olisi edellytyksiä. Alkuun tietenkin valvotusti, mutta kun taidot kasvaisivat, hän voisi joskus ratsastaa myös itsenäisesti.
Plussaa olisi, jos tällaisen nuoren vanhemmatkin näkisivät hevosenhoidon harrastuksena eivätkä pitäisi minua orjatyön teettäjänä. Nuori hoitaisi koulunsa, mutta samalla hänellä olisi mahdollisuus oppia hevosenhoidosta. Sitä taitoa hän joka tapauksessa tarvisi, jos joskus päättäisi toteuttaa unelmansa omasta hevosesta. Koulu pitäisi hoitaa siksi, että hevoshaave olisi helpompi toteuttaa, jos olisi opiskellut jotain muutakin, kuin pelkkää elämää.
Tällaisia teinejä oli pilvin pimein vielä 90-luvulla. Minäkin olin. Milläs muulla tavoin minäkään olisin hevosista mitään oppinut! Hevosenhoitohalukkuus ei varmasti ole vähentynyt, mutta mikä sitten on muuttunut? Meille riitti taannoin kiitokseksi ilmainen joulumaasto kerran vuodessa. Jotenkin kuvittelisin, etteivät tämän päivän heppatytötkään harrasta saadakseen siitä rahaa.
Missä he sitten oikein ovat piilossa? Vai emmekö me aikuiset uskalla luottaa hevosiamme tuntemattomien nuorten käsiin? Emmehän me itsekään olleet aikoinaan vastuuttomia.
Tai ehkä kyse on siitä, että pelkäämme viime kädessä näiden nuorten meille tuntemattomia vanhempia, jotka epäonnisissa tilanteissa syyttäisivät meitä milloin mistäkin? Olisiko tuttavan lasta helpompi ohjeistaa hevosenhoitajaksi? Mutta en minäkään olisi ikinä saanut hoitohevosta, jos olisin tarvinnut siihen vanhempieni ystäviä. Ei heillä hevosia ollut.
Yksityistalleilla on asiaton oleskelu kielletty, joten onko siinä syy siihen, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa? Missä me edes tapaisimme innokkaita hoitsuttomia heppanuoria? Ja missä me voisimme seurata näiden nuorten toimintaa hevosten kanssa, jotta sitten luottaisimme omamme heidän hoteisiinsa?
Vai onko sittenkin niin, että hevosenhoitamista ei katsota harrastukseksi vaan työksi, josta pitäisi maksaa korvaus tai ainakin siihen pitäisi aina liittyä ratsastusmahdollisuus?
Toisin mieluusti kaappiin pillimehuja ja karkkia kesäpäivien varalle ja ostaisin leffaliput kiitokseksi silloin tällöin. En vain tiedä, kenelle.
******************
EDIT! Lisää samasta aiheesta aikaisemmin:
http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2012/05/seurustelua.html
Hän putsaisi varusteita, selvittäisi häntäjouhia ja sutisi vesikuppia silloin, kun olen itse kiireinen. Häneltä luonnistuisi loimien ja riimujen huuhtominen mudasta, harjojen ja suojien peseminen, kaapin järjestäminen, pintelien kääriminen ja hevosen harjan siistiminen. Näppärästi poistuisivat boksista myös kakkakikkareet niinä parina päivänä viikossa, jolloin hän olisi lupautunut tulemaan. Näin kesällä ehtisin itse häntä opettaa.
Hän kävisi joskus vain viemässä hevosen tarhaan ja tykkäisi hirveästi hoitaa hevosia ilman, että pääpaino olisi ratsastamisessa. Hän toki voisi ratsastaa aina välillä, jos siihen olisi edellytyksiä. Alkuun tietenkin valvotusti, mutta kun taidot kasvaisivat, hän voisi joskus ratsastaa myös itsenäisesti.
 |
| Tähän hiekkalaatikkoon ei saa missään nimessä tehdä kuoppia. |
Tällaisia teinejä oli pilvin pimein vielä 90-luvulla. Minäkin olin. Milläs muulla tavoin minäkään olisin hevosista mitään oppinut! Hevosenhoitohalukkuus ei varmasti ole vähentynyt, mutta mikä sitten on muuttunut? Meille riitti taannoin kiitokseksi ilmainen joulumaasto kerran vuodessa. Jotenkin kuvittelisin, etteivät tämän päivän heppatytötkään harrasta saadakseen siitä rahaa.
