torstai 30. kesäkuuta 2011

Koulurataharjoituksiin valmistautumista

Vastahan minä olin koulukisoissa vuonna 1991 ja taas pitää mennä. Kuljen kouluohjelmaa kotona olohuoneessa aivan kuten 20 vuotta sitten. Anssin mielestä sitä voisi kuvata videolle viihdemielessä, hauskaa kuulemma.

Itse asiassa kyseessä on koulurataharjoitus; mahdollisuus saada arvostelu haluamastaan kouluratsastusohjelmasta. Päätin valmentajani kehotuksesta, etten osallistu muuhun kuin sellaiseen luokkaan, josta minulla on mahdollisuus kohtalaisella varmuudella saada yli 60%:n tulos. Valintani on siis Helppo C:1. Koska koulukilpailukokemukseni on olematonta, en osallistunut tallillamme keväällä järjestettyihin kilpailuihin, joissa helpoin rata olisi ollut K.N. Special. Oman tallin ulkopuolelle en ole kokenut tarvetta toistaiseksi lähteä.

Periaatteessa Helppo B- tasoinen rata ei olisi ongelma, mutta yhdistettynä kilpailutilanteen jännitykseen lopputulos saattaisi olla enemmän masentava kuin kannustava. Valmentajani on niin oikeassa, kun hän muistuttaa, että ihmisen on kilpailtava sillä tasolla, missä hän voi hyvillä mielin odottaa menestyvänsä. Menestys ruokkii menestystä. Kilpailutilanteessa ratsastajan on pystyttävä uskomaan siihen, että hän hallitsee suoritettavan radan niin hyvin, että kaiken ollessa kohdallaan hän voi saada siitä hyvän tuloksen.

Helppo C:1 antaa minulle eniten armonaikaa. Minulla on mahdollisuudet tehdä nappisuoritus ja juhannuspäivän koulutunti antoi siitä hyvän ennakon. Se, miten minä ja Tintti yhdessä ja erikseen reagoimme arviointitilanteeseen, on sitten asia erikseen.

Helppo C:1 ja Helppo C:2 ovat luokkia, joissa arvostelun kohteena ovat ratsastajan istunta, apujen käyttö, oikeiden teiden seuraaminen ja ratsastajan vaikutus hevoseen. Hevosen muotoa ei arvostella. Hyvään suoritukseen siis riittää, että ratsastaa oikeat asiat oikeassa kohtaa oikealla tavalla. Ah, miten helppoa...?

Toistan kouluratsastussääntöjen arvosteluperusteita tähän siltä osin, mitä liikkeitä Helppo C:1 -ohjelmassa kuuluu ratsastaa ja mitä niiltä vaaditaan. Kokonaisuudessaan kouluratsastussäännöt 2011 on luettavissa Hippoksen sivuilta tämän linkin kautta.

Arvosteluperusteet
"Kouluratsastuksen tarkoituksena on asteittain ja järrjestelmällisesti kehittää hevosen lihaksistoa ja koko olemusta, tarkoituksena tehdä hevosesta irtonainen, joustava ja notkea sekä toisaalta luottavainen, kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä niin, että se on miellyttävä ratsastaa, kestävä ja terve.

Hevonen näyttää tekevän siltä vaaditut liikkeet halukkaasti ja vaivattomasti. Se vastaa kuuliaisesti, rauhallisesti ja tarkkaavaisesti artsastajan apuihin. Se liikkuu suorilla linjoilla suorana ja taipuu kaarteissa ratsastettavan tien mukaisesti.

Tahdikkuuden säilyminen kaikissa askellajeissa on keskeinen ominaisuus kouluratsastuksessa."

Pysähdys
Pysähdyksessä hevonen seisoo tarkkaavaisena ja liikkumatta, tasapainossa kaikilla neljällä jalalla, etujalat ja takajalat toistensa vieressä. Pysähdykseen ratsastetaan siirtämällä hevosen painoa takaosalle lisäämällä istunnan ja pohkeen vaikutusta sekä käyttämällä samalla pehmeitä pidätteitä. Siirtyminen määrätyssä pisteessä on nopea, muttei koskaan äkkinäinen.

