lauantai 28. tammikuuta 2012

Vaihdevuosioireita vai Cushingin tautia?

Klippasin Tintin viimeksi lokakuussa. Karva ei ole kasvanut sen jälkeen yhtä kovin kuin alkusyksystä, mutta kyllä se kasvaa. En tiedä, mikä sai minut ensimmäisen kerran miettimään, mahtaisiko Tintti olla sairastumassa Cushingin tautiin.Kypsyttely kuitenkin vei vähän aikaa. Minun hevosellaniko aivolisäkkeen toimintahäiriö?

Tintti alkoi pudottaa talvikarvaa heti talvipäivän seisauksen jälkeen, joten lokakuinen klippausraja näyttää nyt tältä.
Tintti on nyt 17- vuotias. Se oli 15, kun aloin miettiä syitä sen poikkeuksellisen ahkeralle karvankasvulle. Lueskelin Cushingin taudista, mutta järki minussa sanoi, että oikeastaan kaikki kyseisen taudin oireet ovat vanhenevalle hevoselle tyypillisiä oireita. Ensin minun siis täytyisi päättää, onko se sairas vai vanheneva. Olin kuitenkin liian realisti unohtaakseni, että kyllä hevonenkin vanhenee eikä vanheneminen ole sairaus. Riittävän moni kokenut hevosihminen oli samaa mieltä.

Ainoa todellinen oire tuntui olevan se, että Tintti kasvatti karvaa. Mutta niin sen pakkasella kuuluikin. Onko se siis sairautta? Pakkastalvi maneesittomalla tallilla rappeutti Tintin lihaskunnon lähes kokonaan, koska se seisoi ulkona pitkät päivät. Se siis oli paksussa karvassa ja karvan kuivatteleminen kunnon treenin jälkeen olisi ollut hankalaa. Talven edetessä Tintti myös laihtui. Olin itse tuolloin raskaana ja Tintin liikunta oli pitkälti maastoliikuntaa, yleensä kävellen. Ulkona laumassa se likkuin jonkun verran.

Tintti sai tuolloin pelkkää säilöheinää ja alkoi kesän ja laidunajan seurauksena pikku hiljaa lihoa.  Talvikarvakin tippui lopulta, alkaakseen kasvaa pian uudelleen. Loppusyksystä tallinvaihtdon myötä Tintti alkoi saada kuivaheinää, joka poisti jonkun aikaa sitä vaivanneen vatsan löysyyden. Samaan aikaan Tintti myös lakkasi olemasta vetämätön, sillä sen elämään tuli sen selvästi kaipaamaa vaihtelua: reipasta maastoilua, valmennuksia ja hyppäämistä. Aiemmalla tallilla kenttää ei nimittäin voinut aina käyttää eikä maastossa saanut mennä kuin käyntiä.

Jälleen jäljelle jäi vain karvankasvuoire. Tutkiskelin ja tarkkailin sitä silti jatkuvasti. Noin vuosi sitten pyysin eläinlääkäriä vuosihuollon yhteydessä tarkistamaan, onko Tintin imusolmuke turvoksissa. Sain kuulla, että havaitsemani pahkura on kilpirauhanen. Tunsin itseni täysin idiootiksi.

Viime kesänä päätin otattaa siitä verikokeet kevätpuuskutuksen vuoksi, mutta samalla kysyin eläinlääkärin mielipidettä ja kuvailin karvankasvua. Eläinlääkäri ehdotti Cushingin taudin testaamista. Verikokeista näkyi, että Tintin veren kortisolipitoisuus antaa viitteitä siitä,  että taudin kehittyminen voisi olla edessä, mutta saattaisi kestää vuosia. Lääkkeeksi määrättiin kasvavan karvapeitteen poisajelu, jotta Tintin olisi helpompi olla. Muuta ei tarvitsis eikä kannattaisi tehdä.

Aika näyttää, miten ja milloin tauti alkaa näkyä. Vai ehtiikö se näkyä ollenkaan. Olemme joka tapauksessa eläneet kuten ennekin ja niin aiomme tehdä vastakin. Tintin lihaskunto on kasvanut kaikkien meidän sen kehitystä seuranneiden mukaan viimeisten 9 kuukauden aikana huimasti ja se on yhteistyöhaluisempi kuin koskaan. Näinhän ei sairaan hevosen kohdalla olisi. Kengittäjän mukaan kavioista ei voi lukea tautiasiaan juuta eikä jaata.