Missä he sitten oikein ovat piilossa? Vai emmekö me aikuiset uskalla luottaa hevosiamme tuntemattomien nuorten käsiin? Emmehän me itsekään olleet aikoinaan vastuuttomia.
Tai ehkä kyse on siitä, että pelkäämme viime kädessä näiden nuorten meille tuntemattomia vanhempia, jotka epäonnisissa tilanteissa syyttäisivät meitä milloin mistäkin? Olisiko tuttavan lasta helpompi ohjeistaa hevosenhoitajaksi? Mutta en minäkään olisi ikinä saanut hoitohevosta, jos olisin tarvinnut siihen vanhempieni ystäviä. Ei heillä hevosia ollut.
Yksityistalleilla on asiaton oleskelu kielletty, joten onko siinä syy siihen, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa? Missä me edes tapaisimme innokkaita hoitsuttomia heppanuoria? Ja missä me voisimme seurata näiden nuorten toimintaa hevosten kanssa, jotta sitten luottaisimme omamme heidän hoteisiinsa?
Vai onko sittenkin niin, että hevosenhoitamista ei katsota harrastukseksi vaan työksi, josta pitäisi maksaa korvaus tai ainakin siihen pitäisi aina liittyä ratsastusmahdollisuus?
Toisin mieluusti kaappiin pillimehuja ja karkkia kesäpäivien varalle ja ostaisin leffaliput kiitokseksi silloin tällöin. En vain tiedä, kenelle.
******************
EDIT! Lisää samasta aiheesta aikaisemmin:
http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2012/05/seurustelua.html
Missä päin tällaista mahdollisuutta tarjotaan? (:
VastaaPoistaKaupunki on Espoo, ja jos joku tämän perusteella näkee tässä tilaisuuden, niin sähköpostia voi laittaa osoitteeseen ruuhkavuosiratsastaja [at) gmail.com
PoistaTuota on monen hevosihmisen kans mietitty vuosien varrella, että mitä on tapahtunut?? Ennen kilpailtiin siitä, et kuka pääsee mille tallille hoitaan. Nyt ketään ei kiinnosta, paitsi ilmainen ratsastaminen.
VastaaPoistaMoni ei halua ees siivota karsinoita, jos ei oo ihan pakko!! Mä muistan joskus leirilläkin vaatineeni päästä siivoamaan karsinoita, kun se on niin kivaa ;D
Minä en ole vielä hevosen omistajan elämää kokenut koti-Suomessa, mutta samaa tarinaa olen kuullut, että "vanhan ajan" heppatytöt ovat sukupuuttoon kuolevaa lajia. Toisaalta silloin 80-90 -luvuilla ei ollut meseä eikä feseä, ehkä vapaa-ajan viettomahdollisuudet olivat vaatimattomammat? Onko nykyvanhemmilla enemmän rahaa kustantaa lapsilleen kaikenlaista, ei tarvitse eikä ole aikaa vain pyöriä tallilla? En minä vaan tiedä ;) Mutta olisihan tuollainen hevosen hoitaja, satunnainenkin, aivan ihana! Harmi kun sopivan ikäinen kummityttö asuu sitten Suomessakin eri kaupungissa, kuin mihin me hevosen kanssa tulemme...
VastaaPoistaharmi, asun ihan eri suunnassa.. muuten ois varmasti ollu todella kiva tulla! (: Joo, nykyään ollaan vissiin vähän vaativampia, itselle olisi kuitenkin kelvannut ihan vain hyvä mieli ja hevosten sekä lasten kanssa puuhaaminen palkaksi..