Käynti
Käynti on selvästi nelitahtinen askellaji, jossa hevosen kaviot koskevat maahan kukin vuorollaan. Säännöllisyys ja rentous tulee säilyttää kaikissa käynnissä esitettävissä liikkeissä. Vapaassa käynnissä hevonen saa täydellisen vapauden laskea ja venyttää kaulaansa. Matkavoittavuus ja askelten pituus on olennaista laadukkaalle vapaalle käynnille.

Ravi
Ravi on kaksitahtinen askellaji, jossa jalkaparit siirtyvät vuorotellen. Jalkojen siirron välissä on liitovaihe. Ravi on irtonaista, säännöllistä ja tahdikasta. Raviin siirtyminen on vaivaton ja sujuva. Ravia arvosteltaessa kiinnitetään huomiota yleisvaikutelmaan, askeleen säänöllisyyteen ja joustavuuteen, jotka saa aikaiseksi jäntevä selkä ja takaosan voimakas työskentely. Tasapainon ja tahdin on säilyttävä temponvaihteluissa.

Harjoitusravissa hevosen tulee liikkua luonnollisessa tasapainossa ja tahdissa irtonaisena ja jäntevästi. Takaosan liikkeen on oltava tarmokasta ja kuolaintuntuman on oltava pehmeä ja tasainen. Harjoitusravissa ei vaadita kokoamista, mutta takaosan on työskenneltävä tarmokkaasti ja voimakkaasti.

Askelten pidentäminen on harjoitusravin ja keskiravin välimuoto, kun hevonen ei koulutustasoltaan ole vielä riittävän kehittynyt keskiraviin.

Laukka
Laukka on kolmetahtinen askellaji. Laukannoston tulee tapahtua vaivattomasti ja epäiröimättä. Askelten on oltava kevyitä, tahdikkaita ja säännöllisiä. Laukkaa arvosteltaessa kiinnitetään huomiota yleisvaikutelmaan sekä kolmetahtisen askellajin säännöllisyyteen ja keveyteen. Hevosen on liikuttava yhtä uraa suorilla linjoilla. Harjoituslaukassa hevosen on liikuttava irtonaisena ja tasapainossa, koulutusasteelle sopivassa muodossa. Takaosan liikkeen on oltava eloisa, takajalkojen on taivuttava ja seurattava etujalkojen uraa. Kuolaintuntuman on oltava pehmeä ja tasainen.

Peruutus
Peruutuksessa jalkojen on noustava selvästi maasta ja pysyttävä suoralla linjalla. Hätäily tai ennakoiminen liikkeen aloittamisessa, käden vastustaminen tai kuoliantuntuman menettäminen, taipuminen ja poikittaminen suoralta linjalta, jäykät ja levällään olevat takajalat sekä etujalkojen laahaaminen ovat karkeita virheitä. Peruutuksesta on siirryttävä ilman pysähdystä tai väliaskeleita suoraan ohjelmassa vaadittavaan askellajiin. Peruutuksessa tulee säilyttää eteenpäinpyrkimys.

Siirtymiset askellajista toiseen
Siirtymiset askellajista toiseen on esitettävä selvästi ohjelmassa vaaditussa pisteessä.Niiden tulee olla nopeita, mutta kuitenkin pehmeitä.

Ratsastettavat tiet
Ohjelmassa ratsastettavat tiet ovat voltti ja serpentiini eli kiemuraura, tässä kolmekaarinen kiemuraura. Voltti on ympyränmuotoinen tie, jonka halkaisija on tässä 10m. Kolmekaarinen kiemuraura koostuu usemmasta ympyränpuolikkaasta, joita yhdistä suora linja ratsastatusradan poikki.

Muihin kouluohjelmiin voit tutustua SRL:n sivujen kautta täällä.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Tukeva kevyt istunta

Pinke opettelee seisomaan ilman tukea. Painopiste on jalkojen päällä, jalat vähän koukussa, ylävartalo rennosti siinä mukana. Pinkeä naurattaa kamalasti, kun hän huomaa pysyvänsä hetken pystyssä. Seuraa hallittu muksahdus  pyllylle ja heti perään uusi yritys.

Itse asiassa asento on ihan sama, mitä minä yritän hakea hevosen selässä estetunneilla.

Muutama mielikuva tässä: hevonen on tynnyri, jonka päällä sinun on pystyttävä istumaan hajareisin. Kun kiedot jalkasi tynnyrin ympärille, sinun ei taatusti tule mieleen takertua tynnyriin reisilläsi tai polvillasi, sillä silloin menetät tasapainosi ja otteesi tynnyristä lipeää kuin märkä saippuapala liian kovasta kädenpuristuksesta. Sen sijaan sinä pidät alapohkeen kiinni tynnyrissä ja yrität istua selkä suorana.

