"Kuulkaa rouva, piti ratsastaa suoraan sen esteen jälkeen!"


- Se meni ihan älyttömän hyvin suoraan esteiden välillä, mutta miksi sä aloit esteen jälkeen taas kääntää kauhealla vauhdilla?

- Öö... yritin varmistaa sen laukan vaihtumisen. Mutta itse asiassa tää tehtävä taisi olla ratsastaa suoraan...?

- Aivan.

Ensin suoristus. Sitten ulkopohje. Ja se toden totta kääntyy helpommin ja laukatkin vaihtuu. Itse asiassa ihan valtavan näppärästi. Tintti on kyllä näppärä sekä hyppäämään että kääntymään. Kunhan ratsastaja vain ymmärtää olla menossa mukana.

Tuntuu, että jotkut asiat ovat korjaantuneet. Kantapäät ovat alhaalla. Alapohje ei enää kaiva. Kädet pysyvät paikallaan. Ohjastuntuma on lyhentynyt. Yritän muistaa pitää yläpohkeella tuntumaa kylkiin, jotta menisimme suoraan. On ihan tukeva ja hyvä olo hypätä. Ratsastan enemmän pohkeella kuin kädellä.

Tintti yrittää kyllä kaahata, mutta pysyy käsissä juurikin tuo pohje- ja ohjastuntuman sekä alaturparemmin ansiosta. Kun vain tajuan pitää jalan kiinni, saan ratsastettua sitä suoraan esteelle eikä se kiemurtele. Ja hengitän, rauhotun enkä mene mukaan kaahotukseen.

Tässä sunnuntain harjoituksia:


Ulkopohje huolehtii kääntämisestä, laukka on terävä ja etenee rentona.
Jumppasarjaa kolmen metrin väleillä. Hevonen tekee työn. Tästä Tintti pitää, tosin nyt oli vähän alkuvaikeuksia, kun ensin tehtävässä mokaili ratsastaja, sitten molemmat, sitten vain hevonen. Lopulta homma sujui taas. Koppoti- koppoti-koppoti- poing-poing-poing-koppoti-koppoti...
Ideana suoristaminen, haasteena päästä pitkät välit pohjetuntumalla, tasaisesti edeten ja kiemurtelematta. Tintti kahmaisi kaksinkertaisilla kavaleteilla komeasti kintut kainaloihinsa: po-poing!

Oman kropan hallinnan vaikeudesta voisi kirjoittaa romaanin. Pitäisi olla rento ja jäntevä samanaikaisesti, mutta kroppahan ei aina tätä kuuntele. Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten jonkun yksinkertaisen ohjeen toteuttamisen yrittäminen saakin aikaan virheen muualla.

Paina kantapää alas
Toteutus: Muu jalka jäykistyy. Sileällä ratsastettaessa istuinlut nousevat. Nilkka jäykistyy. Pohjetuki ei säily, koska jalka on jäykkä.
Mitä pitäisi tehdä: rentouta nilkka, niin kantapää painuu itsestään alas.

Rentouta nilkka (lue aiheesta lisää)
Toteutus: on vaikeaa. Nilkka tekee liikaa yhteistyötä muun jalan kanssa. Rentoudesta tulee velttouttta. Velttous saa aikaan sen, ettei hevonen tiedä, mitä ohjetta kuuntelisi.
Mitä pitäisi tehdä: pitää pohje kiinni samalla, kun nilkka on ihan rento.

Pidä pohje kiinni
Toteutus: Myös reidet ja polvet tarraavat kiinni. Ja kun nilkka ei ole rento, tasapainoa ei ole. Ratsastaja puristaa hevosta kuin liukasta saippuapalaa, valmiina lipsahtamaan pois otteesta hetkenä minä hyvänsä.
Mitä pitäisi tehdä: irrottaa polvet ja reidet.

Irrota polvet ja reidet
Toteutus: Miten pilkotaan kinttu palasiksi, eli pidetään nilkka rentona, pohje kiinni ja koko muu jalka irti?
Mitä pitäisi tehdä: rentouta se nilkka, niin pohje pysyy kiinni. Ja treenaa itsellesi vahva keskivartalo, niin ei tarvitse tasapainotella jäykkien jalkojen päällä.

Pidä ohjastuntuma
Toteutus: Käsi jäykistyy. Hartiat jäykistyvät. Kädestä tulee kova. Hevonen ei enää kuuntele pidätteitä eikä mitään muutakaan. Jäykkyys huonontaa tasapainoa.
Mitä pitäisi tehdä: treenaa vahva keskivartalo, hae painopiste keskeltä hevosta ja pidä olkapäät takana ja kyynärpäässä kulma.