VastaaPoistaMistä löytäisi opiskelija, nuori aikuinen itselleen perinteisen hoitohevosen? Olisi mukavaa päästä muutaman vuoden tauon jälkeen herättelemään rakasta harrastusta uudelleen eloon ja saisi mahdollisuuden edetä rauhassa ja vahvistaa hevosnaistaitoja. Vuokrahevostarjontaa löytyy erittäin kokeneille ja erittäin maksukykyisille aikuisille, mutta reippaita apukäsiä ei tunnuta tarvittavan.
VastaaPoistaTämä varmaan on ikuisuusongelma. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Auttavia käsiä tarvitaan, mutta kun kaikki tuntuavat haluavan ratsastaa kiitokseksi.
PoistaMyönnän, että ehkä joskus - en tarkoita joka kertaa, enkä ennen tutustumista, olisi kiva päästä ratsaille hoitohevosenkin selkään. Vaikka maksua vastaan kevyelle maastolenkille, sekin olisi jo ihan huippua. Ajattelen kuitenkin niin, että parhaimmassa tapauksessa hevosen omistaja voi tarjota mukavan harrastuksen (vielä ilmaisen) hoitajalle, jossa samalla voi kehittää omia hevosenkäsittelytaitojaan. Tuntisin myös mielihyvää, jos voisin olla avuksi toiselle. Nuoruudessani tapasin sellaisiakin omistajia, jotka olivat itse aina kiireettöminä paikalla tallilla ja halusivat hoitajan tekevän kaiken valmiiksi (laittaa hevosen kuntoon, siivota, ottaa heistä kuvia), samalla saattoi saada kovin sanoin kritiikkiä pienimmästäkin asiasta, jos ei vaikka jotain heti tiennyt/osannut. Sellainen kohtelu tuntui kyllä hieman orjatyöltä eikä mukavalta harrastukselta.
VastaaPoistaMInun lapsuudessani hevosenhoitajan kohtalo tuntui todellakin olevan se, että hevosia laitettiin omistajille valmiiksi. Tuntui jopa, etteivät hevosenomistajat itse halunneet puuhailla hevostensa kanssa ollenkaan.
PoistaKyllä varmasti hevosenhoitajat hevosen selkäänkin pääsevät, jos se ei ratsastustaidosta jää kiinni. Toinen asia onkin sitten se, onko hevosenhoitajan tarkoitus hoitaa hevoseta hevosen (ratsastajasta) vapaana päivänä vain muuten. Kyllä minunkin ajatuksissani olisi löytää hevosenhoitaja, joka pystyy myös liikuttamaan hevosta, mutta myös hoitamaans itä sen vapaapäivinä.
Mutta olen siis ihan varma, että apuasi tarvittaisiin. Ehkä voit laittaa tähän kaupunkisi, jolloin joku apuasi tarvitseva voi ottaa sinuun suoraan yhteyttä?
Olisi kyllä mahtavaa jos meilläkin päin olisi tälläinen mahdollisuus. Itse yritän etsiä hoitohevosta, mitä saisi hoitaa mielin määrin, siivota karsinan, puhdistaa harjat, harjailla, selvittää harjaa ja vaikka mitä muuta.
VastaaPoistaEtitkö siis vielä hoitajaa??
VastaaPoistaMoikka! En etsi enää. Kiitos kysymästä kuitenkin. :)
PoistaHeii! Täällä kirjoittelee 31 kohta 14 oleva tyttö! En tiedä olenko mielestäsi liian nuori tähän tehtävään, mutta kokemusta hevosista on. En ole hyvä ratsastaja, mutta tykkään hoitaa hevosia. Mulla on myös kokemusta lastenhoidosta ja olen hoitanut lapsia 3-6v ennenkin palkkaa vastaan naapurustossani. Mieluiten ottaisin tämän tehtvän kesällä, koska silloin ei ole koulua. En tietenkää ole varma pääsenkö mutta tässähän pitää varmasti selvitellä kaikenlaista ennenkin :).
VastaaPoista