Kuva Tiina Prest
Kantapäiden pudottaminen alas  toimii hevosen kanssa ihan samalla tavalla kuin jos olisit köydenvetokisassa (Tämä mielikuva Robbyn valmennuksesta). Jos pidät painoa varpaillasi, sinut on helppo nykäistä turvallesi. Kun kroppasi painopiste on kantapäittesi varassa, saat sieltä tarvittavan tasapainotuen.

Päädyt sinne, minne katsot. Tämä pätee niin korkokengillä kävelyyn mukulakivikadulla kuin ratsastukseen: katso eteesi, älä tuijota alas. Tätä yritin juuri sanoa myös yksivuotiaalle tyttärelleni: katso äitiin tänne kauas, niin et kaadu. Hän kuitenkin laskeutui pyllylleen, konttasi luokseni syliin ja taputti käsiään.

Äitin ihana pieni kulta. Niin taitava!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Alaston nainen laidunrinteessä

Tintin talvikarvan tiputtaminen kesti tänä vuonna aivan liian kauan. Lopulta etsimme siihen syytä jopa verikokein, mutta emme lopulta tulleet niistä hullua hurskaammiksi. Todettiin vain, että karva kannattaa ajaa pois, niin on hevosellakin mukavampi olla.

Luulitteko, että vain naisihmisten karvanajelu herättää keskustelua? Hevosettomat eivät uskokaan, miten paljon tunteita hevosten karvanajelu saa aikaiseksi! Asiaa kun voi tarkastella hyvin monesta näkökulmasta. Se lähtee loimittamisesta.

Loimitettu hevonen pysyy tietysti talvisin lyhytkarvaisena, koska sen ei tarvitse kasvattaa talvikarvaa pysyäkseen lämpimänä. Lyhytkarvainen hevonen ei hikoile treenatessa samalla tavalla kuin talvikarvainen lajitoverinsa, ja hiottuaankin se kuivuu nopeasti. Jos hevonen siis klipataan, se kuivuu vauhdikkaammin. Klippaaminen siis säästää aikaa, mutta toisaalta joudutaan ostamaan/ voidaan ostaa lisää kivoja loimia. Ja hevonen tietysti myös vaatii lämpimämmät loimet.

Olen perinteisesti ollut klippaamista vastaan. Koska olen antanut Tintin rehottaa naturistina, olen talvisin joutunut taluttelemaan talvikarvaista hevostani kuivaksi ja käyttämään kuivatusloimia. Myönnän kuitenkin, että tallilla, jossa pidetään kiinni vuokrasopimukseen perinteisesti kuuluvasta periaattesta "hevoselle voidaan pukea vuorokaudessa yksi loimi ja riisua yksi loimi", tällainen kuivattelukäytäntö vaatii hevosen omistajalta valtavasti aikaa, jonka hän käyttää tallilla hevosensa kuivumista odotellen ja loimia vaihdellen. Paksu talvikarva on tässä mielessä siis erityisen epäkäytännöllinen.

Mutta nämä seikat sikseen. Tintin klippaamiseen oli nyt se syy, että ilmeisesti vanheneminen alkaa siinä näkyä kiihtyvänä karvankasvuna (vrt. viiksekäs mummo). Näin ollen päätimme juhannuksen kunniaksi vapauttaa sen toppatakista. Etenkin, kun sitä eläinlääkärikin suositteli.

Klippausta edeltävällä viikolla totuttelin hippihevostani klipperin kosketukseen useamman päivän ajan. Tintistä on ajeltu karvoja viime syksynä klinikalla, mutta koska se tapahtui rauhoituksen jälkeen, emme voineet tietää, miten se klipperiin reagoi.

Olin pyytänyt valmentajaani avukseni, koska minulla on kokemusta vain omien karvojeni ajelusta. Aluksi totutimme Tinttiä laitteeseen niin, että joka kerta kun se uskalsi katsoa siihen päin, se laitettiin selän taakse piiloon. Lopulta Tintti alkoi jo hamuta heinääkin. Noin varttitunnin jälkeen laitoimme klipperin päälle.

