maanantai 2. huhtikuuta 2012

Kikon valmennus, päivä 2.

Asennossa on vielä paljon tekemistä eivätkä olkapäät pysyneet aina riittävän takana, mutta tie on silti oikea. Kun käsi oli oikein, Tintti ei päässyt kuolaimen yläpuolelle. Pyöreyttä pitäisi saada lisää, mutta sen kanssa tässä nimenomaan on tehty ja tehdään jatkossakin töitä. Tintti jaksoi hyvin, mutta pidimme tänään eilistä enemmän tehtävien välissä sellaisia kiitostaukoja, joihin Tintti on tottunut. Niiden avulla se jaksaa yrittää vielä enemmän.

Kiitos Tiina Prestille kuvista, jotka kertovat auttamattoman totuuden: selästä käsin se tuntuu niin paljon paremmalta kuin miltä se todellisuudessa näyttää. Kysymys onkin, kummalle pitää laittaa enemmän painoarvoa: ulosannille vai tunteelle?

Paranee. Koulusatula olisi kiva.

Viuh, sanoo tamman häntä, kun ratsastaja pyytää vähän lisää.
Edessä ja alhaalla

"Puuh". Ratsastaja yrittää tehdä siirtymistä hengityksellä, mutta Tintti on menossa korvat hörössä vilttinsä luo lopettaakseen tunnin.

Laukannostoja vaadituissa pisteissä. Vaan missä menee oikea kyynärpää nyt?

Tintti sai lopettaa aikaisemmin, koska teki kaiken niin kiltisti.
"Mä en ehkä tykkää susta..."

?

Valitettavasti toisenakin päivänä meitä vaivasi kilttien tunnollisten puurtajien syndrooma: kun tekee kaiken kiltisti ja oikein, unohtuu olemaan "se kolmas vasemmalta". Silloin saa kaikessa rauhassa tehdä juttunsa. Huomionhaluisena ihmisen taidan jatkossakin sijoittaa siihen, että ratsastan tunneilla yksin.

4 kommenttia:

  1. Hienoja ja keskittyneen näköisiä olette kuvissa!

    Toi on kyllä ryhmätunneissa kurja puoli, että aina joku saa vähemmän huomiota kuin toinen. Ja sitten jos tuntee saavansa merkittävästi vähemmän huomiota kuin muut, alkaa se jo varmaan vähän syödä intoakin. Tosin, en voi tässä oikein puhua kokemuksen äänellä, kun tuppaan olemaan juuri se ärsyttävä, tilaa ja aikaa vievä tyyppi, jolla ei hommat mene ihan putkeen. Siksi mäkin olen valinnut valmentautua enimmäkseen yksinäni :)

    VastaaPoista
  2. Myös se, että tunnilla on eri koulutustasoilla olevia hevosia, tekee ohjauksen tarpeesta erilaisen. Ja kouluvalmennuksessa kolme on tosi paljon, mikä tietysti saattaa kulostaa vähältä sellaisen korviin, joka ratsastaa ratsastuskoulun tunneilla, joissa on helposti 6-8 ratsastajaa, jopa enemmänkin. Tottumuskysymyskin tämä tietysti on. Mitä enemmän väkeä, sitä halvempaa.

    Sain eilen lopulta hurjan ahdistuskohtauksen näistä kuvista. Kaveri lohdutti, ettei Tinttiä kovin pyöreäksi saada jo ihan siksikin, että se on rakenteeltaan tuollainen, mikä on: matala ja ryhditön.

    Mutta se liikkuu nykyisin hyvin eteen. Mutta vaikka aikuinen minussa sanoo, että tärkeintä on tunne tästä sekä tieto siitä, että homma on edistynyt, ponityttö minussa herää aika-ajoin ja alkaa vaatia näyttöjä suhteessa muihin... Ja se on masentava, upottava suo, mikä pitäisi kiertää kaukaa.

    VastaaPoista
  3. Ihana tuo "mä en ehkä tykkää susta" -kuva ja siis etenkin mahtava kuvateksti!

    Mulla jakautuu niin, että sileää haluan ehdottomasti treenata yksin, jotta valmentaja näkee koko ajan aivan kaikki pölhöilyni niin etten yhtään pääse lintsaamaan. Se on välillä ärsyttävää kun se perhana tosiaan huomaa aina heti kaiken ;) Mutta esteitä hyppää mieluiten 1- 2 muun ratsukon kanssa, sillä esteillä tarvitsen hieman aikaa hengähtää suoritusten välillä, ja näillä hengähdystauoilla on myös mukava seurata toisen suorituksia, valmentajan kommentointia niistä ja ehkä oppia jotain niistäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on kyllä totta, ettei kukaan voi koko tuntia yksin hypätä. Itse olen tosin viime aikoina ollut hyppärilläkin yksin, kun kesäinen hyppykaveri muutti opiskelemaan.

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...