keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kentän laidalta

Seurasin tänään harava kädessä pieniä luokkia. Jotain hyötyä siitäkin on, että ei pääse itse kisaamaan. Tuleepa ainakin seurattua oman tasoistensa ratsastajien menoa oppimismielessä.

Rata oli ja ei ollut tänään vaikea. Ensimmäiselle esteelle tuli todella paljon kieltoja. Se oli okseri, ja ensimmäiseksi esteeksi vaati hyvin etenevän laukan. Ne, jotka hissuttelivat ja antoivat hevostensa yllättyä, eivät välttämättä päässeet yli. Se muuten oli sama sininen, jota Tintti on viime aikoina hypännyt silmät kiinni.

Useilla pikkuluokkaratsastajilla tuntuu olevan samat haasteet kuin minulla: tarvitaan eteenpäin rullaavaa laukkaa, lyhyempi ohjastuntuma, hevoselta nenä ylös, eteenpäinratsastusta, pohkeet kiinni ja kädet hiljaa.

Niillä niidä ruusukkeita saadaan. Muut sitten jauhavat olosuhteista.

******

Ostin tänään Tintin vanhan satulan alle metallisen satulatelineen. Pinke on ratsastanut satulassa jo pitkään. Nyt hän "attaa" vähän korkeammalla eikä aiemman pahvilaatikon hajoamista tarvitse enää pelätä. Ja itse asiassa nyt meillä on myös aikuisen painoa kestävä satulatuoli. Tuo vanha satula on niin pehmeä istua. Sääli, että se on käyttökelvoton.

Satulateline tulee palvelemaan myös amatöörin kisakaappina, koska uskon saavani Tintin leirikamat mahtumaan sen alla olevaan koriin. Ja kätevästi se mahtuu myös auton takakonttiin, toisessa päässä on pyörät. Ja hintaa oli nelisenkymppiä.

6 kommenttia:

  1. Siis nyt mä oon NIIIIIIN kade! Itse muistan lapsena väkertäneeni harjoitteluhepan laittamalla kaksi tuoli vastakkain, ja nostamalla rullalle käärityn varapatjan niiden päälle. Toisinaan yritin saada jalustimetkin hyppynarusta ja renkaista, mutta muistaakseni ne ei ikinä oikein toiminut. Kovin usein ei tilaisuutta hepan rakentamiseen edes ollut, patja kun oli yleensä piilossa varastossa ja vain harvoin sain luvan ottaa sen esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme tietoisia tästä autuudesta. :) Siksi satulaa on Pinkelle säästetty.

      Satula olisi ollut upeinta, olisin voinut lapsuudessani toivoa. Minulla oli kyllä mummolan vanhat työhevosen suitset. Äiti taannoin muisteli meidän istuneen usein kylmässä saunassa sellaisen "hevoseksi kelpaavan" kiviseinämän päällä. Siinä sitten oli juurikin noita hyppynarurengasviritelmiä ja muuta.

      Sanoin Anssille taannoin, että saiskohan tuosta satulasta jotain. Hän totesi, ettei Pinken satulaa voi minnekään myydä. Että se pieni varaosasumma ei korvaa tuota iloa, minkä satulassa istuminen tuottaa.

      Poista
    2. Lapsuudessa melko lähellä meitä asui kivan näköinen, pari vuotta mua vanhempi poika. Sen seura kiehtoi tietysti jo pelkästään näistä syistä. Vieläkin suurempi houkutin oli kuitenkin perheen terassilla tolppien nokkaan viritetyt kaksi satulaa. Muistaakseni pääsin niitä kokeilemaan vain kerran tai kaksi, sillä minun ja pojan välinen vetovoima ei valitettavasti ollut molemminpuolista eikä minulla ollut mitään lähimainkaan satuloiden veroista houkutinta ;D

      Olen iloinen Pinken puolesta! On se vaan kiva, ettei tartte liehakoida naapurin poikia satuloiden vuoksi :)

      Poista
    3. Jep, tytön on hyvä tulla toimeen omillaan alusta saakka. :)

      Pitänee miettiä, mitä tehdään sitten kun oven takana on jonossa porukkaa meidän satulan takia...

      Poista
    4. Lisätulot tulisikin tarpeeseen. Siinähän meille oliskin kiva kesäduuni. :)

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...