perjantai 18. toukokuuta 2012

Ponyspotting

Valitse elämä. Valitse ura. Valitse perhe. Valitse hevonen. 

Valitse iso auto, joka vetää hyvin traileria. Valitse satulat, suitset, loimet ja magneettisäteilevät pintelipatjat. Valitse kylmätyt jalat, akupunktio, matala verenpaine ja hevosen hammashuolto. Valitse tallipaikan osakelaina. Valitse koti, josta on lyhyt matka tallille. Valitse ystä­väsi saman harrastuksen parista. Valitse ratsastushousut ja niihin sopivat satulahuovat. Valitse sun­nun­tai­aa­mui­nen ihmet­tely, että miksi ihmeessä olet taas tallilla tarhaamassa hevosia tai pakkaamassa hevosta traileriin kisoja varten. Valitse satulassa istumi­nen, haarovälin hankaumat ja rutikuivien leivänkannikoiden tun­ke­mi­nen suuhusi.

Valitse lopulta edessä oleva mätä­ne­mi­nen, vii­mei­set pihi­näsi tallinpihassa, mutta ylenkatso silti niitä, jotka jaksoivat aina naureskella sille, että toteutat intohimojasi.

Valitse onnellisuus. Valitse hevosenomistus.
Valitse elämä.

Alkuperäisidea elokuvasta Trainspotting (Iso-Britannia 1996)

6 kommenttia:

  1. Niinpä niin... Tätä valintaa olen ollut jo jonkin aikaa tekemässä, mutta se ei tunnu muuttuvan helpommaksi. Sydän huutaa että osta osta osta, mutta järki (ja varsinkin lähipiiri) toppuuttelee. Mitkä sitten ovat niitä oikeita syitä olla ostamatta hevosta, ja mitkä tekosyitä, kun pelottaa, eikä uskalla heittäytyä? Raha? Just tällä hetkellä ei olisi este, mutta entäs tulevaisuudessa? Aika? Periaatteessa on, eikä edes vaatisi seuraavan puolen vuoden aikana ylivoimaisia järjestelyjä. Perhe? No, koostuu tällä hetkellä (ja todennäköisesti aika pitkälle tulevaisuudessakin) vain ja ainoastaan järkevästä, aikuisesta koirasta ja itsestäni, voisiko koira olla mukana tallilla? Muu elämä? Sitä ei ole, tai en ainakaan koe että joutuisin luopumaan mistään, jos esim. kotona tietokoneen ääressä vietetty aika kuluisikin tallilla. Itse asiassa tälläkin hetkellä olisin mieluummin tallilla, miksi siis kyhjötän kotona?

    Äitienpäivälounaalla tuli sivulauseessa puolihuolimattomasti mainittua, että harkitsen hevosen ostoa, ja perheen ilmeet olivat näkemisen arvoiset. Äiti: "Etkö sä muista että ne on koko ajan kipeenä ja pitää rampata klinikalla?" Sisko: "Hullu! Ei kai kukaan täysjärkinen osta hevosta?! Millä sä maksaisit sen ylläpidon?" Siskon mies (ja 7-vuotias poika säestäen): "Kattokaa nyt sen ilmettä, se on ostanut jo sen hevosen, ei vaan oo uskaltanut kertoa! Hahhah-haa!" Keskustelu päättyi siihen.

    Mutta kun haluaisin, ja taas eilen kisoissa (töissä ja katsomassa) vietetyn päivän jälkeen mietin että jos sittenkin... Radalla oli päivän aikana monta ihan terveen näköistä, hyvin liikkuvaa hevosta, joten ei ne kaikki oo aina kipeitä. Muutamia tuttujakin ratsukoista, joista näkee, että muutaman vuoden yhteistyö on todella tuottanut tulosta, ja ratsukon suoritukset ovat selvästi parantuneet. Miksi siis itse hinkkaan kerran viikossa tunnilla, ja manaan kun en kehity tarpeeksi, ja en pääse valmentautumaan johdonmukaisesti ratsukkona, kun tunnin tehtävät eivät aina välttämättä aina ole niitä juuri sillä hetkellä alla olevalle hevoselle tai minulle suunniteltuja? Miksi haikeana roikun oman tunnin jälkeen tallilla ja katselen, kun hevoseni jatkaa seuraavalla tunnilla, vaikka haluaisin mieluummin olla sitä harjailemassa ja syöttelemässä kevätauringossa nurmikolla? Ja tunnin jälkeen on pakko lähteä kotiin, kun ei ole enää mitään järkevää syytä jäädä tallille? Hyviä kysymyksiä, löytyykö hyviä vastauksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoja kysymyksiä... Luulen, hevosten sairastamisen kanssa on vähän kuin lasten sairastamisten kanssa: jonkun lapsi on koko ajan korvatulehduksessa, mutta jonkun lapsi vain välillä. Valtaosa hevosistakin pysyy suurimman osan ajasta terveenä, mutta ei kukaan aivan koko aikaa. Jotain kremppaa tulee aina välillä, koska elämä ei ole suunniteltavissa.

