lauantai 25. helmikuuta 2012

Ei mennä maneesiin, ei nyt, ei koskaan, eikö niin?


Joku aika sitten tallikaveri ilmoitti menevänsä seuraavan kerran maneesiin vasta, kun lumet sulavat. Itsekin käyn tällä hetkellä maneesissa vain koulutunnilla ja hyppäämässä. Muualla kun on niin paljon mukavampaa!

Tänä vuonna maneesikausi tuntui kestävän ikuisesti, koska lunta saatiin odotella tammikuun alkuun saakka. Ajattelin, että päähän tässä kohta hajoaa. Tuntui erityisen inhottavalta ajatukselta varata viikonlopuksi estetuntia, kun viikonloppu tunnetusti on syksyisin ainoa mahdollisuus maastoilla niin, että näkee nenäänsä pidemmälle. Nyt kun lumi valaisee, maneesin valoja ei tarvitse käydä katsomassa kuin kaukaa golfkentän toiselta puolelta.

Silti olen sitä mieltä, että vanhenevalle hevoselleni maneesinkäyttömahdollisuus on aivan ehdoton juttu. Olemme asuneet hetken myös toisenlaisilla talleilla silloin, kun olin raskaana ja Pinke oli ihan pieni. Olosuhteet koettelivat sekä omaa että erityisesti muiden Tinttiä ratsastavien kärsivällisyyttä. Tintin kunto repsahti, sillä treeniin ei saatu minkäänlaista systemaattisuutta muulloin kuin kesäkuukausien aikana: milloin kenttä oli huono, milloin oli pilkkopimeää eikä valoja missään, milloin maa oli jäässä.

Huomasin myös, että ympärivuotinen ulkona ratsastaminen yksinkertaisesti vaatii tallinpitäjältä niin paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, ettei hän välttämättä ole siihen valmis sijoittamaan. Se murensi viimeisetkin rippeet leppoisasta kokopaivätarhausmaalaiselämästä, minkä olin ajatellut tekevän Tintille pelkästään hyvää. Huonokuntoinen tarhassa möllöttävä eläin ei millään ilveellä näyttänyt tyytyväiseltä.

Järkeilin silloin, että tuolloin 16-vuotiaaksi kääntyvän hevoseni kunnon kohentamiseen tarvittaisiin hyväpohjaiset treeniolosuhteet ja siihen projektiin eivät pelkät kesäkuukaudet riittäisi. Nyt jos koskaan sen lihaksistoa olisi alettava pitää säännöllisesti kunnossa, jos aikoisin nauttia sen seurasta vielä pitkään. Niinpä vein sen takaisin maneesitalliin.

Nyt kun treenaaminen ei tapahdu säiden armoilla, säännöllinen hevosen lihaskunnosta huolehtiminen on helpompaa. Maneesi mahdollistaa hyvällä pohjalla treenaamisen ympäri vuoden, eli se on parhaimmillaan hevoselle juuri sitä kuntosalitreeniä, mikä lisää sen kilometrejä tulevaisuudessa. Kun ikääntyvä hevonen pidetään tällä tavalla fyysisesti hyvässä kunnossa, vierivä kivi ei myöhemmin sammaloidu. Se selviää sitten siellä liukkaillakin paremmin.

Hyväkuntoiselle tapahtuu onnettomuuksia vähemmän kuin huonokuntoiselle. Ja sehän pätee ihmisiinkin.  Nyt ei ole ongelma eikä mikään rallatella menemään maastolenkkejä. Maneesiin mennään vasta kun on pakko. Ei tehdä tästä vaikeaa!

...Oltais niin kuin tähän asti, maastoteillä luontevasti, annettaisiin laukata!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...