Housut vai toiset housut, kas siinä pulma
Työni puolesta saan seurata aitiopaikalta sitä, miten nuoriso pukeutuu. Vielä viisi vuotta sitten joka tytöllä oli lantiofarkut jalassaan. Tavallaan olin heistä ylpeä, sillä he eivät häpeilleet vartaloitaan, mutta toisaalta esteettinen silmäni olisi kernaasti ehdottanut monelle jotain muuta päällepantavaa. Kaikki vaatteet kun eivät sovi kaikille.
Tunnen edelleen helpotusta siitä, että 90-luvulla vallitsi grunge-muoti. Ikäluokkani sai kasvaa villa- ja flanellipaitojen suojissa ilman, että kukaan tiesi, minkä malliset alushousut kenelläkin oli jalassaan, vaikka joidenkin poikien housuista ne vuosikymmenen loppumetreillä vilkkuivat. Vanhempien esteettinen silmä tietenkin ehdotti meille jotain muuta päällepantavaa.
Harvat farkut kelpasivat. Käytännössä oli vain yksi malli - Levi´s 501. Useimmille joku muu farkkumalli olisi varmasti ollut sopivampi, mutta eipä tuo meitä haitannut. Virheet peitettiin niillä flanellipaidoilla. Ei niin ikään ollut syytä pukeutua lappubikineihin, napapaitoihin tai näyttää paljasta pintaa. Olimme suojassa muiden katseilta, vaikka olimme taatusti yhtä kriittisiä vartaloidemme suhteen kuin ketkä tahansa teini-ikäiset.
Ja suojassa minä haluan olla vieläkin. Nykyisin pukeutumisessa on välttämätöntä huomioida koko joukko asioita. Kun syöty ruoka ja eletty elämä alkavat näkyä, merkkejä ja muotivirtauksia tärkeämpää vaatteessa on se, että kuvittelen sen näyttävän päälläni hyvältä.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että haluan vaatteita, joissa en näytä lihavalta. Usko siihen, että näyttäisi hyvältä missä tahansa vaatteissa, on mennyt jo kauan aikaa sitten. Ei enää viisnollaykkösiä.
Olen tähän ikään mennessä tullut myös kiusallisen tietoiseksi siitä, etten voi käyttää lantiofarkkuja. Ajatus vatsamakkaroideni relluttumisesta housunvyötärön päälle tuntuu vastenmieliseltä ja siksi nostan housunvyötäröä ylemmäs. Juuri nyt suurin osa teineistäkin tekee niin. Mikä vapauttava tieto kaikille vyötäröönsä tyytymättömille!
Olen farkkuihminen ja olen jo pitkään halunnut farkkuratsastushousut. Joku kuitenkin valitettavasti keksi, että ne kaikki täytyy tehdä matalavyötäröisiksi ja joustaviksi, jolloin niitä saa olla kiskomassa koko ajan ylöspäin. Pyysin kokeiltavaksi kahdet Martha Ridewear - farkkuratsastushousut, toisissa on normaali vyötärö ja toisissa korkea. Ei pitäisi venyä eikä valua.
Nyt olen sitten uuden pulman edessä. Molemmat ovat mukavat jalassa.
Siniset farkkupaikkaiset ovat kivat. Vyötärö on normaali, vaikka melko matala. Nämä jalassa voisi periaatteessa mennä töihin ja sitten tallille. Nimenomaan tässä järjestyksessä, koska vaikka housu itsessään on käyttökelpoinen myös tallin ulkopuolella, niin tarttuu se paskanhaju siihenkin.
Vai ostaisinko sittenkin perinteisemmät korkeavyötäröiset, joissa on kokopaikat? Näissä mennäänkin sitten vain tallille. Vatsa peittyy kivasti, ei rellota eikä pullota. Tuntuvat jalassa samalta kuin suosikkini Cavallo Championit, farkkukangas toki on jämäkämpi.
Teini minussa janoaa sinisiä housuja: Ei se läski nyt niin kamalalta näytä ja pylly olis kiva.
Aikuinen minäni kehottaa ostamaan mustat: On enemmän sellainen oikea ratsastushousu.
Käytännöllinen minäni niin ikään edustaa aikuisuutta: Töistä suoraan tallille edes kerran viikossa.
Äitini oli ehdottomasti käytännöllisyyden kannalla: Kyllä kuule ostat tuommoiset oikeat housut, noista toisista vilkkuu takapuoli.
Mieheni sanoi sinisten näyttävät persuuksista paremmalta, mutta huomautti, ettei ole tallilla katsomassa takapuoltani ja korosti, että housuissa varmaan pitäisi pystyä ensisijaisesti ratsastamaan: Kun farkuiksi ovat aika hintavat.
Tyttäreni halusi mennä keinumaan.
Minä haluaisin molemmat, mutta on varaa vain toisiin.