Olen päättänyt olla sairaalloisuuksiin asti lukematta Tintistä mitään oireita, sillä varsinkin talven pimeimpään aikaan olisi naurettavan helppoa viikoittain kuvitella sen olevan vetämätön. Tuo vetämättömyys kuitenkin poistuu kuin salamaniskusta, kun sen turvan kääntää kohtii golfkentän huoltoteitä ja maastoja, tai kun sen eteen laitetaan esteitä.

Leikillämme olemme kotona naureskelleet, että sitten kun se tarvitsee lääkityksen, se saa sen. Ei tässä talossa kenenkään tarvitse elää elämää hankaloittavien hormonien saati vaihdevuosioireiden kanssa!

Karvankasvuun lääkitys ei kuitenkaan tehoa, joten Tintti ei pääse karvoistaan yhtään minua helpommin. Vahauksella sitä ei silti kiusata, vaan sen oma järeä lady-shaver sanoo jatkossakin sur-rur!

*******************
Lue lisää Cushingin taudista
Hevoset& Ratsastus -lehdestä (8/07)
Hyvinkään Hevossairaalan sivuilta

Englanninkielisiltä sivuilta kannattaa hakea hakusanalla "Cushing´s Syndrome Horses"
Tämän sivuston mukaan siveydenpuun käytöstä on saatu hyviä tuloksia Cushingin taudin ensioireiden lievittäjänä. Kyseessä on itse asiassa jo tuhansia vuosia sitten naistenvaivoihin käytetty yrtti.. (sic!).

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Ei tulee priimaa vaan valmista

Luojani on varjellut minua perfektionismilta. Olen siitä ikuisesti kiitollinen.

Viivästyneiden gradujen ohjaajat kertovat, että valmistumisensa kanssa kamppailevat ikiopiskelijat ovat usein täydellisyyden tavoittelijoita, jotka eivät osaa laittaa asioille pistettä, koska pelkäävät lopputuloksen olevan jotain muuta kuin priimaa. Perfektionismiin olennaisesti liittyvä piirre on pystyä hiomaan asioita kohti ultimaattista täydellisyyttä. Minusta ei ole siihen. Minä haluan saada asiat valmiiksi.

Koska ratsastus on laji, jossa täydellisyys on sulaa mahdottomuutta eikä mikään koskaan tule valmiiksi, tämä laji sopii itsensä kehittämisen välineeksi sekä perfektionisteille että niille, jotka ovat valmiita laittamaan asioille sen viimeisen pisteen. Kummatkin joutuvat joustamaan siitä, mikä heille on luontaisinta.

Täydellisyyttä itseltään vaativat ihmiset vaativat sitä usein myös kanssaihmisiltään. Se on julmaa ja armotonta. Helposti käy vielä niin, että vaatimus priimasta estää sen, että mikään riittäisi saati tulisi valmiiksi. Kanssaihmiset tuppaavat karttamaan ihmisiä, joille he eivät riitä, eli kelpaa.

Jos ihminen pelkää tekevänsä virheitä, hän ei kohta uskalla tehdä yhtään mitään. Täydellisyyden tavoittelu tekee haavoittuvaiseksi. Ja silloin ei tule valmista. Pitäisi aina uskaltaa yrittää, vaikka joskus vähän sohien ja solkaten, yrittäen ja erehtyen, virheitä ja epätäydellisyyttä sietäen. Niin maan päällä kuin satulassakin.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Äiti yli esteen

Kolmen kuukauden hyppytauko tuntui, muttei yhtä paljon kuin raskauden aikainen ja jälkeinen hyppytauko. Olen aina tykännyt hyppäämisestä, mutta Tintti ei ole antanut minulle hyppäämisen iloa ilmaiseksi. Olen kuitenkin oppinut siltä valtavasti.

Lopetetaan se himmaaminen ja aletaan ratsastaa.
Rehellisesti sanoen, Tintti nyt ei periaatteessa ole minun kaltaiselleni ratsastajalle se optimaalisin estehevonen. Hyppääminen sen kanssa on molemminpuoliselle luottamukselle perustuvaa yhteistyötä, olivat esteen minkä korkuisia tahansa. Joskus luottamus on rakoillut pahasti puolin toisin. Jos en ratsasta sitä esteelle juuri niin kuin se haluaa -- eli tuntumaa vasten ja pohkeet kiinni -- se sanoo, että hyppää kuule yksinäsi; tämä on yhteistyötä.

Silloin menee mamma yli esteen.


