sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Rennoksi ratsastaminen

Olen viime aikoina opetellut ratsastamaan itseäni rennoksi.

Hevoseni ei tietenkään tule rennoksi, jos minä en ole rento. Jokin aika sitten hoksasin, että minun on syytä opetella verryttelemään se estetunnille samoin kuin koulutunnillekin. Mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Estetuntia ennen mielessäni on liian usein ollut ainoastaan esteillä esiintyvät ongelmani liian pitkistä ohjista ja huonosti etenevästä laukasta. Tietoisuus tästä on saanut minut aloittamaan verryttelyn paljon jännittyneempänä kuin koulutunteja ennen. Ei hyvä.

Lapsellisesti kuvittelin taannoin niinkin, että jos teen kaiken sen, mitä valmentaja sanoo enkä koskaan sano mihinkään mitään, tullaan tuloksiin. Sitten hoksasin, että avain etenemiseen on kommunikointi. Minun on otettava aktiivinen rooli oman oppimiseni suhteen. Minun on kerrottava valmentajalle, miten minä asiat ymmärrän, jotta hän tietää, milloin vika on taidoissa ja milloin ymmärryksessä. Kaikkien täytyy olla kartalla siitä, missä minun pääni sisällä milloinkin mennään.

Esimerkiksi näin: Joskus käy niin, että minä yritän kuumeisesti tehdä jotain, mitä minulta ei ole pyydetty, koska olen ymmärtänyt tehtävän väärin. Silloin on melko tärkeää avata suunsa, sillä toki valmentajan valvova katse mittaa jokaisen asian, mitä olen tekemässä. Minulla herpaantuu keskittyminen heti, jos valmentaja tekee tulkintavirheen taitojeni ja ymmärrykseni välillä. Alan jännittyä, suorittaa ja säheltää. En saa välttämättä sanottua, mitä meinasin. Tällaista kiltin tytön syndroomaa esiintyy kohdallani vain ja ainoastaan ratsastustunnilla. Muualla saan aina suuni auki.

Joskus sitä miettii, miten saakelin sydänverellä tätä lajia oikein harrastaakaan?

Hätäsesti tekemällä ei tule kuin kusipäisiä mukuloita. Voi miten totta sen onkaan minun ratsastuksessani! Pari viikkoa sitten tapahtunut ilmalentoni on tästä hyvä esimerkki. Se johtui juuri siitä, että harjoitusradalla tarvittavat laukanvaihdot eivät onnistuneet. Kun ajatukseni olivat vain niissä, keskittymiseni perusratsastuksen kohdalla herpaantui. Ja sitten tulin alas aivan pienelle esteen yli. Olisi pitänyt tehdä ne vaihdot ravin kautta, kun ne eivät sinä päivänä tuntuneet muuten onnistuvan. Olisi pitänyt antaa asian olla sen sijaan, että jännitin niitä aivan liikaa.

Kyllä Tintti venyy eteen ja alas ennen estetuntejakin, kun vain annan sen tehdä niin.
Ei saa olla kiire. Ei saa koskaan olla kiire.

Kotikisoissa viime kesänä. Tämän jälkeen yleisratsastuksessa on tapahtunut paljon hyvää muutosta. Kuva JX-Foto


3 kommenttia:

  1. Amen! Olen ajatellut ihan samoja ratoja, että tee nyt vain kitisti niin kuin valmentaja sanoo äläkä kitise äläkä ihmettele ;)

    Lisähaaste etenkin alkuun mulle tuli siitä, että kun harrastan tätä hommaa toistaiseksi saksaksi (joka ei ole vahvin vieras kieleni), en yksinkertaisesti pysty ratsastamaan ja puhumaan saksaa samaan aikaan ;) Jopa valmentajan yksinkertaisiin kysymyksiin tuntui ylivoimaiselta vastata vauhdissa. Mutta onneksi sain sitten suuni auki, että sori mä en pysty moniajoon, ja sen jälkeen ollaan otettu kommunikointihetket ihan suosiolla käynnissä tai jopa pysähdyksessä (jos valmentaja on tullut näyttämään jotain kädestä pitäen.)

    Jännä nähdä, miten homma alkaa sujua Suomessa, kun ohjeet menevät äidinkielellä puhuttuna nopeammin kaaliin ja toivottavasti myös nopeammin oikeaksi toiminnaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih! Tuo vieraalla kielellä valmentautuminen onkin aivan uudella tavalla raskasta. Viime kesänä olin pari kertaa englanninkielisessä valmennuksessa, kun Gerdia Dolfsma valmensi tallillamme. Hän ei onneksi ollut järjettömän monisanainen. Mutta vaikak englantini on suhteellisen vahva, niin kun yritin samanaikaisesto keskittyä ratsastamiseen, ymmärtämiseen ja tuuli vielä vei ohjeista puolet mennessään, oli välillä toden totta sellainen olo, että apua, nyt en kuule mitään!

      Ja ekan tunnin jälkeen sitten itkeskeltiin vesiboksissa...
      http://quarantie.blogspot.com/2011/08/gerdia-dolfsman-valmennuksessa.html

      Poista
  2. Mulla taas asiat on päinvastoin. Ymmärrän englanninkielisen opetuksen, suomenkielistä en. Nimimerkki "Asunut liian kauan ulkomailla". Mun hevonen, puoliksi Arabi, muistuttaa aika paljon Tinttiä ja sinun blogia lukemalla olen saanut uusia vinkkejä ja ideoita. Asumme Saudi Arabiassa täällä itä-rannikolla.

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...