Suuria totuuksia

Tässä luettavaksenne jotain, mistä olen tismalleen samaa mieltä: Villasen Riinan blogiteksti hevosten hyvinvoinnista ja siitä, miten asiat ovat aina yksilökohtaisia ja toisaalta kuitenkin hyvin yleisiä. Mikä sopii yhdelle, ei aina ole hyvä toiselle. Riina kiteyttää loistavasti, miten utopistista onkaan, että hyvän elämän määritelmä olisi minkään luontokappaleen osalta se, että elämä ei koskaan ole millään tapaa kurjaa.

Tämän tiimoilta ja presidentinvaalien alla on monestakin syystä pakko todeta seuraavaa: Mustavalkoinen ajattelu ja yleisesti julistettavat totuudet ovat aina idealismia. Ja ne toimivat harvoin reaalitodellisuudessa, missä ei läheskään aina voida valita parasta vaihtoehtoa, vaan joudutaan ottamaan kahdesta kehnosta vaihtoehdosta vähemmän huono. Idealismin toimii näin oleen enemmänkin keskustelun herättäjänä.

Pelkkä provosoiva ja turhan yleistävä puhe harvoin mahdollistaa oikeasti merkittävät teot paremman maailman puolesta. Jos mikä tahansa idealismi ja sen teesit pitäisi muuttaa yleisesti toimiviksi lainalaisuuksiksi, huomattaisiin, ettei ole enää mahdollista ajatella niin mustavalkoisesti. Eräässäkin entisessä marginaalipuolueessa tämä on jouduttu huomaamaan.

Uhrauksia ei voi tehdä kuin omasta puolestaan. Idealismille on aina tyypillistä se, että kuvitellaan voitavan kertoa muille, mitä urauksia näiden kuuluu tehdä. Koska ne ovat itselle yksinkertaisia toteuttaa.

Jännityksellä odotan, miten illalla käy.

Niskaanhengittäjän kanssa lähes epäinhimillisessä pakkasessa.