************************************
P.S. Eevalle iso kiitos kuvaamisesta!

torstai 19. tammikuuta 2012

tiistai 17. tammikuuta 2012

Uudet kengät

Klo 13.06 tekstiviesti piippaa kesken työpäivän. Tintin takakenkä on irti.
Klo 13.15 laitan viestin kengittäjälle. Olisikohan mahdollista ehkä jo laittaa ympäri ja tilsakumit eteen?
Klo 13.45 laitan viestin valmentajalle kertoakseni, että yritän metsästää kengittäjää ja kerron päivän mittaan, pääsemmekö huomenna tunnille.
Klo 15.00 Kengittäjä sattuukin olemaan tallilla ja ehtii laittaa Tintin. Jos ei ympäri niin ainakin lyödä kengän.
Klo 15.30 Haen Pinken päiväkodista. Pinke esittelee minulle omaa "mökkiään", eli seinällä olevaa paperitaloa, jossa on kuvia hänen perheestään. Se on viimein saatu valmiiksi, koska muistimme viedä päiväkotiin valokuvia. Ajamme takaisin tallille. Nopea hevosenharjaus ja pöperöiden turvotus valmiiksi.
Klo 16.00 vien Tintin tarhakaverin ulos aitaukseen. Sillä aikaa Pinke syö  autossa välipalabanaania ja kuuntelee Mikki Hiiri -levyä. Kengittäjä sanoo laittavansa Tintin kokonaan.
Klo 16.25 Pinke on halunnut niin monta kertaa leikkiä kengittäjän nauloilla, että kyllästyn kieltämään häntä. Muut turvallisiksi katsotut kengitysvälineet eivät kelpaa hänelle. Lähdemme käymään Ikean pankkiautomaatilla ja ostan meille  hodarit. Ensi-ihmettelyn jälkeen hodari maistuu ja Pinke pyytää lisää.
Klo 17.00 takaisin tallilla. Pinke suuttuu, koska ei saa edelleenkään leikkiä nauloilla eikä antaa mielin määrin porkkanoita Tintille, jonka kengitys on valmis. Talutan hevosen aitaukseen kirkuva lapsi kainalossa. Tinttiä se ei kiinnosta, koska pääsääntöisesti pygmi antaa porkkanoita.
Klo 17.30 viimeinkin kotona.
Klo 17.45 ruoka on valmis. Pinke syö aluksi hyvin, mutta säheltää pian maitolasin nurin ja keksii sitten heittää tonnikalapastaa lattialle. "Oho, tippu!" Ruoan jälkeen luemme kirjaa ja laitamme seuraavan päivän vaipat käyttökuntoon.
Klo 19.15 syömme iltapalaa. Laitan valmentajalle viestin, että olemme toimintakykyisiä seuraavana päivänä. Sillä aikaa Pinke ehtii kaataa lautasen ylösalaisin ja hakkaa sitä lusikalla sanoen "kakku".
Klo 19.45 laitamme Pinken nukkumaan.
Klo 20.00 jatkan opintoihini liittyvän tutkimussuunnitelman kirjoittamista, koska en ole tänään menossa ratsastamaan. Dead-line oli eilen.
Klo 21.30 se on valmis ja alan kirjoittaa tätä.

Herätyskello soi aamulla klo 6.15. Vaan mikähän se oli se valo, mikä rupesi tänään palamaan auton kojelaudassa? Jospa se ei palaisi enää huomenna...

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Vieläkin prosentteja on vähemmän kuin kiloja

Otin joku aika sitten kouluratsastustavoitteekseni saavuttaa parempi tulos prosenteissa kuin mitä painoni on kiloissa. Tämän päivän rataharjoituksen tulos 66,82% ei ihan riitä siihen.

Sen sijaan se riittää tekemään minut valtavan tyytyväiseksi. Alakerran arviointi oli huimat 7-7-8. (näiden painokerroin on kaksi) Tulokseni ovat siinä mielessä mukavasti vertailukelpoisia, että viime kesänä aloitetun koulurataharjoitus- ja kisaharrastamisen kaikkien ratojen tuomarina on ollut Jorma Kainulainen. Edistystä on siis tapahtunut. Tosin sen tiedän, vaikkei siitä olisi mustaa valkoisella.

Meillä on ollut varsinainen kouluratsastuksen tehoviikonloppu. Eilen lauantaina seuramme järjesti kouluratsastusluennon, jossa kävimme läpi kouluratsastuksen arvostelukriteerejä. Oli hyvä kerrata vanhaa, vaikka olinkin tehnyt valmentajani kesällä antamat kotiläksyt huolella ja koin olevani hvyin perillä oman luokkani arviointiperusteista. Lue ne täältä.

