sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Kyllä se pian loppuu

Hevonen on viisas eläin. Kun tulimme tänään maastosta talliin ja otin Tintiltä varusteet pois, se puisteli itseään ja piehtaroi. Kuiva turvekerros imi siitä kosteuden ja hetken päästä ja muutaman harjanvedon jälkeen se oli kuiva. Tinttiä ärsyttää loimien pukeminen ja riisuminen, joten kun se kerran pystyy kuivattamaan itsensä ilman kuivatusloimia, niin hyvä niin.

Marraskuu suorastaan pakottaa katselemaan arkisia asioita vähän vaaleanpunaisesti. Loppumaton syksy on muuten todella pitkä ja loppumaton. Siksi minua jaksaa hellyyttää Tintin kärsimätön ruokakäyttäytyminen yhä uudelleen. Se nimittäin tietää, kuinka kauan minulta  saa kulua aikaa rehuvarastossa sen pöperöiden hakemiseen. Jos tuo aika ylittyy muutamallakin sekunnilla, on syytä kovaäänisesti huutaa ripeämmän palvelun perään.

Silmänympäryshoitoa.
Tintti tuntuu olevan aina loppuviikosta aivan kypsä maneesissa pyörimiseen, joten yritän käyttää sitä maastossa aina kun on mahdollista. Pimeyden takia meillä ei arkisin kuitenkaan ole vaihtoehtoja. Siksi menimme tänään maastoon, vaikka satoi. Tintti oli innokas ja selvästi nautti golfkentän huoltoteiden avarista maisemista, sillä jarrujakin saatiin testata toden teolla.

Kun Guns´N´Rosesin kappale November Rain julkaistiin 90-luvun alussa, muistan ajatelleeni, että se ei kuvaa Suomen marraskuuta. Marraskuussa nimittäin sataa lunta. Sittemmin on ollut monta marraskuuta, jolloin on saatu jäätävää sadetta. 

Säätila jää mieleen vain, jos se merkittävästi hankaloittaa olemista ja tekemistä. Pystyn kuitenkin ihan kevyesti ratsastamaan tyytyväisenä tuntitolkulla pakkasessa, vesisateessa ja tuulessa, mutta kamelin selkä saattaa katketa viiden minuutin odottamisesta bussipysäkillä tihkusateessa. Kaikki on suhteellista. Mieleeni on painunut marraskuun viimeisen päivän säätila aina 2000-luvun alusta saakka. Osakuntamme juhlii  aina silloin Wiipurin Pamausta, ja olen lukuisat kerrat kävellyt iltapuvun helmat kainalossa ja sateenvarjon alla juhlimaan. Useammin on satanut vettä kuin lunta.

Minun mielestäni vain hevosen kanssa voi unohtaa, miten syvältä Suomen alkutalvet ovat. Onneksi "nothing lasts forever, even cold november rain."

perjantai 25. marraskuuta 2011

Peräänannossa

Tällä viikolla koulutunnilla jatkoimme harjoituksia, joiden tarkoitus on saada Tintin takapää hallintaan. Olen tehnyt paljon töitä istuntani kanssa ja se on tuottanut tulosta. Istunta on suhteellisen vakaa, jalat pysyvät rentoina paikallaan, kädet ovat pehmeät ja ryhti on hyvä. Pysyvä peräänanto on oikeastaan enää kiinni kyynärpäistäni, joiden pitäisi pysyä paremmin kiinni vartalossani ja antaa sillä tavoin Tintille vaadittava tuki edestä. Pehmeä tuki.


Jos kyynärpäässä ei ole kulmaa, kädestä tulee kivikova. Kun käsi on kova, se pidättää hevosta. Jos ratsastaja vielä paukuttaa pohkeella eteenpäin, hevonen saa ristiriitaista informaatiota. Tintti on kädelle herkkä ja suorastaan hyytyy tällaisesta ratsastuksesta. Heti kun liimaan kyynärpäät vartalooni kiinni, saan käsiini vaadittavan jäntevän pehmeyden. Tintti vastaa siihen peräänannolla. Se on upeaa, vaikka en sitä saakaan pysymään tauotta. Toistaiseksi.