Mitä minä teen?
Tunnen edelleen helpotusta siitä, että 90-luvulla vallitsi grunge-muoti. Ikäluokkani sai kasvaa villa- ja flanellipaitojen suojissa ilman, että kukaan tiesi, minkä malliset alushousut kenelläkin oli jalassaan, vaikka joidenkin poikien housuista ne vuosikymmenen loppumetreillä vilkkuivat. Vanhempien esteettinen silmä tietenkin ehdotti meille jotain muuta päällepantavaa.
Harvat farkut kelpasivat. Käytännössä oli vain yksi malli - Levi´s 501. Useimmille joku muu farkkumalli olisi varmasti ollut sopivampi, mutta eipä tuo meitä haitannut. Virheet peitettiin niillä flanellipaidoilla. Ei niin ikään ollut syytä pukeutua lappubikineihin, napapaitoihin tai näyttää paljasta pintaa. Olimme suojassa muiden katseilta, vaikka olimme taatusti yhtä kriittisiä vartaloidemme suhteen kuin ketkä tahansa teini-ikäiset.
Ja suojassa minä haluan olla vieläkin. Nykyisin pukeutumisessa on välttämätöntä huomioida koko joukko asioita. Kun syöty ruoka ja eletty elämä alkavat näkyä, merkkejä ja muotivirtauksia tärkeämpää vaatteessa on se, että kuvittelen sen näyttävän päälläni hyvältä.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että haluan vaatteita, joissa en näytä lihavalta. Usko siihen, että näyttäisi hyvältä missä tahansa vaatteissa, on mennyt jo kauan aikaa sitten. Ei enää viisnollaykkösiä.
Olen tähän ikään mennessä tullut myös kiusallisen tietoiseksi siitä, etten voi käyttää lantiofarkkuja. Ajatus vatsamakkaroideni relluttumisesta housunvyötärön päälle tuntuu vastenmieliseltä ja siksi nostan housunvyötäröä ylemmäs. Juuri nyt suurin osa teineistäkin tekee niin. Mikä vapauttava tieto kaikille vyötäröönsä tyytymättömille!
Olen farkkuihminen ja olen jo pitkään halunnut farkkuratsastushousut. Joku kuitenkin valitettavasti keksi, että ne kaikki täytyy tehdä matalavyötäröisiksi ja joustaviksi, jolloin niitä saa olla kiskomassa koko ajan ylöspäin. Pyysin kokeiltavaksi kahdet Martha Ridewear - farkkuratsastushousut, toisissa on normaali vyötärö ja toisissa korkea. Ei pitäisi venyä eikä valua.
Nyt olen sitten uuden pulman edessä. Molemmat ovat mukavat jalassa.
Siniset farkkupaikkaiset ovat kivat. Vyötärö on normaali, vaikka melko matala. Nämä jalassa voisi periaatteessa mennä töihin ja sitten tallille. Nimenomaan tässä järjestyksessä, koska vaikka housu itsessään on käyttökelpoinen myös tallin ulkopuolella, niin tarttuu se paskanhaju siihenkin.
![]() |
Pitkä paita olisi parempi. |
Vai ostaisinko sittenkin perinteisemmät korkeavyötäröiset, joissa on kokopaikat? Näissä mennäänkin sitten vain tallille. Vatsa peittyy kivasti, ei rellota eikä pullota. Tuntuvat jalassa samalta kuin suosikkini Cavallo Championit, farkkukangas toki on jämäkämpi.
![]() |
Aikuinen nainen mä oon... |
Aikuinen minäni kehottaa ostamaan mustat: On enemmän sellainen oikea ratsastushousu.
Käytännöllinen minäni niin ikään edustaa aikuisuutta: Töistä suoraan tallille edes kerran viikossa.
Äitini oli ehdottomasti käytännöllisyyden kannalla: Kyllä kuule ostat tuommoiset oikeat housut, noista toisista vilkkuu takapuoli.
Mieheni sanoi sinisten näyttävät persuuksista paremmalta, mutta huomautti, ettei ole tallilla katsomassa takapuoltani ja korosti, että housuissa varmaan pitäisi pystyä ensisijaisesti ratsastamaan: Kun farkuiksi ovat aika hintavat.
Tyttäreni halusi mennä keinumaan.
Minä haluaisin molemmat, mutta on varaa vain toisiin.
Mitä minä teen?
Onks nää nyt ne Philippat? Mullahan on mustat Agnesit ja juuri perjantaina tilasin siniset samanlaiset (mutta optimistina kokoa pienemmät!) Jännityksellä odotan niitä! Suunnitelmissa on nimenomaan, että voisin pitää niitä muutenkin ja tarvittaessa myös ratsastaa. Mustat ovat aivan huiput, sillä kokopaikat ovat tosi pitävät. Tykkään!
