Se sama poniratsastaja edelleen
Me olemme Tintin kanssa olleet melko pitkään Tintanicilla: If you´ll jump, I´ll jump, remember? Neitsytmatkallamme vuonna 2009 törmäsimme uusinnassa jäävuoreen ja kielsimme ulos.
Tajusin joku aika sitten olevani edelleen poniratsastaja, joka yrittää opetella ratsastamaan hevosella. Koska lopetin ratsastamisen poni-ikäisenä vuonna 1992 ja kiipesin hevosen selkään seuraavan kerran vuonna 2007, jatkoin tavallaan siitä mihin jäin. Tosin olin unohtanut lähes kaiken. Kun taidot vähän karttuivat, en silti meinannut tottua siihen, että hevosella on pitkä kaula, pitkä askel, kova vauhti, enemmän voimaa ja oma tahto kuin kaksivuotiaalla. Hae siinä sitten turvallisuudentunnetta.
Lienee selvä, etten ole saanut Tintin kanssa takaisin poniratsastustunnetta. Tuolla tunteella tarkoitan vahvaa luottamusta siihen, että yhteistyö vie vaikka kuuhun saakka, tullaan esteelle missä kulmassa ja missä vauhdissa tahansa. Että sellainen asia, kuin yhteistyön rakoileminen, ei edes tule mieleen.
Viimei aikoina meillä kuitenkin on ollut hyviä treenejä ja minun itseluottamukseni on taas saanut boostia. Eilisissä estetreeneissä olin todella fiiliksissä Tintin reippaasta menosta, hyvistä hypyistä, onnistuneista vaihdoista ja hyvästä ohjaustehostimesta. Sen fiiliksen vallatessa ratsastin viimeisiin tehtäviin ja Muusa huusi maagisen lauseen:
- Ja nyt ratsastat niin kuin oisit se poniratsastaja, ANNA MENNÄ!
Ja ai saakeli, siinä se tunne oli! Tintti eteni, turpa oli ylhäällä, vauhti ei hiipunut, pienintäkään epäröintiä ei ollut ilmassa kummankaan puolelta. Oli vain loistava fiilis ja täydellinen luottamus siihen, että me menemme yli mistä vain. "I´m the King of the World!"
Tähän on hyvä päättää maneesikausi. Ensi viikolla päästään varmasti jo kentälle hyppäämään.
Tajusin joku aika sitten olevani edelleen poniratsastaja, joka yrittää opetella ratsastamaan hevosella. Koska lopetin ratsastamisen poni-ikäisenä vuonna 1992 ja kiipesin hevosen selkään seuraavan kerran vuonna 2007, jatkoin tavallaan siitä mihin jäin. Tosin olin unohtanut lähes kaiken. Kun taidot vähän karttuivat, en silti meinannut tottua siihen, että hevosella on pitkä kaula, pitkä askel, kova vauhti, enemmän voimaa ja oma tahto kuin kaksivuotiaalla. Hae siinä sitten turvallisuudentunnetta.
Lienee selvä, etten ole saanut Tintin kanssa takaisin poniratsastustunnetta. Tuolla tunteella tarkoitan vahvaa luottamusta siihen, että yhteistyö vie vaikka kuuhun saakka, tullaan esteelle missä kulmassa ja missä vauhdissa tahansa. Että sellainen asia, kuin yhteistyön rakoileminen, ei edes tule mieleen.
Viimei aikoina meillä kuitenkin on ollut hyviä treenejä ja minun itseluottamukseni on taas saanut boostia. Eilisissä estetreeneissä olin todella fiiliksissä Tintin reippaasta menosta, hyvistä hypyistä, onnistuneista vaihdoista ja hyvästä ohjaustehostimesta. Sen fiiliksen vallatessa ratsastin viimeisiin tehtäviin ja Muusa huusi maagisen lauseen:
- Ja nyt ratsastat niin kuin oisit se poniratsastaja, ANNA MENNÄ!
Ja ai saakeli, siinä se tunne oli! Tintti eteni, turpa oli ylhäällä, vauhti ei hiipunut, pienintäkään epäröintiä ei ollut ilmassa kummankaan puolelta. Oli vain loistava fiilis ja täydellinen luottamus siihen, että me menemme yli mistä vain. "I´m the King of the World!"
Tähän on hyvä päättää maneesikausi. Ensi viikolla päästään varmasti jo kentälle hyppäämään.
 |
| Ensin kahden pystyesteen linja, josta jatkettiin okserille, jonka alla oli muurinpalasia. Ensimmäinen pysty tuli kulmasta melko nopeasti. |
 |
| Sen jälkeen aloituslinja uudelleen, jonka jälkeen kaksinkertainen kavaletti ja muuriokseri uudelleen. |
Laukanvaihdoista vielä. Tajusinpa tällä kertaa senkin, että pitää vain ratsastaa napakasti eteen esteen jälkeen sen sijaan, että jäisin pidättämään yhtään. Laukka vaihtuu parhaiten vauhdissa. Ja sen ulkojalan tuella. Mutta toisaalta eteenpäin ratsastaminen ja kääntäminen tapahtuvat niin ikään sillä samalla kintulla, joten lopulta avain taitaa olla vain: ratsasta eteen.
VastaaPoistaHassua muuten, miten pitkästä aikaa itselle tuli oikein kunnolla hiki. Tintissa sen sijaan ei ollut hikipisaraakaan- kiitos klipperin!
Millä ohjelmalla piirrät nuo esteet?
VastaaPoistaEsteet on tehty iDraw´lla, ryhmitetty kuviksi ja siitä viety PowerPointtiin. Vähän ehkä jähmeää, mutta toimii silti aika mutkattomasti. Tykkään siitä, että iDraw´lla on aika mutkaton tehdä yksittäisiä komponentteja ja niitä sitten ryhmitellä milloin minkäkinlaisiksi esteiksi. Varmsti olemassa voisi olla jos jonkunlaisia käteviä välineitä tällaisten tekemiseen, mutta näin kotikutoisena tämäkin pelittää omasta mielestäni ihan kelvollisesti.
PoistaMiten muuten on, näkyykö näistä tarpeeksi hyvin? Parannusideat ovat tervetulleita.
Meinasin jo hukata että mihin tekstiin olin kommentoinut. Kiitos vastauksesta. Harmi että tuokin on maksullinen ohjelma. Tunnustan etten osaa omalla ompullani piirtää edes suoria viivoja vaan teen kammottavat ratapiirrokseni windowsin paintilla.
VastaaPoistaParannusideaksi antaisin että noihin reittiväriviivoihin voisi tehdä nuolia osoittamaan menosuuntaa.
Minä en ole löytänyt Macin Keynotesta samanlaista venytyskaaviota kuin mikä PowerPOintissa on, joten KeyNotella ei ainakaan saa tehtyä suoria viivoja...
PoistaMäkin hyvät puolet on siinä, että ohjelmat eivät ole kovin kalliita. iDraw taitaa maksaa parikymppiä.
Kiitos ehdotuksesta, laitan jatkossa nuolia mukaan.
Löysin OpenOfficen (eikä mennyt kuin reilu 5 vuotta) ja autuaana olen piirrellyt viivoja ja nuolia, tästä se lähtee :D
VastaaPoistaNimenomaan! Hieno juttu! Kaikkien näiden tarkoitushan on lopulta nimenomaan helpottaa elämää.
Poista