Maneesittomana voinko lentää?
Löysin kieli poskessa kirjoitetun tekstin, joka irvailee sellaisten maneesitallihevosten omistajille, jotka ajattelevat olevansa parempia hevosenomistajia kuin muut, koska heillä on mahdollisuus liikuttaa hevostaan ympärivuotisesti neljän seinän sisällä. Jotenkin tämä sisäratsastusmahdollisuus näyttäytyy kuvitelmana paremmasta ja huolellisemmasta hevosenpidosta, joka saa aikaan onnellisia hevosia. Linkki tekstiin tässä:
http://ponielaimet.blogspot.com/2011/12/maneesitallihevonen-on-onnellisempi-sen.html
Teksti johdatteli minut pohtimaan asiaa vähän yleisemmällä tasolla kuin sillä, miksi oma hevoseni seisoo siinä tallissa, missä se seisoo. Tintti nyt on seisonut monenlaisilla talleilla, ja kierroksen kierrettyäni palasin sen kanssa takaisin lähtötilanteeseen --maneesitalliin.
Uskon, että useimpien hevosenomistajien mielessä on ajatus unelmien tallipaikasta, joka valitettavasti on kuin rauhallinen omakotitalo järven rannalla Helsingin keskustassa ilman naapureita: täysin utopistinen tai täysin oman kukkaron ulottumattomissa. Siksi täytyy keksiä perustelu, jolla selitetään se, miksi hevosen asuinolosuhteet ovat ne, mitkä ne ovat. Sen avulla myös puolustaudutaan niitä vastaan, jotkat tuntuvat näitä puitteita arvostelevan. Kyllä me kaikki tiedämme, että olemme vanginneet aroeläimen. Sen pitää saada liikuntaa, vapautta, toisten hevosten seuraa, hyvälaatuista ruokaa riittävästi jne.
Sikahalvalla tai ilmaiseksi huippulaatua kävelyetäisyydellä kotoa kelpaisi taatusti kaikille. Ja koska se ei useinkaan toteudu, on lohdullista ajatella, että jotain on pielessä sen elämässä, joka pystyy jollain tavalla tällaisia puitteita ylläpitämään. Rikas ei saa olla onnellinen eikä kaunis voi olla älykäs, eikö vain? Onni saisi mennä tässä maailmassa jollain tavalla tasan. Joku ei saa saada kaikkea, se ei ole reilua. Varsinkin, jos itse jää ilman.
http://quarantie.blogspot.com/2011/03/seitseman-kuolemansyntia-tallilla.html
*********************
P.S. Pienten lasten äidit nettikeskustelevat kärkkäästi siitä, onko parempi hoitaa lapset kotona vai viedä päiväkotiin. Kumpikin osapuoli kokee tulevansa syytetyksi huonoksi ja itsekkääksi vanhemmaksi. Raha kun ei ratkaise onnellisuutta, eikä tavaramäärällä voi korvata aikaa jne. Maailmassa kuitenkin on todella vähän todellisia valintoja. On päätöksiä, jotka kussakin elämäntilanteessa joudutaan tekemään tietyllä tavalla, vaikka tahto voisi olla toinen.
http://ponielaimet.blogspot.com/2011/12/maneesitallihevonen-on-onnellisempi-sen.html
Teksti johdatteli minut pohtimaan asiaa vähän yleisemmällä tasolla kuin sillä, miksi oma hevoseni seisoo siinä tallissa, missä se seisoo. Tintti nyt on seisonut monenlaisilla talleilla, ja kierroksen kierrettyäni palasin sen kanssa takaisin lähtötilanteeseen --maneesitalliin.
Uskon, että useimpien hevosenomistajien mielessä on ajatus unelmien tallipaikasta, joka valitettavasti on kuin rauhallinen omakotitalo järven rannalla Helsingin keskustassa ilman naapureita: täysin utopistinen tai täysin oman kukkaron ulottumattomissa. Siksi täytyy keksiä perustelu, jolla selitetään se, miksi hevosen asuinolosuhteet ovat ne, mitkä ne ovat. Sen avulla myös puolustaudutaan niitä vastaan, jotkat tuntuvat näitä puitteita arvostelevan. Kyllä me kaikki tiedämme, että olemme vanginneet aroeläimen. Sen pitää saada liikuntaa, vapautta, toisten hevosten seuraa, hyvälaatuista ruokaa riittävästi jne.
Sikahalvalla tai ilmaiseksi huippulaatua kävelyetäisyydellä kotoa kelpaisi taatusti kaikille. Ja koska se ei useinkaan toteudu, on lohdullista ajatella, että jotain on pielessä sen elämässä, joka pystyy jollain tavalla tällaisia puitteita ylläpitämään. Rikas ei saa olla onnellinen eikä kaunis voi olla älykäs, eikö vain? Onni saisi mennä tässä maailmassa jollain tavalla tasan. Joku ei saa saada kaikkea, se ei ole reilua. Varsinkin, jos itse jää ilman.
http://quarantie.blogspot.com/2011/03/seitseman-kuolemansyntia-tallilla.html
*********************
P.S. Pienten lasten äidit nettikeskustelevat kärkkäästi siitä, onko parempi hoitaa lapset kotona vai viedä päiväkotiin. Kumpikin osapuoli kokee tulevansa syytetyksi huonoksi ja itsekkääksi vanhemmaksi. Raha kun ei ratkaise onnellisuutta, eikä tavaramäärällä voi korvata aikaa jne. Maailmassa kuitenkin on todella vähän todellisia valintoja. On päätöksiä, jotka kussakin elämäntilanteessa joudutaan tekemään tietyllä tavalla, vaikka tahto voisi olla toinen.
Ajattelevainen kirjoitus sinulla, kiitos että ymmärsit tekstini pointin. Jäin pohdiskelemaan omien hevosteni tallipaikkavalinnan syytä tuon perusteella :)
VastaaPoista