Tällä kertaa sain korjattua kulmat paremmiksi ja tiet tarkemmiksi ihan joka paikasta. Laukkadiagonaalit menivät nekin toivotusti vastalaukassa ilman laukanvaihtoja, ja otan kyllä ylpeästi itselleni kunnian jokaisesta diagonaalilla tehdystä laukka-askeleesta. Viime keskiviikon koulutunnilla näytti aluksi ihan muulta.

Tällä kertaa keskikäynti ei tuonut minulle aiempia arvosanoja 7 ja 7,5, koska päätin kerrankin ratsastaa aiempien kehotusten mukaiseti enemmän eteen. Meni raviksi, blah ja 4,5. Lisäksi tällä kertaa erityinen huomio kiinnittyi siihen, että Tintti kaatuu laukassa sisään. Sitä ei ole hetkeen tapahtunut.

Hämmentävintä tässä aamussa oli se, että Tintti itse käveli tänä aamuna reippaasti maneesiin. Se oli heti aamusta hyvällä tuulella, tyytyväinen ja ihan valtavan yhteistyöhaluinen. Tuntui todella siltä, että menimme radalle täydessä tavoiteyhteisymmärryksessä.

"Enemmän tätä ja isommat lusikat!" (karjalainen sanalasku)

P.S. Tintin jännäkakkakin tuli tällä kertaa vasta loppukävelyjen jälkeen.

Tämän päivän ainoa kuva on verryttelyn alkuavaiheesta. Kuva Tiina Prest

lauantai 14. tammikuuta 2012

Seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan

Viime keskiviikkona 11.1.2012 MTV3:n ajankohtaisohjelma 45 minuuttia käsitteli talleilla tapahtuvaa nuorten tyttöjen seksuaalista hyväksikäyttöä. Ilmiö on tuttu ja vaiettu, kuten ohjelma antoi ymmärtää. Ohjelman voi katsoa uusintana Katsomosta.

Minä ymmärrän, miksi teini vaikenee asiasta. Jos hän kertoo sen vanhemmilleen, vanhemmat kieltävät häntä menemästä tallille. Muita tallin aikuisia on vaikea saada kuuntelemaan. Kyllähän heidänkin heppanuoruudessaan oli "niitä tyttöjä", jotka liimautuivat aikuisiin miehiin kiinni aivan vapaasta tahdostaan. Ei siinä mitään sen kummempaa. "Tällaista tämä tässä lajissa on aina ollut."

Niin on. Ja varmasti aika monessa muussakin lajissa. Mutta jos harrastus on koko elämä, miten nostaa kissa pöydälle, sillä se voi lopettaa kaiken? Ja joskus muut tallitytöt saattavat olla aivan riittävän kärkkäitä tuomitakseen toisensa. Pahimmillaan yksi aikuinen mies käyttää hyväkseen teinityttöjä, jotka keskinäisessa hierarkiassaan vielä huorittelevat hyväksikäytettyjä selän takana. Että nämä ovat tyrkkyjä. Hienosti hoidettua, siskot!

Teini voi pelätä, että avaamalla suunsa seksuaalisesta häirinnästä, hän joutuu luopumaan harrastuksestaan. Melko rajua paikkakunnalla, missä saattaa olla yksi ainoa talli, jossa harrastaa. Tyttö on todennäköisesti herättänyt aikuisen miehen kiinnostuksen pelkällä olemassaolollaan, mutta hän saattaa ihan silkkaa nuoruuttaan kokea velvollisuudekseen viedä loppuun asti sen, minkä uskoo aloittaneensa. Joskus vertaisryhmä, eli toiset tytöt, kehottavat vain kestämään. Että se loppuu aikanaan.

Ei varmasti ole helppoa olla nuori, mutta vaikeaa on myös olla silmät auki kulkeva aikuinen ja puuttua asiaan. Meidän pitää pystyä samastumaan siihen tunteeseen, että nuorella ei ole uskallusta sanoa ei! Nuoruuteen kuuluu leikkiä aikuisempaa kuin todellisuudessa ollaan, mutta aikuisuuteen ei kuuluu leikkiä nuorta.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Vikuritamman ohjaksissa

Minulla on kaksi siskoa. Isälläni oli kolmen tyttären isänä tapana kertoa kunkin meistä poikaystävälle, miten hänen tyttärensä ovat vikuritammoja, joiden kanssa täytyy pitää tasainen ohjastuntuma. Että ei kannata ryhtyä vetämään kilpaa, mutta eipä kannata antaa ihan heti täysin vapaita ohjia. Nämä isän elämänviisaudet tietenkin nolottivat meitä tyttäriä. Ystäväni niin ikään muistavat teini-iästämme sen, miten isäni saattoi alkaa pitää "muistakaa vastuunne"- puhetta aina, kun olimme kavereiden kanssa eteisessä lähdössä ulos. Sekin tuntui nololta.

