Uudet kengät
Klo 13.06 tekstiviesti piippaa kesken työpäivän. Tintin takakenkä on irti.
Klo 13.15 laitan viestin kengittäjälle. Olisikohan mahdollista ehkä jo laittaa ympäri ja tilsakumit eteen?
Klo 13.45 laitan viestin valmentajalle kertoakseni, että yritän metsästää kengittäjää ja kerron päivän mittaan, pääsemmekö huomenna tunnille.
Klo 15.00 Kengittäjä sattuukin olemaan tallilla ja ehtii laittaa Tintin. Jos ei ympäri niin ainakin lyödä kengän.
Klo 15.30 Haen Pinken päiväkodista. Pinke esittelee minulle omaa "mökkiään", eli seinällä olevaa paperitaloa, jossa on kuvia hänen perheestään. Se on viimein saatu valmiiksi, koska muistimme viedä päiväkotiin valokuvia. Ajamme takaisin tallille. Nopea hevosenharjaus ja pöperöiden turvotus valmiiksi.
Klo 16.00 vien Tintin tarhakaverin ulos aitaukseen. Sillä aikaa Pinke syö autossa välipalabanaania ja kuuntelee Mikki Hiiri -levyä. Kengittäjä sanoo laittavansa Tintin kokonaan.
Klo 16.25 Pinke on halunnut niin monta kertaa leikkiä kengittäjän nauloilla, että kyllästyn kieltämään häntä. Muut turvallisiksi katsotut kengitysvälineet eivät kelpaa hänelle. Lähdemme käymään Ikean pankkiautomaatilla ja ostan meille hodarit. Ensi-ihmettelyn jälkeen hodari maistuu ja Pinke pyytää lisää.
Klo 17.00 takaisin tallilla. Pinke suuttuu, koska ei saa edelleenkään leikkiä nauloilla eikä antaa mielin määrin porkkanoita Tintille, jonka kengitys on valmis. Talutan hevosen aitaukseen kirkuva lapsi kainalossa. Tinttiä se ei kiinnosta, koska pääsääntöisesti pygmi antaa porkkanoita.
Klo 17.30 viimeinkin kotona.
Klo 17.45 ruoka on valmis. Pinke syö aluksi hyvin, mutta säheltää pian maitolasin nurin ja keksii sitten heittää tonnikalapastaa lattialle. "Oho, tippu!" Ruoan jälkeen luemme kirjaa ja laitamme seuraavan päivän vaipat käyttökuntoon.
Klo 19.15 syömme iltapalaa. Laitan valmentajalle viestin, että olemme toimintakykyisiä seuraavana päivänä. Sillä aikaa Pinke ehtii kaataa lautasen ylösalaisin ja hakkaa sitä lusikalla sanoen "kakku".
Klo 19.45 laitamme Pinken nukkumaan.
Klo 20.00 jatkan opintoihini liittyvän tutkimussuunnitelman kirjoittamista, koska en ole tänään menossa ratsastamaan. Dead-line oli eilen.
Klo 21.30 se on valmis ja alan kirjoittaa tätä.
Herätyskello soi aamulla klo 6.15. Vaan mikähän se oli se valo, mikä rupesi tänään palamaan auton kojelaudassa? Jospa se ei palaisi enää huomenna...
Klo 13.15 laitan viestin kengittäjälle. Olisikohan mahdollista ehkä jo laittaa ympäri ja tilsakumit eteen?
Klo 13.45 laitan viestin valmentajalle kertoakseni, että yritän metsästää kengittäjää ja kerron päivän mittaan, pääsemmekö huomenna tunnille.
Klo 15.00 Kengittäjä sattuukin olemaan tallilla ja ehtii laittaa Tintin. Jos ei ympäri niin ainakin lyödä kengän.
Klo 15.30 Haen Pinken päiväkodista. Pinke esittelee minulle omaa "mökkiään", eli seinällä olevaa paperitaloa, jossa on kuvia hänen perheestään. Se on viimein saatu valmiiksi, koska muistimme viedä päiväkotiin valokuvia. Ajamme takaisin tallille. Nopea hevosenharjaus ja pöperöiden turvotus valmiiksi.
Klo 16.00 vien Tintin tarhakaverin ulos aitaukseen. Sillä aikaa Pinke syö autossa välipalabanaania ja kuuntelee Mikki Hiiri -levyä. Kengittäjä sanoo laittavansa Tintin kokonaan.
Klo 16.25 Pinke on halunnut niin monta kertaa leikkiä kengittäjän nauloilla, että kyllästyn kieltämään häntä. Muut turvallisiksi katsotut kengitysvälineet eivät kelpaa hänelle. Lähdemme käymään Ikean pankkiautomaatilla ja ostan meille hodarit. Ensi-ihmettelyn jälkeen hodari maistuu ja Pinke pyytää lisää.
Klo 17.00 takaisin tallilla. Pinke suuttuu, koska ei saa edelleenkään leikkiä nauloilla eikä antaa mielin määrin porkkanoita Tintille, jonka kengitys on valmis. Talutan hevosen aitaukseen kirkuva lapsi kainalossa. Tinttiä se ei kiinnosta, koska pääsääntöisesti pygmi antaa porkkanoita.
Klo 17.30 viimeinkin kotona.
Klo 17.45 ruoka on valmis. Pinke syö aluksi hyvin, mutta säheltää pian maitolasin nurin ja keksii sitten heittää tonnikalapastaa lattialle. "Oho, tippu!" Ruoan jälkeen luemme kirjaa ja laitamme seuraavan päivän vaipat käyttökuntoon.
Klo 19.15 syömme iltapalaa. Laitan valmentajalle viestin, että olemme toimintakykyisiä seuraavana päivänä. Sillä aikaa Pinke ehtii kaataa lautasen ylösalaisin ja hakkaa sitä lusikalla sanoen "kakku".
Klo 19.45 laitamme Pinken nukkumaan.
Klo 20.00 jatkan opintoihini liittyvän tutkimussuunnitelman kirjoittamista, koska en ole tänään menossa ratsastamaan. Dead-line oli eilen.
Klo 21.30 se on valmis ja alan kirjoittaa tätä.
Herätyskello soi aamulla klo 6.15. Vaan mikähän se oli se valo, mikä rupesi tänään palamaan auton kojelaudassa? Jospa se ei palaisi enää huomenna...
Huhhuh, selkeästi nimimerkkisi veroista kuvausta. Nostan kyllä hattua siitä, että energia riittää vielä opiskeluunkin kaiken muun lisäksi. Itselläni ei ole lapsia eikä silti tulisi edes mieleen harkita opiskelemista työn rinnalla. Mut taidankin olla vähän mukavuudenhaluinen :)
VastaaPoistaKiva, että kävi hyvä tuuri kengittäjän kanssa!
Minäkin olen itse asiassa äärimmäisen mukavuudenhaluinen ihminen. Olen järkeillyt, että loppuunpalamiselta minua suojelee hyvin suurpiirteinen mielenlaatuni ja se, etten oikein osaa enkä koe tarpeelliseksi hioa asioita täydellisiksi, vaan annan niiden olla seiskoja ja kaseja.
PoistaMutta esimerkiksi pimenevänä talvi-iltana hevosen kanssa maastoillessaan kokee saavansa palkinnon kaikesta kiireestä. Kunhan sitä ei viedä pois, mikään ei ole mahdotonta!