Pidä kyynärpäässä kulma ja olkapäät takana
Toteutus: Helppoa, paitsi ettei ole.
Mitä pitäisi tehdä: treenata enemmän.

Ja sitähän tässä on yritetty. Monta askelta takana, monta monituista vielä edessä.

Kommentit

  1. :D Oi, sä oot kyllä ihan paras! Nauroin ääneen tolle listalle. Vaikkei pitäis, koska siinähän ei varsinaisesti ole naurun aihetta. Totta joka ikinen viiltävä kohta. Ei o helppo laji.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)

      Alan muuten olla vakuuttunut, että millään muulla ei ole merkitystä kuin vatsalla ja nilkoilla. Ovat melko paksuja minulla molemmat. Ehkä niissä siksi on työsarkaa...

      Poista
  2. Oletko koskaan ajatellut kokeilla CR-painotteisen valmentajan kurssia tai tunteja? Nuo ongelmat kuulostavat ihan omiltani ja muutamalla viikonlopun CR-kurssilla opin enemmän kuin vuosiin muualla.
    Teetkö toimistotyötä? Hanki HumanTool-istuin työpisteellesi, niin saat sen jämäkän keskivaratalon huomaamatta ja sitten sitten CR-kurssille opettelemaan miten sitä käytetään istunnassa hyväksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä kirjoituksestani ei nyt ehkä käynyt ilmi se, että ollaan viimeinkin päästy tuohon vaiheeseen, missä olkapäitä yritetään pitää takana. :) CR toki on rekisteröity tapa opettaa istumista, mutta joskus tuntuu, että se myös esitetään jonkunlaisena salatieteenä. Ei kai ole olemassa mitään muuta tapaa ratsastaa kuin keskellä hevosta?

      En ole kokenut tarvetta viimei aikoina hankkia muuta opetusta, koska mielestäni minua on tähänkin asti opetettu CR- periaatteiden mukaisesti ja siten päästy hurjasti eteenpäin. Vaikka sitä ei ole erityisesti CR- opetukseksi mainostettukaan. Tallillemme olisi tulossa kesäkuussaa CR- kurssi, mutta en töiden takia pääse sinne. Olisin muuten kyllä mennyt katsomaan, saisinko siitä vielä lisää irti. :)

      Esteratsastuksessa asiat eivät usein ole vauhdin takia yhtä helposti automatisoituvia kuin sileällä työskennellessä. Vauhdissa palaa helposti vanhaan. Mutta olen toiveikas. Jos istuu kouluradalla seiskan arvoisesti, voi varmaan joskus istua myös esteradalla?

      Poista
    2. Mutta pitää vielä lisätä, että koen tuon nilkka-asian olleen minun kohdallani kaikista olennaisin istunnan korjaaja. Oman nilkan jäykkyydestä pääsin jyvälle, kun ratsastin ilman jalustimia. Istunta oli nimittäin ongelmallinen juuri jalustimia käytettäessä.

      No, tämä nilkat rennoiksi -treeni alkoi puolitoista vuotta sitten ja siitä on tultu askel askeleelta tähän pisteeseen. Ei kauhean nopeaa siis. Oivalluksia on tarvittu, sekä tietysi liinassa ratsastamista. Se on ihan suosikkiani istunta-asioissa.

      Poista
    3. Tutulta kuulostaa! Täällä ilmoittautuu toinen nilkka-jännittäjä :) Paljon on menty eteenpäin, mutta paljon on vielä matkaa... Jännä kyllä kuinka paljon pieni ruumiinosa vaikuttaa kokonaisuuteen!

      Poista
  3. Tulinpas vakoilemaan jos löytyisi vinkkejä miten pysyisi satulassa pikkupikkuristikolla. Taitaa ongelmana olla polvella puristaminen ja sitten se heppa onkin se liukas saippuanpala. Mitänköhän sitä oppisi hellittämäänpolvista kun kauhusta kankeana yrittää alkukantaisilla vaistoillaan pysyä kynsin hampain kyydissä? :D Meinasin jo tökätä polven ja satulan väliin neuloja niin ei tee mieli puristella..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tynnyrin päällä ratsastamisen ajatteleminen auttoi minua irrottamaan polvet. Mutta sehän onnistuu vasta, kun se pohje alkaa pysyä kiinni. Kuinka pitkät jalustimet sinulla on hypätessä? Lyhennä jalustimia ihan älyttömästi. Se yleensä helpottaa. Minä esimerkiksi hyppään 7 reikää lyhyemmillä jalustimilla kuin millä ratsastan koulua. Ja minulla on siis vain estesatula. Pitkä jalustin saa helpomin tarraamaan kiinni hevoseen horjahdustilanteessa.

      Ja kokeile sitä piiapantsu-treeniä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit