maanantai 26. maaliskuuta 2012

Onnenpekkoja kaikki

Tämän blogin lukijoista

48% omistaa hevosen
20% ratsastaa ratsastuskoulussa
14% vuokraa hevosta
12% pitää taukoa hevosharrastuksesta
6% ei ole ollut koskaan missään tekemisissä hevosten kanssa

En tajunnut laittaa kysymysvaihtoehdoiksi sitä, että joku lainaisi jonkun toisen hevosta ratsastustarkoitukseen tai saisi ratsastaa palkkioksi hevosenhoidosta. Vaihtoehtona ei myöskään ollut sitä, että joku työskentelisi hevosalalla. Ei heilläkään kaikilla ole omaa hevosta.

Että taisi olla huonosti mietitty kysely. SRL sen sijaan on tehnyt parempaa tilastotietoa ratsastuksesta. Siihen voi tutustua tämän linkin kautta
http://www.ratsastus.fi/ratsastustietoa/tilastotietoa_ratsastuksesta

Uusin Hippos (2/12) muuten käsittelee ratsastusta ympäristön näkökulmasta. Saman teeman äärellä oli jonkun vuoden takainen Hevoset & ratsastus. Luonnonmukaisen lajimme ympäristöystävällisyys on lähinnä viherpestyä. Ja on parempi pitää hevosta lähellä kotia kuin pitkän ajomatkan päässä. Hevosharrastuksesta syntyvä hiilijalanjälki kuitenkin pienenee, mitä useampi ihminen saa samasta hevosesta iloa itselleen. Karkeasti sanoen on ekologisempaa ratsastaa ratsastuskoulussa kuin omistaa yksityiskäytössä oleva hevonen.

Ratsastuskouluharrastaminen ja hevosenomistamisen välimaastoon jää vuokraaminen. Olisi kuitenkin hurskastelua puhua, että ihmiset vuokraavat hevosia tai antavat omiaan vuokralle ympäristönsuojelun nimissä. Se on lähinnä pieni bonus, mikä tulee siitä, että hevosenomistaja saa vapaapäiviä ja joku toinen voi ratsastaa itsenäisesti ja pitää hetken hevosta kuin omaansa.

Vuokraamisen autuus riippuu aina siitä, millaisen hevosen ja erityisesti hevosenomistajan sattuu löytämään. Joskus hevosenomistajat tarjoavat hevosiaan ratsastettavaksi ilman korvausta, koska kokevat sillä tavoin voivansa vahvemmin sanella sen, mitä hevosen kanssa saa tehdä. Toiset päätyvät tähän, jos lahjakas ratsastaja pystyy viemään heidän hevostaan koulutuksellisesti eteenpäin. Erikseen on tietenkin ammattiratsastajat, joille maksetaan siitä, että he kouluttavat muiden ratsuja.

Päästäkseen ratsastamaan ilmaiseksi, pitää olla joko onnenpekka tai todella taitava. Jälkimmäisessä tapauksessa hevosia tulee ovista ja ikkunoista. Mutta jossain se taito pitää kehittää, ja siitä on jokainen joutunut jotain jossain vaiheessa maksamaan. Minä en ole koskaan ollut niin taitava, että olisin saanut kivuta hevosen selkään ilmaiseksi. Toisaalta, jos kävisi maastossa ilmaiseksi kävelyttämässä toisten hevosia, omat taidot eivät siinä juurikaan kehittyisi.

Koska hevosenpito on tyyristä puuhaa, useimpien ihmisten mielestä ratsastamisen yhteydessä on ihan soveliasta antaa rahan vaihtaa omistajaa. Yleisin tapa määritellä ratsastamisesta pyydettävä kertasumma on jakaa hevosen tallipaikan kuukausivuokran suuruus 30 päivällä. Kyselyni mukaan ainakin 48% tämän blogin lukijoista tietää, että hevosenpidon todelliset kuukausikustannukset ovat usein kaksinkertaiset tähän verrattuna. Vuokraaminen tulee tietenkin paljon halvemmaksi kuin omistaminen.

Vuokraajan puolelta voidaan ajatella, että kun maksat, saat enemmän vaikuttaa itse. Mutta kummassakin tapauksessa homma on aina sopimuskysymys ja kaiken on tapahduttava hevosta ja sen hyvinvointia kunnioittaen. Kun ollaan tekemisissä elävän eläimen kanssa se ei koskaan ole urheiluväline tai tuote, joka nostetaan kaapista ja ostetaan käyttöön. Ei sillä voi koskaan tehdä mitä vain!

Hevosharrastus on kallis harrastus. Mutta kaikissa muodoissaan paras harrastus. Sen kiteytyy seuraavaan sanontaan.



http://quarantie.blogspot.com/2011/04/egotekoja.html

2 kommenttia:

  1. Tuo sanonta osuu kyllä niin naulan kantaan!

    Itselläni on käynyt todella hyvä tuuri vuokraheppojen ja niiden omistajien kanssa, mutta olen kuullut myös toisenlaisia tarinoita. Aina ei tunnu olevan ihan selvää, että jos joku maksaa, niin silloin helposti olettaa saavansa tehdä muutakin kuin vain kevennellä. Toisaalta liian usein kuulee niistäkin vuokraajista, jotka peruvat ratsastuksensa samana päivänä ja olettavat sitten, että omistaja pystyy yhtäkkiä muuttamaan aikataulunsa ja kirmaamaan tallille paikkaamaan. No niinhän kai suurin osa omistajista sitten kuitenkin tekee :) Omasta mielestäni myös vuokraaminen vaatii sitoutumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on itselläni ollut vain yksi vuokrahevonen, ja sen ostin lopulta omakseni. Sitouduin Tinttiin kyllää siinä määrin, etten missään nimessä edellytä samaa muilta.

      Uskon, että vuokrasuhteen alussa ihminen sitoutuu rahan takia ja sen jälkeen pikku hiljaa myös sydän sitoutuu. Pidän itse tosi tärkeänä, että Tintin muut ihmiset pystyvät itse mahdollisimman paljon vaikuttamaan siihen, minä päivinä he käyvät tallilla. Kovasti toivoisin, että heille olisi Tintistä ja ratsastamisesta etupäässä vain iloa.

      Jotain meidän jengin sitoutumisen asteesta kertoo, että kerrankin sain tekstarin, jossa ilmoitettiin flunssasta ja tarjouduttiin menemään kipeänäkin ratsastamaan, jos en olisi pystynyt sillä varoitusaikataululla menemään itse, minkä toki tein. Sairaus on aina sairaus, ja mielestäni jos jonkun on velvollinen raahautua tallille puolikuntoisena, se olen minä. Lapsen kanssa sitä paitsi tietää, että asiat muuttuvat. Kyllä siinä ratsastaminen jää kenellä tahansa sivuasiaksi, jos perheestä joku sairastuu. Ja kaikkien elämässä tapahtuu odottamattomia esteitä, minkäs niille voi.

      Olen ajatellut aina, että hevosenomistajana velvollisuuksiini kuuluu joustaa ja kantaa päävastuu. Ja ehkä siksi emme ole jääneet pulaan, kun olen itse tai Tintti on sairastunut. Meillä on ihan huippujengi!

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...