Isäni kuolemasta on pian 13 vuotta. Kun menimme mieheni kanssa naimisiin, siskoni piti isäni puolesta puheen häissämme. Puheessa hän muistutti miestäni isäni ohjasopeista. Muistuipa mieleen toinenkin vertaus, mitä isäni usein käytti. Sen mukaan elämässä ei saa ravata laput silmillä.

Isäni ei saanut tietää, miten olen päässyt itse soveltamaan hänen "naisen kanssa" - oppejaan ratsastaessani Tinttiä. Vaikka nykyisin pystynkin ratsastamaan vaikka ilman minkäänlaista ohjastuntumaa, pelkällä istunnalla, ei se ole tullut itsestään. Se on luottamusta, joka on syntynyt vuosien saatossa. Aina tulee kuitenkin päiviä, jolloin tuntuma löytyy helposti, mutta on päiviä, jolloin kaikki on liikaa tai liian vähän.

Silloin muistan ajatella miestäni, jolla ei taatusti ole helppoa hänelläkään.

Isä ja tytär 1979

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Maneesittomana voinko lentää?

Löysin kieli poskessa kirjoitetun tekstin, joka irvailee sellaisten maneesitallihevosten omistajille, jotka ajattelevat olevansa parempia hevosenomistajia kuin muut, koska heillä on mahdollisuus liikuttaa hevostaan ympärivuotisesti neljän seinän sisällä. Jotenkin tämä sisäratsastusmahdollisuus näyttäytyy kuvitelmana paremmasta ja huolellisemmasta hevosenpidosta, joka saa aikaan onnellisia hevosia. Linkki tekstiin tässä:
http://ponielaimet.blogspot.com/2011/12/maneesitallihevonen-on-onnellisempi-sen.html

Teksti johdatteli minut pohtimaan asiaa vähän yleisemmällä tasolla kuin sillä, miksi oma hevoseni seisoo siinä tallissa, missä se seisoo. Tintti nyt on seisonut monenlaisilla talleilla, ja kierroksen kierrettyäni palasin sen kanssa takaisin lähtötilanteeseen --maneesitalliin.

Uskon, että useimpien hevosenomistajien mielessä on ajatus unelmien tallipaikasta, joka valitettavasti on kuin rauhallinen omakotitalo järven rannalla Helsingin keskustassa ilman naapureita: täysin utopistinen tai täysin oman kukkaron ulottumattomissa. Siksi täytyy keksiä perustelu, jolla selitetään se, miksi hevosen asuinolosuhteet ovat ne, mitkä ne ovat. Sen avulla myös puolustaudutaan niitä vastaan, jotkat tuntuvat näitä puitteita arvostelevan. Kyllä me kaikki tiedämme, että olemme vanginneet aroeläimen. Sen pitää saada liikuntaa, vapautta, toisten hevosten seuraa, hyvälaatuista ruokaa riittävästi jne.

Sikahalvalla tai ilmaiseksi huippulaatua kävelyetäisyydellä kotoa kelpaisi taatusti kaikille. Ja koska se ei useinkaan toteudu, on lohdullista ajatella, että jotain on pielessä sen elämässä, joka pystyy jollain tavalla tällaisia puitteita ylläpitämään. Rikas ei saa olla onnellinen eikä kaunis voi olla älykäs, eikö vain? Onni saisi mennä tässä maailmassa jollain tavalla tasan. Joku ei saa saada kaikkea, se ei ole reilua. Varsinkin, jos itse jää ilman.

http://quarantie.blogspot.com/2011/03/seitseman-kuolemansyntia-tallilla.html

*********************
P.S.  Pienten lasten äidit nettikeskustelevat kärkkäästi siitä, onko parempi hoitaa lapset kotona vai viedä päiväkotiin. Kumpikin osapuoli kokee tulevansa syytetyksi huonoksi ja itsekkääksi vanhemmaksi. Raha kun ei ratkaise onnellisuutta, eikä tavaramäärällä  voi korvata aikaa jne. Maailmassa kuitenkin on todella vähän todellisia valintoja. On päätöksiä, jotka kussakin elämäntilanteessa joudutaan tekemään tietyllä tavalla, vaikka tahto voisi olla toinen.