Teemaksi muodostui tahdin rikkumattomuus. Aloitimme ratsastamalla neliötä  hyvässä käynnissä ilman, että tahti rikkoutuu kulmissa. Se meni hienosti. Tintin joustava pitkä askel napakoitui. Olen harjoitellut ohjastuntuman ottamista kevyesti ilman, että käynnissä tapahtuu muutosta ja että Tintti jännittyy yhtään. Se on alkanut tuottaa tulosta.


Treenasimme siksak -pohkeenväistöä kevyessä ravissa ilman, että tahti rikkoutuu väistön aikana. Sekin meni hienosti. Tehtävä oli pitkälle sivulle tultaessa suoristaa, väistää kaksi askelta sisäänpäin, suoristaa, väistää kaksi askelta takaisin uralle, suoristaa taas ja jatkaa tällä tavoin koko pitkän sivun ajan. Olin niin ylpeä siitä, että tahti säilyi ja Tintti pysyi suorana.


Lopulta siirrtyimme laukkatyöskentelyyn. Ensin laukka kuntoon isolla pääty-ympyrällä. Kaarteen jälkeen pitkälle sivulle tultassa suoristus, hevosen takapään siirtäminen uran sisäpuolelle muutaman laukka-askeleen ajaksi, jonka jälkeen takapää siirto takaisin uralle. Sain työskentelyyn upean rytmin laskemalla kolmeen: Olo oli hulppea, kun Tintti työskenteli tismalleen laskujeni mukaisesti: yks-kaks-kolme--- taka-pää-sisään--- yks- kaks- kolme --- taka-pää-takas --yks-kaks-kolme ----...


- Sehän sujuu kuin tanssi, sanoi valmentaja. - Se on ihanaa, minä hehkutin! Lopulta Tintti venyi rennosti eteen ja alas.


Olin seota ylpeydestä itseäni ja hevostani kohtaan. Euforiaani ei häirinnyt sekään, kun tunnin jälkeen virittelin Tintin aikaisemmin samana päivänä mutatarhassa kuorruttamaa ulkoloimea kuivumaan. Tietenkin kultapienen pitää saada myös piehtaroida.

Kuorrutukset helvetistä

maanantai 21. marraskuuta 2011

Suitsihaaveita

Meillä on tällä hetkellä käytössä mustat Stübbenin Glen Gordon 3000 -suitset. Ne ovat ihan hyvässä kunnossa, mutta väärän väriset ja ärsyttävän malliset. Molemmat luonnehdinnat lainausmerkeissä.
Suitset ovat tulleet minulle hevoskauppojen yhteydessä ja niiden moniosaisuus on ärsyttänyt alusta asti. Ohjat olen ostanut niihin useammatkin. Tällä hetkellä tykkään käyttää ohuita pykäläohjia, joissa on sisäänneulottua kumipunosta.

Tahtoisin tällaiset ruskeat Kiefferin Belinda -suitset, hinta vaihtelee 130-180 €
Valitettavasti uudet suitset kuuluvat hankintoihin, jotka ovat lokerossa "jossain vaiheessa ajankohtaisia hankintoja." Haluaisin yksinkertaiset, mahdollisimmat paljon nykyisen satulan väriset. Eli juurikin nämä Belindat.

Pyrin noudattamaan sitä periaatetta, etten osta korvaavaa tuotetta vain hinnan takia, jos haluan jonkun tietyn. Useimmiten siinä vain menee rahaa hukkaan, kun se tyyriimpi tulee hankittua myöhemmin joka tapauksessa. Pakotan itseni odottamaan siihen asti, että se haluamani tuote on välttämätöntä hankkia. Se on ärsyttävä periaate kärsimättömälle ihmiselle. Minätahdonkaikkihetitännenyt!

Kavioharja ja -koukku, hintaa yhteensä 2,25€. Hankittu tuomaan mielihyvää sillä aikaa, kun uuden pinkin heijastinloimen hankkimiseksi vielä keksitään hyviä perusteluja.
Jos jollakulla kuitenkin on tuollaiset Belindat lojumassa jossain tylsinä ja käytettyinä, voisin tarjota niistä rahaa.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Järkikavioliitot

Ei saisi ihminen hullaantua ja rakastua noin vain. Pitäisi ottaa vanhemmat ja viisaammat mukaan kumppanin valintaan. Etenkin, jos on on tarkoitus kavioitua nopeasti eikä satu olemaan näissä asioissa erityisen kokenut.