Nakupelle vaihtoi väriä: ihonsävy on eri kuin karvan väri. Satulan alue, pää ja sääret jäivät luonnotilaan.
Noin kahden tunnin kuluttua hevoseni oli riisuttu kesäasuun. 3/4 ajellusta pinta-alasta on omien kätteni jälkeä, ja olen oikeastaan aika ylpeä työni tuloksista. Jälki on melko siistiä. Toki päivänvalossa valokuvia ottaessani huomasin monta kohtaa, joissa olisi pitänyt olla tarkempi, mutta jälki tasoittunee muutamassa viikossa. Tämä on hommaa, jossa jossain vaiheessa vain täytyy päättää, että nyt tuli valmista.

Hännän yläpuolelle jätettiin siisti kolmio. Myös harjan viereen jätettiin muutaman sormen leveydeltä karvaa suojaamaan moitteenton jouhienkasvu. Ei jätetty mitään kiitorataa vaan ihan reilu 70-lukulainen kolmio.
Alkuviikosta Tintti oli vielä tummanpunaruunikko.
Klippausurakan jälkeen yritin vielä leikata saksilla Tintin rehottavia korvakarvoja - toimenpide, mihin se on aina suostunut moitteettomasti. Siinä vaiheessa se ilmoitti, että mamma on hyvä vaan ja lopettaa tältä päivältä.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Petterssonin valmennus, päivä 2.

Kolme tärkeää teemaa: laukan pitää rullata. Hevosen on oltava hallittavissa joka hetki. Ratsastus ei saa muuttua, vaikka esteet nousevat.

Esteet pysyivät edelleen matalina, sillä tarkoitus oli hioa tekniikkaa ja ratsastettavuutta esteiden välissä. Siihen ei tarvita korkeita esteitä.

Toisena päivänä laitoin kannukset. Olen käyttänyt niitä vain kisoissa, koska olen ajatellut saavani niillä aikaan tuhoa Tintin kylkiin. Kehotuksesta rohkaistuin, sillä onhan sekin totta, että sitten se jalka yksinkertaisesti on pidettävä paikallaan. Yhtä kaikki, tämä on sitä samaa kummallista hissutteluani, jota olen harrastanut viime aikoina: pitäisi vähän enemmän uskoa omiin taitoihinsa. Asiat kuitenkin ovat aika nopeasti korjattavissa.

Uusi vanha asento tuntui nukutun yön jälkeen entistä paremmalta. Ratsastin tallilta osan matkaa kentälle kevyessä istunnassa käynnissä. Se oli edellisenä päivänä mainittu keinoksi, jolla on aika ajoin hyvä tarkistaa istunnan vakautta. Ravasin ja laukkasin alkuverkat niin ikään kevyessä istunnassa. Nyt alkoi tuntua lihaskipua myös etusäären lihaksissa, joten yritin sinnikkäästi tiputtaa kantapäitäni vieläkin alemmaksi. Nyt tuli huomattua sekin, että hiukan huonosti istuva turvaliivi ei juurikaan helpota alaselän notkon pitämistä, sillä se ei jousta ristiselän kohdalta. Verkassa etsittiin rentoa kättä, joka antaa hevosen laukalle luvan.

Tintissä oli tänään eloa, liekö syynä toinen päivä tarkkiksella pakolaispoikien kanssa (tällä viitataan Paco Rabanne -nimisen hevosen jälkeläisiin). Se kiikutti ensimmäisten hyppyjen jälkeen minut yhtäkkiä kentän toiseen päähän, ja muutenkin jarrut olivat aika ajoin hukassa. Sen siitä saa, kun laitetaan kiltti tyttö AD/HD- jätkien keskelle. Ja nämä jätkät kuitenkin käyttäytyivät täysin moitteettomasti. Oli syy mikä tahansa, oli kivaa, kun se eteni ja sillä oli pilkettä silmissä.

Jokaisessa harjoituksessa on tärkeää saada laukka rullaamaan ennen ensimmäistä estettä ja jatkaa samaa laukkaa viimeisen esteen jälkeen.
Ensimmäiset harjoitukset kolmen askeleen välein suoralla linjalla molempiin suuntiin onnistuivat "loistavasti". Menimme suoralla linjalla, pysyin paikallani suorana ja muuttumattomana ja laukka rullasi. Edelleen tarkoituksena oli ratsastaa mahdollisimman suoraan esteen jälkeen, sillä suora hevonen on nopeampi kääntää, kuin kaarretta vasten mutkalle kaatuva hevonen.