VastaaPoistaEn valitettavasti osaa sanoa kummat olisivat paremmat; varmasti hyviä kummatkin, mutta eri tavalla :)
Ne on molemmat mallia Philippa Jeans, mustat on kokeavyötäröiset. Ne Agnesit on tosi matalia.
PoistaNoissa on mielestäni vähän pienemmät koot kuin farkuissa yleensä. Varmaan siksi, kun farkkukangas ei jousta.
Joo, mä tykkäänkin matalavyötäröistä, vaikka välttämättä ei tälle(kään) vartalolle sovi :)
PoistaMitoitus on tosiaan aika nafti, mutta mun vartalolle yllättävän sopiva. Ei tosiaankaan ole helppoa löytää farkkuja, jotka mahtuvat näihin reisiin ja takamukseen, mutta ovat myös vyötäröstä sopivat eli eivät liian löysät. Esim. henkkamaukan farkut ovat mulle ihan katastrofi!
Elättelen toiveita, että mun paketti saapuisi jo huomenna....
Joskus housut voivat yllättää. Ostin hiljattain käyttöfarkut tuumakokoa 29, myyjän kannustaessa että 28 menisi myös. Olin epäileväinen, kun tuntui, että vyötärö madaltui samalla ihan valtavasti.
PoistaNämä housut ovat kokoa 30.
On kyllä sanottava, että housuista on varmasti yhtä monta käyttökokemusta kuin on käyttäjää. Minusta taas tuntui, ettei näissä ole mitenkään kauheasti tilaa reisille ja takamukselle.
PoistaVetoketjut lahkeissa on hauskat.
Alemmat tummemman siniset ovat enemmän minun makuuni, vaikka kivan näköiset kummatkin ovat! Ylemmät tosin näyttävät chillimmältä :)
VastaaPoistaEli samaa pohdintaa kuin itsellänikin... Argh!
PoistaJoku oli jokunen aika sitten tehnyt ihan tutkimusta nuorisokulttuurista tallilla. Jos ihan oikein muistan siinä taidettiin mainita, että meikkaamiseen ja ulkonäköön erityisesti panostavia nuoria jopa hieman syrjittiin tallikulttuurissa. Mukavuus ja mielihyvä kunniaan! (Ja housujen vaihto onnistuu tarpeen tullen vikkelään satulahuoneessa, huussissa, autossa, karsinassa tai hiljaisena aamuna vaikka keskellä pihamaata.)
VastaaPoista*nainen joka tänään töiden jälkeen vaihtoi tallipaidan päällensä autossa". :D
PoistaTämän voisi ajatella pitävän paikkaansa myös aikuisten keskuudessa. Ulkonäköasioitden pohtiminen - oli kyse sitten hevosen tai omistajankin varusteissa - ei tietyllä tavalla kuulu hevosmiestaitoon.
Kaikki perinteisesti naiselliseksi värimaailmaltaan mielletty on tietenkin aina alennusmyynnistä ostettua...
Farkkuasiaan en osaa ottaa kantaa, mutta grungemuodin mainitseminen sai hymyilemään, nimimerkillä parhaat teinivuotensa ylisuurien villapaitojen sisällä viettänyt...
VastaaPoista:) Siellä oli tilaa kaverillekin. Ehkä siksi niin lämmöllä voi noita aikoja muistella...
PoistaJa toisaalta, miksi juuri silloin kun se kroppa oli kaikkein siloisin, se piti väkisin piilottaa flanellikerrosten alle? Sitä oli olevinaan niin rumaläskiyök vaikka kuvat kertoo ihan muuta. Mutta sitähän se kai on, kun ei vaan pää kestä kasvussa perässä.
PoistaTuo on niin totta. Sitä on ollut suorastaan rimpula verrattuna nykyiseen, mutta silti mielestään maailman lihavin otus. Ja mie olin varma, ettei kukaan poika koskaan tykkää minusta, koska minulla on rillit.
PoistaNimenomaan! Mä painoin 20 kiloa vähemmän kuin nyt, ja luulin olevani hirveä tankki. Onneks oli jättivillapaidat, flanellit ja kaikki muut hirvitykset. Mulla on esimerkiksi Tallinnasta ostettu villapaita, joka on edelleen – siis nyt 20 kiloa myöhemmin – mulle aivan liian iso :) - - - miks mä säästän sitä edelleen, en todellakaan tiedä!?
PoistaKoska vaatteissa, joiden sisään mahtui itsen lisäksi joku muukin, on tunnearvoa juurikin siksi, että niiden sisään mahtui se joku muukin. ;-)
PoistaJos tilaa on, älä vain heitä pois.
