perjantai 13. huhtikuuta 2012

Hei, me klipataan!

Olen vahingosta viisastuneena tullut siihen tulokseen, etten klippaa yksin. Klippasin Tintin ensimmäisen kerran valmentajani Petran kanssa, joka onnistui hypnotisoimaan Tintin puolinukuksiin. Uskon, että kokemusta klippaamisesta kannattaa hankkia jonkun kokeneen kanssa työskentelemällä, koska uudessa tilanteessa hevonen aistii omasta ihmisestään pienenkin epävarmuuden ja hermostuu lisää.

Älkää katsoko, mä oon alasti eikä se laittanut mun tukkaa vielä. Säärikarvatkin rehottaa!
Klippaaminen on toisille hevosille täysin mahdoton tapahtuma kestää. Silloin voi olla syytä  ajoittaa klippaus jonkun muutenkin rauhoitusta vaativat eläinlääkäritapahtuman yhteyteen tai pyytää eläinlääkäriä varta vasten paikalle rauhoittamaan hevonen. Toiset laittavat pumpulia hevosen korviin. Suun kautta annettavaa rauhoitustahnaa saa ilmeisesti ostaa hevostarvikeliikkeistä.

Mikään ei kuitenkaan korvaa kärsivällisyyttä. Avustajaa tarvitaan pitämään hevosta rauhallisena ja paikallaan, syöttämään sitä sekä huolehtimaan, ettei sähköjohto joudu hevosen jalkoihin.

Namipurkki on ehdoton lisävaruste
Seuraavat asiat kannattaa ehdottomasti huomioida:
  • Hevosen täytyy olla täysin kuiva; sähkö ja märkä eivät sovi yhteen
  • Hevosen on syytä olla puhdas; likainen karva tylsistyttää klipperin terät.
  • Jalkaan on syytä laittaa varmuuden vuoksi kumisaappaat; johdollinen sähkölaite, jolla käsitellään rautakenkäistä hevosta on aina turvallisuusriski.
  • Kannattaa varata nameja/porkkanoita; hevoset toimivat poleteilla.
Koska hevoset eivät pääsääntöisesti pidä voimakkaista äänistä, klippaamiseen varataan aikaa useita tunteja. Annetaan hevosen haistella ja katsella klipperiä ja sivellään sitä sillä.

Kun hevonen on tämän kanssa ok, voidaan laittaa laite päälle. Tässä viimeistään tarvitaan avustajaa. Hevonen pitää ehdottomasti klipata omassa karsinassaan tai tallin käytävällä, jos tallin ainoa hoitotila on vesiboksi. Avustaja pitää huolen siitä, ettei hevonen kääntyile ympäri.

Tässä Tintti ei vielä arvaa, mitä pian tapahtuu.
Annetaan hevoselle aikaa ja kiitosta. Joka kerta, kun se suostuu katsomaan laitteeseen päin, klipperi laitetaan pois päältä ja selän taakse. Annetaan namia. Tämä vaihe vie aikaa joskus vain minuutteja ja joskus paaaljon kauemmin.

Hevonen pitää saada tuntemaan positiivista uteliaisuutta laitetta kohtaan. Sen jälkeen se tuntee olonsa turvalliseksi laitteen surratessa eikä korvakaan liikahda epäilyksen merkiksi. Ja mahdolliset törisytysäänetkin viimein loppuvat.

Klipperiä pitää öljytä ohjeen mukaan. Minun klipperini manuaali ohjeistaa viiden minuutin välein. Näiden taukojen aikana voi antaa hevosen syödä vähän heinää.


Heinää ja nameja kuluu, mutta valmista tulee.
Tosielämässä se kuitenkin voi tapahtua näin

Tintti oli ollut laitteen kanssa ok koko edellisen viikon. Olin sivellyt sitä sillä ja se oli jopa nuoleskellut klipperiä. Klippauskerta ei suinkaan ollut ensimmäinen. Kylmät säät estivät sen, että olisin pessyt Tintin ennen klippausta. Tintti kuitenkin oli ollut kuoriloimi päällä aitauksessa, joten karva ei päässyt suuremmin likaantumaan. Klippauspäivän iltapäivällä kävin tallilla kääntymässä ihan vain tarkastaakseni hevoseni mutaisuusasteen ja päädyin pesemään jalat ja vatsanalusen. Ehtisivät kuivaa illaksi.

Tintti jännittyi heti, kun toin jatkojohdon paikalle, vaikka olin sitäkin sille näyttänyt aikaisemmin. Avustajaksi lupautunut kaimani oli hiukan myöhässä, mutta alku vei muutenkin aikaa. Puolen tunnin kuluttua laitoin laitteen päälle ensimmäisen kerran. Tintti oli hiljaisen klipperin kanssa ihan rauhassa, mutta ensimmäinen käynnistysääni sai aikaan sen, että se suostui vasta puolen tunnin kuluttua ottamaan kädestäni namin, kun laite oli päällä toisessa kädessäni. Sitten laitoin laitteen pois päältä.  Annoin Tintille namia jokaisesta kerrasta, minkä se tuli surraavan laitteen lähelle. Välillä annoin sen rauhottua ja syödä heinää. Sitten jatkoimme.

Kun olimme tehneet tätä reilun tunnin, kaima saapui paikalle. Tintti ei enää törissyt niin rajusti, mutta sille tuntui jääneen tammamainen diivailu päälle. Päätimme, että kyllä se tästä. Pujotimme riimunnarun löysälle karsinan kaltereiden lävitse niin, ettei se kiristy Tintin heilauttaessa päätään, sillä Tintti kärsii vetopaniikista. Aloitimme klippaamisen niin, että ensimmäisten klipperinvetojen aikana Tintti sai syödä heinää avustajan kädestä.

Kehuja, silittelyä.

Kohta Tintti sitten laittoikin takajalan lepuutukseen. Sitten silmät alkoivat lupsaa. Jännitystä oli silti ilmassa aina kun lähestyttiin päätä, mutta ei mitään sellaista, mistä ei olisi selvitty heinillä ja nameilla. Lopulta operoimme ihan korvien takanakin.

50 minuuttia ja homma oli valmis. Aika saatiin vielä kulumaan loppuviimeistelyyn, mikä tehtiin tallin käytävällä. Ja sitä hiomista voisi tehdä loputtomiin. Jossain vaiheessa pitää vain osata päättää, että nyt tämä ei enää tule paremmaksi. Ja muistettava, että viikossa kaikki epätasaisuudet tasoittuvat muutenkin.

ShowShine on hyvä apuväline mahdollisten hakaumien estämiseksi, jos hevosen joutuu loimittamaan. Ja näill säillä se on ehdottoman tärkeää.

*******************************************

Lue lisää klippauksesta Hevoset&Ratsastus- lehden numerosta 8/2010, jos löydät sen käsiisi.

2 kommenttia:

  1. Ei muuten kannata klipata fleecevaatteissa. Tällä kertaa muistin itse noudattaa tätä huomiotani.

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...