Esteen jälkeen on ratsastettava suoraan ennen käännöstä. Kaarteessa laukka ei saa hiipua.
Kolmas harjoitus toi eteemme hallittavuusteeman. Hevosen on oltava pysäytettäissä reippaasta laukasta missä tahansa vaiheessa rataa. Ohje oli ratsastaa viimeiselle esteelle ilman ajatusta, että sen jälkeen pysäytetään. En silti onnistunut antamaan Tintille tarvittavan yksiselitteisiä pysähdyssignaaleja. Se ei lopulta pysähtynyt edes edessämme linjalla seisovan Robbyn auki levitettyjen käsien läiskäistessä sitä.

Sain selityksen muutaman yrityksen jälkeen. Jos pidän alaselkääni pyöreänä, hartioitani  vähänkin kumarassa, pidätän ja samalla yritän raivoisasti pitää pohkeet kiinni, hevoseni ei tiedä, pysähtyäkö vai edetä. Ja silloin se etenee ja pysähdyttyään alkaa peruuttaa. Reaktioni on takertua kiinni hevoseen sen sijaan, että kevyesti vetäisin hartiani taakse, ottaisin alaselkään pienen notkon ja painaisin kantapäät alas. Uusi yritys. Tintti pysähtyi. Hetki vielä hiottiin paikallaan seisomista. Jatkossa on oltava napakampi, Tintti ei saa vedättää minua.

Ei tarvita mittavaa estekalustoa, jos esteet vain sijoitetaan järkevästi. Näillä kuudella esteellä voidaan ratsastaa useita eri harjoituksia
Viimeisen harjoituksen alussa nostimme esteitä hiukan. Ohje oli ratsastaa kuten tähänkin asti, tekemättä mitään ylimääräistä. Ei saanut ajatella esteiden nousseen. Jouduin aloittamaan alusta uudelleen, sillä jokin sai minut kaikesta huolimatta palaamaan vanhaan, hätäiseen ratsastustapaan.

Muiden piti jatkaa viimeisen esteen jälkeen vasemmalle, minun tehdä jälleen pysähdys. Kun aloitin alusta viimeisen kerran, ilmoitin itselleni "Olen höyhen ja liidän tämän radan pehmeästi".

Rata meni mielettömän flow´n vallassa. Viimeisen esteen jälkeen vedin ryhdin suoraksi, otin alaselkääni pienen notkon ja pysäytin Tintin rauhallisesti siihen.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Petterssonin valmennus, päivä 1.

Minäkin uskalsin lähteä kerryttämään taitojani vierailevan valmentajan silmien alle. Tallillamme järjestettiin alkuviikosta Robert "Robby" Petterssonin kaksipäiväinen estevalmennus. Ensimmäisen päivän jälkeen leijuin pilvissä!

Minua tietysti jännitti kuin ensimmäisessä estevalmennuksessani 90 -luvun alkupuolella. Enää ei onneksi tule mieleen yrittää näyttää valmentajalle, mitä osaan, ja tulla sitten nolosti korekealta ja kovaa alas. Jännitys johtui lähinnä siitä, että odotin monimutkaisia tehtäviä. Aivotyön tehokkuuden halusin varmistaa jopa siten, ett söimme lounaaksi lohta.

Aluksi kerroimme kaikki taustatiedot itsestämme ja hevosestamme: yhteistä historiaa takana lähes neljä vuotta, minä aikana olen saanut lapsen. Tästä ajasta ehdimme olla säännöllisesti valmennuksessa vuoden ajan ennen raskaaksituloani. Nyt olemme treenanneet keväästä asti. Hyppäämme 80 cm:n luokkia, koska alapohkeeni ei kestä riittävän paikallaan. "Olet tullut oikeaan paikkaan", hän totesi. Olin heti toiveikas. Tintti tosin näytti siltä, että se nukahtaa.