Meillä oli Tintin kanssa pitkä seurusteluaika, kaksi vuotta. Jos emme olisi seurustelleet niin pitkään, en varmaankaan olisi kavioitunut sen kanssa. Ensirakkautta se ei todellakaan ollut. Voisi jopa sanoa, että me vain kasvoimme yhteen. Kun tuli kavioitumisen aika, se tuntui ainoalta oikealta päätökseltä, luontevalta ratkaisulta siihen elämäntilanteeseen.

Kavioliiton arki tuntui saman tien ihan samalta kuin seurusteluaikakin. Minun ei tarvinnut  ryhtyä miettimään, minne Tintti jättää kenkänsä ja millaista sen käyttäytyminen missäkin tilanteessa on. Minä tunsin sen ja se minut. Eikä meillä ollut koskaan ollut suuria ongelmaa sen jälkeen, kun pääsimme puheyhteyteen.

Jos olisin ollut pitkään sinkkuna ja etsinyt tosirakkautta, olisin varmaan odottanut, että ensi ratsastuksella sukat pyörisivät jaloissani, maailmani muuttuisi vaaleanpunaiseksi ja olisin nähnyt tähtiä. Ilotulitusta. RRRRA-TA-TA-TAM! Tintti ei olisi siinä tapauksessa missään nimessä ollut minun valintani.

Jos valmentajani olisi ollut tällaisessa kokeilutilanteessa mukanani, hän olisi saattanut sanoa, että "tuo sopii sinulle", mutta minä olisin sanonut, että tylsää. Minä haluan jännitystä, menoa ja meininkiä, yllätyksellisyyttä, herkkyyttä, vauhtia, menestystä. Haluan enemmän, paremman näköisen, koulutetumman, nuoremman. Haluan sellaisen, joka on jo luonut uraa. Haluan itseäni enemmän!


Mutta millainen kultakimpale minulta olisikaan mennyt ohi suun! Ei Tintti paljastanut ensitapaamisella olevansa tavallaan tuotakin. Nyt en voi muuta kuin sanoa, että meidän on hyvä olla yhdessä. Me teemme kaikkea yhdessä, menemme minne vain, kehitymme ja annamme toisillemme anteeksi.

Ja kyllä, me aiomme olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.

Jos joskus vielä kavioidun uudelleen, teen sen silläkin kertaa järkisyistä.  Järkisyy on se, että ymmärtää täydellisyyden olevan siinä, että hyväksytään kumppanin epätäydellisyys. Puolin ja toisin.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Mistä kenkä oikein puristaa?

Tänään minun piti hehkuttaa, että Tintti on saanut talvikengät juuri sopivasti nyt, kun Etelä-Suomeen tuli pakkasta. Että nyt on pitoa vaikka muille jakaa. Yeah, right.

Kun vein hevosia töiden jälkeen ulos, Tintin kavioiden kopse ei kuulostanut siltä miltä piti. Pieni ravuuttaminen paljasti, mistä kenkä puristaa.

Otettiin vasen etukenkä pois. Illalla Tintti käveli jo normaalimmin. Laitoin kavion ympärille kengittäjän neuvon mukaisesti jeesusteippiä; jos se vaikka vähän suojaisi paljasta kaviota turhalta kulumiselta siihen saakka, kunnes kengittäjä pääsee paikalle.

Tintti seisoi kaiken jalkaansa liittyvän käsittelun aikana silmät puoliummessa, alahuulea väristäen kuten aina, kun sitä hoidetaan jonkun pienenkin vaivan takia. Se näyttää silloin niin neidiltä: MÄ olen siis NIIN kipeä. Hoida MINUA!

Uusi kenkä.

Paljain varpain.

Terveisiä kengittäjälle

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Karjalasta kajahtaa, jäykkänä ja pystypäin*

Maastoilen mielelläni yksin, koska silloin voin laulaa. Tintti on tottunut siihen, että pidän ääntä. Vastaantulijoita kohdatessani en laula, koska en halua vaikuttaa täysin idiootilta. Minkä epäilyyn tämä seuraava tunnustus antaa kyllä vahvasti aihetta.

Laulamisessa on se itu, että laulusta saa raville hyvän tahdin, ja tahti on samalla helppo pitää, kun se tulee omasta päästä ja sen kuulee. Minun on yksinkertaisesti välttämätöntä liikehtiä kuulemani tai laulamani musiikin tahdissa.

