Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme

Iltakahdeksalta estekentällä ei ollut Tintin mielestä turvallista hypätä. Aurinko paistoi matalalta, mutta sitähän Tintti ei keksinyt yhdistää esteisiin, jotka olivat muuttuneet oudon muotoisiksi. Tietystä suunnasta tultaessa tuntui, kuin niiden perässä olisi ollut suuri musta aukko, joka voisi hetkenä minä hyvänsä imaista pienen hevosen sisäänsä. Aukossa odottaisi lohikäärme, eikä iltakauroille tarjoiltaisi enää koskaan.

Siksi ei ehkä kannattaisi hypätä.

Mutta koska mamma tuntui kuitenkin olevan hyppäämisen kannalla, Tintti rohkaisi lopulta mielensä. Ja kun oikein vauhtiin päästiin, se vei kuskin esteiden yli sittenkin, kun kuskilta katosi kaikki järjestys ja hallinta. "Väliäkö noista ohjista. Sillä kuitenkin on jalka kiinni, niin kai se meinaa, että hypätään", Tintti tuumi. Ja hyppäsi. Kaiken.