Viimeinkin lunta ja pakkasta!

Espoossa klo 9.00, -12 astetta.

torstai 5. tammikuuta 2012

"Se näyttää ihan hevoselta"

"Seitsentoistavuotisna on neito kaunehin", minulle sanottiin teininä. Pätee varmaan ihmisiin, ei ehkä hevosiin, vaikka haluaisin muuta ajatella. Joka tapauksessa olin äärimmäisen ylpeä eläinlääkärin antamasta tunnustuksesta, että Tintti näyttää ihan hevoselta.

Keisarinnan uudet vaatteet talvelle 2011.
Hevosihmiset - Suomi -sanakirja kääntää tämän tarkoittamaan seuraavaa: ei liian laiha, ei liian lihava, lihaksistossa ja yleisilmeessä ei huomautettavaa. Jatka hevosenpitoa samaan malliin.

Tintillä oli tällä viikolla vuosihuolto. Sen hampaat raspattiin ja se rokotettiin. Lisäksi  halusin varmuuden vuoksi teetättää taivutuskokeet, sillä kyllähän sen kilometrit ovat kahdessa ja puolessa vuodessa lisääntyneet. Rähmiviin silmiin yritimme löytää avun putsaamalla kyynelkanavat.

On jotenkin tyypillistä, että juuri se jalka, jota Tintti viime aikoina on ontunut, olisi läpäissyt taivutuskokeet hienosti minkä tahansa ikäisen hevosen jalaksi. Muissa ei ollut "ikäisekseen" merkittävää huomautettavaa. Siinä minä silittin hevostani lohdutukseksi. Ei ole koskaan järin mairittelevaa olla ikäisekseen hyvässä kunnossa. Silloin on joka tapauksessa jo pikkuisen liian vanha. Sekin todettiin, että alle metrin radat ovat meille jatkossakin riittävän korkeita.

Ja lääkäritäti katsoo suuhun...
Kyynelkanavien putsaaminen ei välttämättä tuo ratkaisua rähmiviin silmiin, koska mitään tukoksia ei löytynyt. Silmät saattavat rähmiä kuivikkeena käytetyn turpeen takia, ja nyt jos oikein pinnistän muistiani, niin rähmää oli ehkä vähemmän vuosia sitten, kun tallilla vielä oli purukuivitus. Viikon verran laitetaan kuitenkin silmätippoja aamuin illoin. Toistaiseksi näyttää hyvältä. Minkäänlaisesta silmätulehduksesta ei edelleenkään ole kysymys. Jatkamme samaa vanhaa hoitoa: vauvaöljyä silmien alle, jotta rähmä ei polta ihoa rikki. Löytyipä muuten joku tarkoitus niillekkin vauvaöljypulloille, joita kotiin on kertynyt rilaisina kylkiäisinä. Kertaakaan ei ole tullut mieleen öljytä Pinkeä kylvyn yhteydessä niljakkaaksi!

Tintti antaa hoitaa itseään ihan käsittämättömän hyvin, oli tiedossa penisilliinin piikitystä tai mitä tahansa muuta hoitotoimenpidettä, kuten nyt näiden silmätippojen laittoa. Se nauttii huomion keskipisteenä olemisesta, vaikka diivaileekin joskus ärtyneenä. Naismaisesti se myös nautiskelee ihan valtavasti siitä, kun sen harjaa tai häntää harjataan. Jotenkin hellyyttävää on, ettei se edes yritä nostaa päätänsä korkeuksiin silmätippoja laitettaessa, vaan ainoastaan puristaa silmänsä tiukasti kiinni.

Tämäkin palkintolaukku pääsi viimein arvoiseensa käyttöön.
Kesken taivutuskokeiden se kuitenkin kyllästyi paikallaan olemiseen ihan yhtäkkiä kuin muistuttaakseen minua ja eläinlääkäriä siitä, että hän on paikalla ja ettei potilaan yli saa puhua. "Tintti, me ollaan naisia, kyllä me voidaan tehdä kahta asiaa yhtäaikaa: jutella ja taivutella", sanoi eläinlääkäri sille.

 ********************
Lue lisää hevosen hammashoidosta Hevoset ja Ratsastus- lehdestä 2/09
http://www.ratsastus.net/arkisto/jutut/2_2009/s18-20_heppa209.pdf

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...