Laulain ratsastellessa tulee myös tarkkailtua omaa hengittämistään. Ja laulaminen nyt on muuten vain kivaa. Hevosen liikekin tuntuu kohoavan. Samalla minä kuulen päässäni ylväät vasket.

Sitten se paljastuspuoli: minä laulan maakuntalauluja. Ehdoton laulusuosikkini on napakka ja reipas Karjalaisten laulu - totta kai! Siitä saa raville hyvän rytmin ja reippaan poljennon, joka on helppo säilyttää pitkänkin aikaa. Savolaisen laulu on melkein yhtä hyvä, mutta minulla loppuu siinä ääniala aina kesken. Onneksi oktaavihypyt eivät haittaa minua ja ainoaa kuulijaani Tinttiä. Pääasia on, että rytmin saa reipastettua eikä laulun idea katoa.

Eikä pidä eteläpohjalaisiakaan syyttää marssittomista lauluista: kyllä Vaasan marssiakin kelpaa laulaa. Sopivia ovat myös Nälkämaan laulu, tuo reipas jenkka. Toimii. Samoin Kymmenen virran maa. Toisin sanoen kaikki reippaiksi marsseiksi muuntuvat ovat tarkoitukseen oivia. Jos sanat unohtuu, lallatellaan tai lauletaan samaa säkeistöä uudelleen ja uudelleen.

Uusmaalaisten laulu on mukava, koska siinä voi vaihella ravia ja laukkaa helposti saman laulun aikana, koska tahtiosoitus muuttuu väliosassa.

Sen sijaan Hämäläisten laulua ei saa muutettua ratsastustempoon vaikka miten haluaisi. Sen tahdissa ollaan perillä joskus ensi viikolla. Taannoin eräissä häissä soitettiin sekä Hämäläisten laulu että Karjalaisten laulu, ja jälkimmäinenkin saatiin kuulostamaan siltä, ettei se lopu ikinä.

************************
P.S. Toimivia ovat myös kaikki Wiipurilaisen Osakunnan laulukirjasta löytyvät laulut, joita opiskeluaikana laulettiin paljon.

*
"Jäykkänä ja pystypäin kuin luoto meressä" alkaa Uusmaalaisten laulun toinen säkeistö. Säv J. Sibelius San. Kaarlo Terhi
"Karjalasta kajahtaa" on Karjalaisten laulun viimeinen säe. Säv &San. P.J. Hannikainen

perjantai 11. marraskuuta 2011

Rakas joulupukki!

Selasin juuri Lasten Suuren Lelukirjan kannesta kanteen. Olen tänä vuonna saanut usealta taholta kuulla, että olen ollut reipas ja kiltti. Suoritin paljon opintoja työn ohessa ja pääsin kaikista tenteistä läpi. Valmentajatkin ovat kehuneet asennettani. Siksi uskallan lähestyä sinua useamman lahjatoiveen kanssa.

1. GG Esteratsastussetti 42627700
"Esteradalla on erilaisia esteitä, joiden yli hevonen hyppää leikiten. Pakkaus sisältää erilaisia esteitä, palkintopokaalin, harjan ja omenan."
- Minulla ja Tintillä ei ollut kovin menestyksekäs kisakesä. Siksi haluaisin helposti hypättäviä esteitä ja pokaalikin olisi kiva takan reunalla. Ja takka siihen pokaalin alle.

2. GG Paratiisiponi 42627522
"Heppahullun unelma on oma suloinen poni. Kaksi erilaista"
- Minulla ei ole koskaan ollut omaa ponia. Siksi olisi kiva saada kaksi.


3. GG Ratsutalli 4267750
"Tallissa on karsinat kolmelle hevoselle sekä runsaasti erilaisia varusteita mm. ruoka- ja juoma-astiat hevosille, heinäpaaleja, lapio, talikko, harja, kottikärryt ja ämpäri."
- Tänne mahtuisivat Tintti ja ne ponit.


4. GG Hevostenhoitosetti 42627653
"Pakkaus sisältää tamman ja varsan, paljon erilaisia hevostenhoitotavaroita sekä mm. hevosenkengät."
- Jos nuo tammat ja varsat kuitenkin ovat loppuneet, niin minulle käy myös hevosenhoitotavarat ja kengät, koska talli on tavallaan jo täynnä.

