Apina oppii kun apina tippuu?
Olipa taas niin, että Eeva lupautui kuvaamaan hyppyjäni. Treenien jälkeen hän sanoi, ettei enää tule, koska edellisellä kerrallakin hän joutui todistamaan tippumistani.
Ensimmäinen kerta ulkokentällä talven jälkeen. Ihanaa, tuumasi Tinttikin, ja veti esteelle innokkaasti. Minä sain pohkeen pidettyä kiinni, pidätteet menivät hyvin läpi ja voi pojat, miten oli kivaa!
Minulla oli joskus ollut ongelmana kääntää liian nopeasti ja tulla huonosti esteelle. Nyt tuppaan nautiskelemaan pitkistä teistä ja hyvistä lähestymisistä ja ratsastan esteeltä toiselle kuin tekisin maailmanympärimatkaa 80 päivässä. Ei ehkä aikaratsastuksessa hyvä asia.
Maneesikuukausien jälkeen ulkokentän esteet tuntuvat aina suurilta ja vauhti reippaalta. Tintti kuitenkin hyppäsi reippaasti vastavaloon eikä kavahtanut muurinkappaleitakaan.
Paitsi sitten aloin itse arpoa lähestymistä ihan tavalliselle sarjalle, vaikka olimme sitä jo ihan hyvin menneet. Yläpohje irtosi, käsi ei ollut vakaa ja Tintti veti taas liinat kiinni. Toinen kerta oli jo ihan typerää.
Ensimmäisellä kerralla sain keikautettua itseni kaulalta takaisin satulaan. Toisen kiellon jälkeen Eeva lopetti kuvaamisen todeten, että sama tapahtuu uudelleen. Tintti kuitenkin kääntyi, jatkoi laukkaa ja minä istuin kaulalla ehtimättä tehdä muuta kuin pidättää eikä siinä mennyt pidätteet läpi. Suoritin puolihallitun laskeutumisen. Helposti siitä lopulta yli mentiin, kun lakkasin tuijottamasta hyppypaikkaa.
Työtapaturma, kuten Muusa sanoi. Kummallisia lihaksia näissä keikauksissa vain kipeytyy. Positiivisesti ajattelen, että tämä kaikki on kuitenkin seurausta hyvään suuntaan menneestä kehityksestä: mitä enemmän ratsastan oikein, sitä pienemmistä mokailuista Tintti häiriintyy.
 |
| Minä käynnistyn nykyään paremmin hiukan kavalettia korkeammilla aloituksilla. |
Ensimmäinen kerta ulkokentällä talven jälkeen. Ihanaa, tuumasi Tinttikin, ja veti esteelle innokkaasti. Minä sain pohkeen pidettyä kiinni, pidätteet menivät hyvin läpi ja voi pojat, miten oli kivaa!
 |
| Pientä rataa: ensin vihreä pysty vasemmalle, punainen pysty+ muurilaatikko oikealle ja muuri oikealle. Sitten okseri ja punainen pysty+ muurilaatikko (väli 22m) vasemmalle ja lopuksi sarja oikealle. |
Minulla oli joskus ollut ongelmana kääntää liian nopeasti ja tulla huonosti esteelle. Nyt tuppaan nautiskelemaan pitkistä teistä ja hyvistä lähestymisistä ja ratsastan esteeltä toiselle kuin tekisin maailmanympärimatkaa 80 päivässä. Ei ehkä aikaratsastuksessa hyvä asia.
Maneesikuukausien jälkeen ulkokentän esteet tuntuvat aina suurilta ja vauhti reippaalta. Tintti kuitenkin hyppäsi reippaasti vastavaloon eikä kavahtanut muurinkappaleitakaan.
Paitsi sitten aloin itse arpoa lähestymistä ihan tavalliselle sarjalle, vaikka olimme sitä jo ihan hyvin menneet. Yläpohje irtosi, käsi ei ollut vakaa ja Tintti veti taas liinat kiinni. Toinen kerta oli jo ihan typerää.
Ensimmäisellä kerralla sain keikautettua itseni kaulalta takaisin satulaan. Toisen kiellon jälkeen Eeva lopetti kuvaamisen todeten, että sama tapahtuu uudelleen. Tintti kuitenkin kääntyi, jatkoi laukkaa ja minä istuin kaulalla ehtimättä tehdä muuta kuin pidättää eikä siinä mennyt pidätteet läpi. Suoritin puolihallitun laskeutumisen. Helposti siitä lopulta yli mentiin, kun lakkasin tuijottamasta hyppypaikkaa.
Työtapaturma, kuten Muusa sanoi. Kummallisia lihaksia näissä keikauksissa vain kipeytyy. Positiivisesti ajattelen, että tämä kaikki on kuitenkin seurausta hyvään suuntaan menneestä kehityksestä: mitä enemmän ratsastan oikein, sitä pienemmistä mokailuista Tintti häiriintyy.
Kommentit
Lähetä kommentti