      Ja sitten se veikkauksen mainoksesta tuttu lause pätee kaikkeen: elämä voi muuttua. Ihan kaikissa muodoissaan. Lopulta jäänee vain se yksi kysymys: uskallatko heittäytyä? Miten kestät elämää, johon tulee lisää asioita, joiden kohdalla et voi olla varma, mitä tulee tapatumaan? Koska hevonen tuo niitä tullessaan.

      Poista
  2. Hevosen omistamisen aiheuttamia tunteita on vaikea sanoin kuvailla, mutta Ruuhkavuosiratsastaja onnistui siinä aika hyvin. Suuria tunteita on luvassa, hyvässä ja pahassa. Huoli hevosesta voi olla jopa suurempi, kuin lapsesta, sillä hevosesi kuitenkin viettää suurimman osan vuorokaudesta vieraiden hoidossa ilman että olet itse paikalla vrt siihen, että lapsi on enemmän kotona kuin muiden hoidossa. Siksi itse korostan hevosen ostoa harkitsevalle, että ole tarkkana tallin kanssa. Jos on rahaa hyvään täysihoitotalliin, valitse sellainen, ota etukäteen selvää mitä hintaan sisältyy ja mitä ei, ja valitse talli mahdollisimman läheltä kotiasi.

    "Olet hullu", on lause, jonka saa kuulla moneen kertaan ;) Kyllä, ehkä olen hullu. Mutta jos hyvin toimeentulevalla, lapsettomalla ja puolisottomalla ihmisellä, (jolla ei kotipaikkakunnallaan ole sukulaisia eikä läheisiä ystäviä) ole aikaa ja mahdollisuuksia omaan hevoseen, niin kellä sitten on? Näin sen itselleni perustelin.

    Vaikka välillä on ollut epätoivon hetkiä, kun tämänhetkisessä asuinmaassani hyvää hevosenpitoa on vaikea löytää, niin hetkeäkään ei ole harmittanut, että minulla on hevonen. Tuo tumma herrasmies on tehnyt olemisestani Elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mutta jos hyvin toimeentulevalla, lapsettomalla ja puolisottomalla ihmisellä ei ole aikaa ja mahdollisuuksia omaan hevoseen, niin kenellä sitten on? "

      Tämä on erittäin hyvä pointti. Tosin siinä vaiheessa saa melko varmasti niskaansa kateelliset "on se helppoa kun ei ole lapsia ja voi käyttää aikaa ja rahaa itseensä" -kommentit. Mutta loppujen lopuksi ketä varten mitään päätöksiä ylioäänsä tehdään? Lapsia hankitaan, koska halutaan vanhemmiksi. Hevosia hankitaan, koska halutaan hevosenomistajiksi. Molempia iloineen ja suruineen. Joskus se ei mene ihan putkeen, mutta joskus menee.

      Itsekkyyttä vai epäitsekkyyttä? Jokainen varmasti tuntee molempia sydämessään. Useimmiten jäädään plussan puolelle.

      Poista
  3. Krooninen ajan- ja rahanpuute sekä huono omatunto suurperheen työssäkäyvänä äitinä. Hermolepo, onnellisuus, rauhallisuus, vuorovaikutustaidot, kärsivällisyys ja jaksaminen, jotka karttuvat sen oman hevosen kanssa kasvaessa. Oikea hevonen tekee musta selkeästi paremman ihmisen ja perhe kiittää ;)

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...