Olet käynyt meillä ennenkin, mutta jos et muista minua, niin en suutu. Tiedän, että sinulla on tosi paljon kiireitä näin joulun aikaan. Toimitus voi tapahtua vaikka jonkun joulun jälkeenkin, sillä olen kärsivällinen. Odotin omaa hevostani Tinttiäkin yli 20 vuotta. Kiitos muuten siitä, paras lahja ikinä, vaikka tulikin syyskuussa.

Olet kulta, oikeesti!
Halipusi!
Terveisin Anni

P.S. Olen vaaditusti yli 6-vuotias.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Virtahepo tallissa

Voiko yksi ihminen onnistua pilaamaan yhteisön ilmapiirin? Taloussanomien mukaan voi. Nettisivuilla julkaistussa artikkelissa listattiin 5 ikävää käyttäymisen tapaa, joihin syyllistyessään yksi henkilö hankaloittaa kaikkien olemista.

Tässä ne tulevat. Nimittäin "yksikin ihminen voi laittaa työpaikan (tallin) ihan sekaisin, pilata työilmapiirin ja muiden työmotivaation (harrastusmotivaation). Työpaikan (tallin) kauhu ei välttämättä itse edes tajua olevansa syypää, vaan pitää itseään uhrina - vika on aina muissa.

1) Osaat kaiken parhaiten, vika on muissa

Olet ehkä erittäin hyvä ja kokenut. Mielestäsi olet erehtymätön, etkä myönnä olleesi väärässä tai tehneesi virhettä. Erimielisyyksien tai pulmien sattuessa vika on aina tallikavereissasi, tallityöntekijöissä tai organisaatiossa. Varmuuden vuoksi latistat toisia.

Jos osaamisesi on talliyhteisölle tärkeää, saatat käyttää valtaasi uhkailemalla.

2) Maailmasi on mustavalkoinen

Olet joko-tai-tyyppi. Et pysty neuvottelemaan, et asettumaan toisten asemaan etkä ottamaan huomioon toisten näkökulmia.

3) Loukkaannut herkästi

Jos joku vähänkin kritisoi tekemisiäsi tai edes suhtautuu edes hieman kriittisesti, tunnet, että sinua kohdellaan väärin ja sinusta ajatellaan kielteisesti. Jos asiat menevät solmuun, et selvitä niitä.

4) Olet arvaamaton ja aggressiivinen


Reagoit tunnevaltaisesti. Saatat huutaa kurkku suorana ja haukkua toiset lyttyyn. Olet impulsiivinen ja suuttuessasi voit lähteä paikalta ja paiskata oven kiinni

5) Olet hyvin epäluuloinen

Uskot, että selkäsi takana sinua panetellaan, pääsi menoksi juonitellaan ja sinusta puhutaan palturia. Jos joku ottaa käytöksesi puheeksi, olet varma, että taustalla on joku juoni. Et luota kehenkään etkä muihinkään. Tarkkailet ihmisten puheita ja ilmeitä ja mietit, mitä niiden takana on.

Lue alkuperäinen artikkeli tästä

tiistai 8. marraskuuta 2011

Sininen kynsi, turvonnut sormi

Sormi ei varsinaisesti tunnu eikä näytä paremmalta. Ajattelin teipata sen kiinni viereiseen sormeen nyt, kun en ole kahteen päivään menossa ratsastamaan.

Jokseenkin toimiva nelisormijärjestelmäni ei varsinaisesti kärsi tästä vammasta, mutta käden heiluttaminen sattuu. Samoin rimpuilevan lapsen pukeminen talvivaatteisiin.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Vammautunut ratsastaja etsii turvaa porkkanamuffinsseista

Note to self: sormet pidetään vastaisuudessakin harjan reunan sisäpuolella.


Olin täysin varma, että käytin Tintin loimet viime keväänä pesulassa, mutta toisin oli. Loimi löytyi siististi kassiin pakattuna, mutta sisäpinta armottoman täynnä irronnutta viimetalvista talvikarvaa.

Aloitin vimmaisen karvanpoiston. Kierrokset sen kun kasvoivat jokaisen harjanvedon myötä sadatellessani heikkoa muistiani. Ja naps. Pikkurilli jäi napakalla iskulla puisen taustan ja välineenä toimivan harjan reunan väliin. Varsinaisesti raivoni ei siinä laantunut, kun hypin tasajalkaa ja kirosin.

Sormi turposi ja on sittemmin tehnyt vaikeaksi kaiken toiminnan. Että voi olla kipeä! Kuljen pikkurilli pystyssä, ulisen ja syön porkkanamuffinsseja.

