sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Dumbolle höyhen

Tintillä on suussaan ihan normaali kolmipalakuolain. Olen joskus ottanut siltä alemman turparemmin pois, koska se ottaa pidätteet vastaan, kun ratsastaja käyttää vatsalihaksiaan ja hengitystään. Paitsi esteillä nykyisin.

Ohjaustehostin.

Siksi laitoin sille alemman remmin takaisin. Jo loppui kaahaaminen! Voi tietysti olla niinkin, että minusta vain tuntui siltä tai päivä oli Tintille jotenkin vaisu, mutta koska poni pysyi lapasessa, onko millään muulla väliä?

On tavallaan typerää, etten ole tehnyt tätä aikaisemmin. Se johtunee siitä, että kaikkia apuvälineasioita miettiessäni joku pikkupiru aina hönkii korvaani, että opettele pentu ratsastamaan äläkä kuvittele oikotietä onneen. Ja sitten kuitenkin hakkaan päätä seinään ihan turhaan.

Olemme kaikenlaisista syistä joutuneet viime aikoina perumaan estetunteja, mutta koska keskiviikkokisat lähestyvät, on aika alkaa tehdä töitä. Pitkäperjantaina Muusa laittoi minut herättämään ulkopohkeen ja hakemaan rytmikästä, rauhallista laukkaa. Saatiin aikaiseksi ihan näpsäköitä hyppyjä. Minulla on ollut paha tapa kääntää ilman suoristusta, jolloin Tintti ei käänny yhtä nopeasti ja näpsäkästi. Pitää malttaa.

Ennen kaikkea olen tyytyväinen siitä, että keksin viimeinkin, mitä sille laukanvaihtoasialle pitää tehdä: se vaihtuu esteen päällä helpommin, jos huolehdin ulkopohkeen hiukan taakse. Tässähän on siis tapahtunut ihan edistystä!
Tehtävänä edetä vuoroin isoa ja vuoroin pientä ympyrää. Haettiin ulkopohjetta töihin ja rentoutta laukkaan. Tehtävää tehtiin molemmista suunnista. Ensin pidempään isolla ympyrällä.
Aloitettiin ykköskavaletilla vasemmassa kierroksessa, jatkettiin vasemmalle ja tultiin suoralla olevat kavaletit, jatkettiin lyhyttä laukka ristikko-kavaletti linjalle (2 askelta) ja lopuksi aloituskavaletti toisesta suunasta, jonka jälkeen oikea laukka. Kavaletteihin laitettiin matkan varrella vähän jännäpuomeja.

Itse asiassa emme juurikaan treenanneet tällä kertaa vaihtoja, koska huomenna pitäisi taas ratsastaa sujuvaa vastalaukkaa koulurataharjoituksessa.

2 kommenttia:

  1. Voi miten tuttua. Minä otin alemman turparemmin käyttöön vasta uusien suitsien kanssa... ja tajusin, että olisi pitänyt tehdä se jo edellisten kanssa. Olin ajatellut ihan samoin, että minun pitää vain opetella ratsastamaan - mutta hevosen hallinta etenkin esteillä muuttui kuin taikaiskusta kun kiinnitin tuon täällä "ruotsalaiseksi turparemmiksi" nimetyn härpäkkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus se on pienestä kiinni. Parempi näin kuin heti lisää rautaa suuhun. Joskus ja joissain tapauksessa toki sekin voi olla tarpeen.

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...