lauantai 18. helmikuuta 2012

Ei pelkkää ratsastamista

Uusimmassa Hippoksessa (1/12) Ypäjän Hevosopiston juuri eläkkeelle jäänyt apulaisrehtori Kari Haimi arvelee, että nykyisin erikoistutaan liian varhain yhteen ainoaan lajiin. Hän itse kertoo harrastaneensa kaikenlaista aina yleisurheilusta luisteluun, ampumiseen ja painiin, ja uskoo hyötyneensä ratsastuksessa tästä monipuolisesta osaamisesta.

SRL:n julkaisema Ratsastuksen lajianalyysi kertoo, miten talutusratsastus voisi sopia jo 3-4 -vuotiaille, mutta suositusikä omatoimisen ratsastuksen aloittamiselle on 8-10 vuotta. Ratsastuksen harrastamista voi jatkaa aina vanhuuteen saakka eikä ikä ole tässä mielessä este kilpa- tai huippu-urheilulle. Maailman huippuratsastajat eivät todellakaan ole märkäkorvia.

Itse pääsin hevosen selkään Kolmårdenin eläintarhan talutusratsastuksessa 5-vuotiaana. Sen jälkeen halusin ratsastaa ja katselin siskon kansiosta hänen ratsastusleirikuviaan. Myöhemmin taidekoulussa piirsin, mitä käskettiin. Kotona piirsin hevosia. Se on edelleen ainoa eläin, jonka osaan piirtää.

Kävin monien ikäisteni tyttöjen tapaan balettitunneilla ja telinevoimistelussa. Telinevoimistelussa en taipunut haarakuperkeikkaan, mutta muuten jumppaaminen oli kivaa. Balettiharrastus loppui kahden vuoden jälkeen, kun aloin itsekin jo uskoa näyttäväni possulta vaalenpunaisessa puvussani, kuten varhaisteini-ikäinen sisko asian kohteliaasti ilmaisi. Enkä olisi halunnut käydä tunneilla kahdesti viikossa, mitä balettikoulu olisi siitä eteenpäin edellyttänyt.

Ratsastajia kehotetaan juoksemaan, hiihtämään ja uimaan. Lihaskuntoharjoittelustakaan ei ole haittaa, vaikka oman kehon paino katsotaan riittäväksi vastukseksi. Balettitunneilta moni on saanut hyvän ryhdin ja tasapainon. Pilates tekee hyvää myös ratsastajlle. On joka tapauksessa tärkeää tehdä muutakin kuin ratsastaa. 

Pääsin ratsastustunneille 9-vuotiaana. Samalla lopetin balettitunnit ja voimistelun ja  aloitetin soittotunnit musiikkiopistolla. Lauloin kuorossa, soitin orkesterissa. 11-vuotiaana sain hoitohevosen. Piirsin hevosia, pyöräilin hevosta, juoksin hevosta. Kaikki muu oli semn jälkeen toissijaista.

Vasta teini-iän kynnyksellä kroppa alkaa vastaanottaa kaikkea sitä, mitä ratsastus siltä edellyttää. Siihen asti on voinut tehdä monenlaisia harjotteita tasapainon ja voiman kehittymisen suhteen. Ratsastus vaatii lihaskuntoa ja aivotoimintaa. Ruokavalion on oltava sellainen, että se auttaa aivoja jaksamaan välittää viestit lihaksille, jotka jaksavat ne toteuttaa. Pitää olla kärsivällinen. Liian vähällä ruoalla ihminen ei ole sitä.

Pyöräillessämme hevosta, käyntiä mentiin todella hitaasti tasapainotellen. Ravi oli keskikovaa pyöräilyä. Laukka oli tosi lujaa pyräilyä. Jalkakäytävien reunukset olivat esteitä, joiden yli pyörä piti hypäyttää. Touhussa kehittyivät sekä jalka- että vatsalihakset. Hyppynarut kainaloiden ympäri laitettuna ohjastimme toisiamme ja juoksimme hiittilenkkejä. Lenkkeilemään pääsi myös talutusratsastustunneilla hevosen vieressä juostessa. Hevosen selkään pääsin yleensä vain kerran viikossa.