Porkkanamuffinssit 12 kpl

3 kananmunaa
1dl sokeria
0,75 dl öljyä
25g hasselpähkinärouhetta
250g raastettua porkkanaa
1tl kanelia
1tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
2dl ruisjauhoja
1,25dl vehnäjauhoja


Kuorrute: 200g maitorahkaa, 1 dl tomusokeria, 2tl vaniljasokeria

Ohje: vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää öljy. Sekoita kuivat ainekset porkkanaraasteeseen ja lisää kananmunaseoksen joukkoon. Paista 15min/200 astetta. Anna jäähtyä ja lisäää kuorrute. Jos haluat kuorrutteesta jämäkämpää, laita maitorahkan tilalla tuorejuustoa. Minulla ei ollut, joten laitoin maitorahkaa. Se ei ole ihan sama asia, mutta onpa asia kuitenkin.

Tällä kuorrutteella se on 170kcal/muffinssi

***********************************

P.S. Seuraavaksi menen ostamaan tämän välineen, jollaisen tallikaveri minulle tänään ystävällisesti lainasi nähdessään epätoivoisen tehtäväni loimen parissa. Suosittelen tätä alle kympin investointia jokaiselle, jonka ympäristössä leijuu jonkinlaista itsepintaista elukankarvaa. Sen ansiosta minun ei ehkä tarvitse imuroida satulahuopia ennen pesua, kuten aiemmin olen tehnyt: http://quarantie.blogspot.com/2011/02/pyykkipaivana.html

perjantai 4. marraskuuta 2011

Avoin kirje hevoselleni Tintille

Äitinä ja ihmisenä tiedän, että lapsenkasvatus on raskasta puuhaa.

Se on varmasti eri tavalla raskasta silloin, kun lasta alkaa kasvattaa kesken kaiken, niin kuin sinä olet tehnyt. Sinun vauvasi tuli sinulle neljävuotiaana, murrosikäisenä, ja olet ottanut hienosti haltuusi äidin roolin. Aloit pitää huolta tytöstäsi kuin kuka tahansa vastuunsa kantava ihminen tekisi. Äitinä ja hevosena.

Äitinä ja ihmisenä minä tiedän, että kasvatustyössä joutuu välillä suodattamaan lävitseen monenlaisia tunteita ja sietämään rajuakin käytöstä. Lapset purevat ja potkivat etsiessään rajojaan. Äidiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, ja sinulla on sitä.

Usko pois, minulla on – äitinä ja ihmisenä – kaikki sympatiat sinun puolellasi nyt, kun aristat vasenta etujalkaasi, johon vauvasi on sinua potkaissut. Äitinä ja hevosena sinä kestät sen kyllä. Tiedät, että se paranee. Minäkin tiedän sen. Ihmisenä. Ja äitinä.

On ihan selvää, että nyt on syytä pitää vähän sairauslomaa: käyskennellä kävellen metsässä ja jatkaa työntekoa vasta sitten, kun on turvotus on kunnolla laskenut ja liikkuminen sujuu taas kevyesti. Äidin on annettava itselleen aikaa myös hevosena, ei vain äitinä. 

Kyllä äiti tietää, että vesi on vanhin voitehista. Sitä tulee mukavasti nyt sekä taivaalta, että vesiboksin letkusta. Sen avulla paranee vaiva kuin vaiva. Äidiltä ja ihmiseltä. Ja hevoselta.

Vaikka sinusta tuntuisi, ettet nyt jaksaisi olla kärsivällinen, niin ole vain, niin kuin olet aina silloinkin, kun olemme yhdessä töissä ihmisenä ja hevosena. Lapset ovat lapsia ja aikuisten pitää kestää lasten kiukunpuuskat menemättä niihin itse mukaan hevosina. Aikuisen tehtävä on antaa lapsille mahdollisuus purkaa mieltään turvallisessa ympäristössä. Vain siten opitaan elämään aikuisten maailmassa maailman vaatimalla tavalla. Minä tiedän tämän. Äitinä, ihmisenä ja hevosena.

Minä sinua silitän ja ymmärrän, vaikka tiedän, että oikeastisinäetpiittaahittoakaanminunymmärtämyksestänivaanhaluatkauratjaheinätjaolettyytväinensiitäetteitarvinnutjäädämaneesiintänäänkään.

Hevosena.

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...