Ja noin viiden minuutin kuluttua almennuksen alkamisesta pohkeeni löysivät paikkansa ja alkoivat pysyä siellä. Sitä ennen lyhensin jalustimiani yhdellä reiällä. Tunteen riittävästä painosta kantapäiden päällä sain, kun ravasimme ja laukkasimme hyvän tovin kenttäistunnassa. Tajusin heti tekeväni jotain toisin, kun aloin tuntea lihaskipua alaselässä.Yhtälailla tunne kuulemma voisi olla reisissä, pakaroissa tai akillesjänteissä, lihaskunnosta riippuen. Jos sen sijaan yrittäisin pitää varpaita ylhäällä sen sijaan, että annan kantapään laskeutua alas, kipu todennäköisesti tuntuisi etusäären lihaksessa.

Kenttää ympäri ravatessamme aloimme tulla ristikkoa kohden, jonka jälkeen oli tarkoitus jatkaa laukaten. Otimme tuntumaa siihen, että annamme hevosten vain mennä, emme tee mitään ylimääräistä. Minulle tämä oli enemmän kuin tarpeeseen. Tintti on sekä istunnalle että kädelle herkkä ja lakkaa helposti kuuntelemasta, jos ratastaja tekee liikaa käsillään ja jaloillaan. Siitä tulee ratsastajalle helposti tunne, että hevonen on laiska, vaikka se todellisuudessa vain lakkaa kuuntelemasta, koska se ei tiedä, mitä sen pitäisi kuunnella.

Tämä on meille melkoinen noidankehä. Maastossa Tintti liikkuu, joten minulla ei ole kiusausta ratsastaa sitä eteen - eli tehdä liikaa! Kentällä minun pitäisi malttaa olla niin ikään tekemättä liikaa, vaikka sen eteenpäinpyrkimys on aina alussa vähän niin ja näin. Kuvitelkaa, että joku sanoo "en kuule", ja teidän pitäisi silti ymmärtää puhua entistäkin hiljempaa. Minunkin pitäisi vain malttaa päättäväisesti odottaa, että se alkaa reagoida.

Keskellä alun ristikkoharjoitus ilman nuolia. Tämän jälkeen yhdistelimme eri osasia ja jatkoimme niiltä eri suuntiin. Lopuksi tulimme pitkää linjaa ja jatkoimme sieltä oikealle punaisten nuolien mukaisesti. Jäimme lopulta ratsastamaan kahdeksikon muotoisesti kahta viimeisä estettä, kuten siniseksi aihtuvat nuolet osoittavat. Maapuomit olivat merkkeinä, jotta varmasti ratsastamme suoran linjan.
Emme hypänneet suuria esteitä, kaikki olivat maksimissaan 60 cm:n korkuisia. Teknikkaa hiottaessa esteiden korkeudet eivät juuri merkitse. Me haimme sujuvaa tietä, rullaavaa laukkaa, eteenpäinpyrkimystä ja sitä, että ratsastamme keskelle estettä suoraan, jatkamme esteen jälkeen riittävän aikaa suoraan ennen kuin käännämme ja pidämme kaiken aikaa hyvän ohjastuntuman. Toisin sanoen, annamme hevosen hoitaa työn ja itse keskitymme olemaan häiritsemättä sitä työssään.

Ja se onnistui. Minulla ei ole koskaan ollut niin tukevaa oloa hevosen selässä kuin tässä valmenuksessa! Ja ensimmäistä kertaa Tintti ei päässyt ryöstämään esteen jälkeen, koska ohjastuntuma pysyi eikä Tintti saanut vedettyä itseään pitkäksi, koska olin riittävästi jalkojeni päällä.

Ensimmäisen päivän lopuksi Robby taputti Tinttiä ja sanoi, että "kyllähän se tuosta piristyi, kun alettiin hypätä. Tosin nyt se näyttää taas siltä, että se nukahtaa."

Tästä on hyvä jatkaa toiseen päivään!

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Lapsi- mikä ihana tekosyy!

Opettele sanomaan ei. Aloita hokemalla sitä lapsellesi ja siinä sivussa opit sanomaan sen kaikille muillekin.

Lapsi nimittäin on maailman paras syy kieltäytyä kaikesta vähänkin epämiellyttävästä ylimääräisestä ja työläästä tehtävästä: ei tarvitse mennä sukujuhliin, osallistua pihatalkoisiin tai kutsua ruokavieraita. Kaikki tietävät jo valmiiksi, että pienten lasten vanhemmilla ei ole omaa aikaa ja heillä on krooninen univelka. Miksei tätä käyttäisi jo kättelyssä hyväkseen!