Kesällä -92 sain ratsastaa melkein kyllikseni.
En ratsastanut niitä tärkeimpiä vuosia, eli 13 ikävuodesta eteenpäin. Sen sijaan minä kävin soittotunneilla, laskettelin, aerobiccasin, kävin jonkun aikaa ninjutsussa ja myöhemmin aikidossa. Koululiikunnassa tein kaiken vaaditun, vaikka pallopeleissä olin aina huono. Vesipallo olisi ollut kivaa, koska olin hyvä uimari, mutta likinäköni takia en nähnyt altaassa juuri mitään. Olen jopa uinut koulun joukkueessa, tosin siinä kakkosjoukkueessa, johon otettiin sellaiset hyvät uimarit, jotka eivät kuitenkaan harrastaneet kilpauintia. Pärjäsimme ihan kelvollisesti.

15-vuotiaana ninjutsun kaatumistreeneissä ja kroppa mustelmilla mietin, että jos vielä joskus saan ratsastaa, tämä pehmeän alastulemisen taito tulee tarpeeseen.

Opiskelut aloitettuani innostuin afrotanssista, mutta tanssitunnit kävivät opiskelijan kukkarolle kalliiksi, joten keskityin Yliopistoliikunnan liikuntatarjontaan.  Harrastin muun muassa joogaa, bodypumppia, tanssillisia aerobictunteja, jumppapalloilua, kuntosaliharjoittelua. Kävin uimassa, nyrkkeilemässä, kokeilimme vesijuoksua, jopa sauvakävelyä. En koe olevani erityisen urheilullinen. Olen vain kokeillut kaikenlaista etsiessäni jotain, mikä olisi kiinnostavuudeltaan ratsastuksen veroista. Sellaista ei kuitenkaan ole.

Kouluradalla elokuussa 2011.
Pyöräilin paljon silloin, kun pyöräilymatkaa yhteen suuntaan tuli vain 10 km.Yritin lenkkeilläkin, mutta huonolla menestyksellä. Tupakanpolton lopettaminen lisäsi kuitenkin hapenottokykyä ja mahdollisti myöhemmin myös juoksemisen. Gradukesänä pyöräilin päivittäin Tapiolasta keskustaan ja takaisin, yhteensä 20km.

Valmistuttuani yliopistosta saatoin taas alkaa ratsastaa. Nyt minulla on siihen mahdollisuus vaikka päivittäin, ja vaikka en edelleenkään halua tehdä muuta kuin ratsastaa, laitan itseni tekemään muutakin. Silti aina joskus aikuiseen mieleeni nousee lapsellinen ajatus: onko pakko, jos ei tahdo? Miksei voi tehdä vain sitä, mitä eniten haluan?

Ero kuitenkin on siinä, että ihan lapsena minä halusin vain ratsastaa. Nyt aikuisena minä ymmärrän haluta ratsastaa hyvin.

*******************
Lue ratsastuksen lajianalyysi Hippoksen sivuilta:
http://www.ratsastus.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/ratsastajainliitto/embeds/ratsastajainliittowwwstructure/13884_6tqgxpht1nn.pdf

5 kommenttia:

  1. Olen lukemut profiilisi alusta loppuun ja pidän kirjoitustyylistäsi paljon. Kirjoitat myös mielenkiintoisista asioista (miinus lapsiasiat ;)). Niitä kun ei itselläni ole, mutta nekin hyvin kirjoitettu joten eivät haittaa lukemista yhtään.
    Jatka siis samaan malliin :)

    Ps. Minä en kokeillut kun paria urheilulajia nuorempana, mutta niistä jo huomasin, että mikään ei vedä vertoja ratsastukselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä palautteesta. Suorastaan punastun mielihyvästä.

      Olen yrittänyt kirjoittaa sekä hevosista että lapsista niin, että lukea jaksaisi sellainenkin, joka ei välttämättä koe kumpaakaan suurimmaksi mielenkiinnon kohteekseen. Tämän perusteella tunnen päässeeni lähelle tavoitetta.

      Uskon, että ratsastus vie mennessään lähes jokaisen, joka sitä pääsee kokeilemaan. Sen jälkeen kaikki muut ovat vain heikosti kelvollisia lajeja, tai niiden merkitys pystytään näkemään vain ratsastuksen tukilajina. :)

      Poista
  2. Ai että mä ihailen tapaasi kirjoittaa! Sulla on sana hallussa, teksti soljuu, sitä on ihana lukea. Tekstissäsi on aina alku, väliosa ja loppu, vaikka leikittelisitkin, niin kuin nyt! Ihan mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan laittaa tämän päivän kalenteriini otsikolla "päivä, jolloin olin pakahtua ylpeydestä."
      Kiitos, Jonna.

      Poista
    2. Ihan ansioista tuli tämä palaute, joten ylpeä saa ollakin :)

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...