"Kuulkaa rouva, piti ratsastaa suoraan sen esteen jälkeen!"

- Se meni ihan älyttömän hyvin suoraan esteiden välillä, mutta miksi sä aloit esteen jälkeen taas kääntää kauhealla vauhdilla?

- Öö... yritin varmistaa sen laukan vaihtumisen. Mutta itse asiassa tää tehtävä taisi olla ratsastaa suoraan...?

- Aivan.

Ensin suoristus. Sitten ulkopohje. Ja se toden totta kääntyy helpommin ja laukatkin vaihtuu. Itse asiassa ihan valtavan näppärästi. Tintti on kyllä näppärä sekä hyppäämään että kääntymään. Kunhan ratsastaja vain ymmärtää olla menossa mukana.

Tuntuu, että jotkut asiat ovat korjaantuneet. Kantapäät ovat alhaalla. Alapohje ei enää kaiva. Kädet pysyvät paikallaan. Ohjastuntuma on lyhentynyt. Yritän muistaa pitää yläpohkeella tuntumaa kylkiin, jotta menisimme suoraan. On ihan tukeva ja hyvä olo hypätä. Ratsastan enemmän pohkeella kuin kädellä.

Tintti yrittää kyllä kaahata, mutta pysyy käsissä juurikin tuo pohje- ja ohjastuntuman sekä alaturparemmin ansiosta. Kun vain tajuan pitää jalan kiinni, saan ratsastettua sitä suoraan esteelle eikä se kiemurtele. Ja hengitän, rauhotun enkä mene mukaan kaahotukseen.

Tässä sunnuntain harjoituksia:

Ulkopohje huolehtii kääntämisestä, laukka on terävä ja etenee rentona.

Jumppasarjaa kolmen metrin väleillä. Hevonen tekee työn. Tästä Tintti pitää, tosin nyt oli vähän alkuvaikeuksia, kun ensin tehtävässä mokaili ratsastaja, sitten molemmat, sitten vain hevonen. Lopulta homma sujui taas. Koppoti- koppoti-koppoti- poing-poing-poing-koppoti-koppoti...

Ideana suoristaminen, haasteena päästä pitkät välit pohjetuntumalla, tasaisesti edeten ja kiemurtelematta. Tintti kahmaisi kaksinkertaisilla kavaleteilla komeasti kintut kainaloihinsa: po-poing!

Oman kropan hallinnan vaikeudesta voisi kirjoittaa romaanin. Pitäisi olla rento ja jäntevä samanaikaisesti, mutta kroppahan ei aina tätä kuuntele. Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten jonkun yksinkertaisen ohjeen toteuttamisen yrittäminen saakin aikaan virheen muualla.

Paina kantapää alas
Toteutus: Muu jalka jäykistyy. Sileällä ratsastettaessa istuinlut nousevat. Nilkka jäykistyy. Pohjetuki ei säily, koska jalka on jäykkä.
Mitä pitäisi tehdä: rentouta nilkka, niin kantapää painuu itsestään alas.

Rentouta nilkka (lue aiheesta lisää)
Toteutus: on vaikeaa. Nilkka tekee liikaa yhteistyötä muun jalan kanssa. Rentoudesta tulee velttouttta. Velttous saa aikaan sen, ettei hevonen tiedä, mitä ohjetta kuuntelisi.
Mitä pitäisi tehdä: pitää pohje kiinni samalla, kun nilkka on ihan rento.

Pidä pohje kiinni
Toteutus: Myös reidet ja polvet tarraavat kiinni. Ja kun nilkka ei ole rento, tasapainoa ei ole. Ratsastaja puristaa hevosta kuin liukasta saippuapalaa, valmiina lipsahtamaan pois otteesta hetkenä minä hyvänsä.
Mitä pitäisi tehdä: irrottaa polvet ja reidet.

Irrota polvet ja reidet
Toteutus: Miten pilkotaan kinttu palasiksi, eli pidetään nilkka rentona, pohje kiinni ja koko muu jalka irti?
Mitä pitäisi tehdä: rentouta se nilkka, niin pohje pysyy kiinni. Ja treenaa itsellesi vahva keskivartalo, niin ei tarvitse tasapainotella jäykkien jalkojen päällä.

Pidä ohjastuntuma
Toteutus: Käsi jäykistyy. Hartiat jäykistyvät. Kädestä tulee kova. Hevonen ei enää kuuntele pidätteitä eikä mitään muutakaan. Jäykkyys huonontaa tasapainoa.
Mitä pitäisi tehdä: treenaa vahva keskivartalo, hae painopiste keskeltä hevosta ja pidä olkapäät takana ja kyynärpäässä kulma.

Pidä kyynärpäässä kulma ja olkapäät takana
Toteutus: Helppoa, paitsi ettei ole.
Mitä pitäisi tehdä: treenata enemmän.

Ja sitähän tässä on yritetty. Monta askelta takana, monta monituista vielä edessä.