Vaaleansiniset näyttävät kivemmilta, eivätkä nuo nyt niin matalat ole. Mutta jos olet tottunut kokopaikkaisilla ratsastamaan, voi olla aika outoa mennä polvipaikkaisilla, nimim. 8 vuotta kokopaikoilla ja ostin juuri ekat polvipaikkaiset...
VastaaPoistaTuo on totta.
PoistaJärkevä ääni sanoisi nyt, että ratkaiseva tekijä on paikat: kokopaikkaisiin tottuneen voi olla vaikea vaihtaa polvipaikkoihin. Nimi. kokemusta on: ne ekat polvipaikkahousut pölyttyy nyt kaapissa, kun en osaa...
VastaaPoistaMutta oikeasti, molemmat on kivoja ja näyttää hyvältä! Vaaleammatkaan eivät näytä mitenkään supermatalilta. Tosi matalissa on muuten yksi huono puoli lisää: hyttyset pääsevät housunkauluksesta sisään ratsastuksen aikana ja sehän ei ole mukavaa.
Mutta näkyyköhän minulla jotkut väärät kuvat, kun en yläkuvassakaan näe sitä väitettyä läskiä?
Kiitos! :) Mieleni taitaa edelleen olla suurempi kuin vyötäröni...
PoistaMolemmat näyttävät hyvältä. Jos kuitenkin omistat jo jotkut muut tavalliset kokopaikkaiset niin kokeile nyt niitä sinisiä. Ehkä kaikkien ratsastushousujen ei ole pakko olla toiminnoiltaan samanlaisia, tarkoitan siis kokopaikkaisia. Yhdet voisi hyvin olla tuollaiset töistätallille-mallit.
VastaaPoistahyvä pointti. :)
PoistaJos mä olisin sä, ottaisin nuo mustat... vaikka olenkin siis tämmöinen 19v kakara vielä.
VastaaPoistane kieltämättä kyllä tuntuu jalassa omemmilta tuon vyötärölinjan takia.
PoistaNuo vaaleat näyttävät minun silmääni oikein hyvältä, kokeile vähän jotain uutta! :)
VastaaPoistavalitset sitten kummat tahansa... Wau! ;)
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista.
VastaaPoistaPäädyin tosiaan noihin tummiin ja hyvältä tuntuivat eilen kisoissa. Jos joku näitä ratsastushousuja päätyy hankkimaan, kannattaa sovittaessa ottaa huomioon, että ne saisivat saistessä tuntua vähän löysiltä, jotta ne ratsastaessa eivät kiristä polvista.
Eli siis älä ihan samalla perusteella tee housuvalintaa kuin millä ostat farkut arkikäyttöön. Tulee helposti liian kireät.
Itse ajattelisin asian näin - housut kuluu kuitenkin, joten tarvitsen kuitenkin uudet jossain vaiheessa. Eli ostan molemmat!! ...vaikka sitten lompakossa kirpaisee...
VastaaPoistaIhanat housut! Mistä tuollaisia saa? Mullakin farkkuratsarit on ollu pitkään mielessä. Jotkut antiikinaikaiset Höökshousut tuolla kaapissa on, mutta farkku on niissä niin paksua, ettei mahdu mukavasti saappaisiin. Mutta ne taisikin olla jotkut issikkahousut, jotka itse kavensin... Eli ketä voi syyttää?
VastaaPoistaMusta noi molemmat on makeet! Ja tummat todella hienot. Itse olisin ottanut noi vaaleat, koska mulla on vain polvipaikkaisia housuja. Ja Sanna: myy sun polvipaikkahousut mulle :)
Minun käsittääkseni Marttoja saa Suomessa kai ainoastaan Prestin Tiinalta http://www.atjensons.com. Vaatteita on ollut nähtävillä Gumbölen keskiviikkokisoissa ja on varmaan jatkossakin. Sinne hypistelemään!
PoistaFacebookissa MarhaRidewear -sivuilla on menossa sellainen tykkäyskampanja, jossa voi voittaa tykkäämänsä vaatteen.
https://www.facebook.com/pages/Martha-Ridewear-verkkokauppa-wwwatjensonscom/104743166286073
No jopas. Olen noita Marttoja katsellut Ruotsin verkkokaupoissa. Kiva, että niitä saa nyt Suomestakin. Täytyy tulla Kumpyöliin hypistelemään. Kiitos vinkistä!
PoistaVoi iiks. Mä kävin tuolla jo tykkäämässä. Oli vaikea valita viidet... Mä luulen, että tykkäisin kovasti niistä vahapintaisista, koska ne ovat niin rock (kuvittelen olevani tosi katu-uskottava täti...)
PoistaJonna, heitäpä viestiä... Ne mun vaaleat farkuthan näkyy jossain blogin kuvissa, taitaapa olla jopa punaisten saappaiden kanssa:)
Mie haluaisin sen vahapintaisen takin. Olisin lukion käytävillä varmasti enemmän cool täti... :)
Poista