Lapsenhoito on pyhä asia; ruokapöytä alttari, jolla nautittua äitien tekemää ruokaa ei saa arvostella. Vanhemmalla on oikeus olla väsynyt, kiukkuinen ja itsekäs. Lapsi estää ylitöihin jäämisen; päiväkoti kun menee viideltä kiinni. Raskauden jälkeen on lupa kantaa liikakiloja ylpeydellä. Ja koska lapsen hyvinvointi on tärkeintä, ei ole pakko pitää huolta ulkonäöstään eikä parisuhteestaan. Ei ole pakko mennä töihinkään, koska lapselle on tietenkin parasta, että äiti on kotona. Vanhemmuus antaa luvan olla haluton, saamaton ja möllöttää verkkareissa. "Missä välissä mä nyt ehtisin mitään..." Tarvitaan mammabondausta, koska vertaistukea on löydettävä. "Hei ei kukaan muukaan..."

Lapsi antaa luvan jättäytyä pois työelämästä. Kotona olemista on suotavaa puolustella kertomalla kaikille, että se on täysi työpäivä, mikä siellä tehdään. "Kokeilkaa vaikka!". Ne, joiden mielestä se on ylitsepääsemättömän superraskasta, pakenevat kotityöpäivää töihin lepäämään heti, kun äitiysloma loppuu. Jossain kaukana hämärästi mieleen muistuvaa elämää kutsutaan lyhenteellä BCE (Before Child Era). BYOB viittaa oman tuttipullon tai vauvan tuomiseen.

Yleisesti ottaen ihmisten kuuluu pitää lapsista ja haluta niitä. Ne ovat jatkeitamme ja jos joku ei kiinnitä jatkeisiimme mitään huomiota, me loukkaannumme. Jos joku sanoo niistä rumasti (Mitä se tekee?/Hyi, se haisee!/ Vie se pois!/ Voitko vaientaa sen?), se on sama asia, kun meistä itsestämme sanottaisiin rumasti. Lapselliset ihmiset eivät usein huomaa, että lapsettomille eläimet ovat tätä samaa. Ja miksi huomaisivat. Lapsi on tärkeintä!

Lapsettoman tehtäväksi jää tässä kuviossa hymyillä, joustaa ja ihastella muiden tenavia samalla, kun hänen elämänsä raskaille asioille saa naureskella avoimesti. Eihän ne ole oikeita. "Eikös siitä saisi hyvän kilohinnan meetwurstitehtaalla?"  "Eikö se ole aika sitovaa, kaduttaako, että hankit sen?" "Sehän tekee ihan hervottoman pökäleen, sitäkö sinä sitten kanniskelet ympäriinsä lastenvaunujen kanssa, tirsk?"

Edellisessä työpaikassa rohkaisin kerran mieleni ja menin esimieheni luokse tiedustelemaan, sopisiko minun lopettaa työni siltä päivältä, sillä eläinlääkäri pääsisi raspaaman Tintin sovittua aikaisemmin. Olin varustautunut selittämään, miten Tintti tavallaan on minun ainoa huollettavani ja että tavallaan vien sen hammaslääkäriin. Olin varautunut, että minulle nauretaan ja sanotaan, että elukat on elukoita ja lastenhoito on toinen juttu. Selitykseni tuntui itsestänikin melko huvittavalta, mutta esimieheni ei antanut minun edes selittää loppuun, kun hän jo sanoi hymyillen: Mene vain. On minullakin koira. 

Eräs ystävä sanoi muinoin, ettei hän tule tallille viikonloppuisin, sillä ne on pyhitetty parisuhteelle. Ihailin hänen priorisointiaan. Minulla tuntui olevan niin paljon aikaa, että koin pystyväni tekemään vähän kaikenlaista joka puolella. En osannut sanoa ei, koska eihän minulla ollut oikein hyvää syytä kieltäytyä mistään. Nykyisin olen huokaissut helpotuksesta, kun olen huomannut oppineeni pakenemaan takavasemmalle noin vain.

Minullahan on lapsi- täydellinen ässä hihassa! Se on kortti, jonka voi käyttää missä tahansa tarkoituksessa, milloin tahansa ja aina perustellusti. Sitten vain nostan jalat pöydälle ja kaivan napaa. Jos vielä löydän sen.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Raivostuttavat helteet

Minä en valita pakkasista, mutta helle uhkaa tappaa minut. En ymmärrä, miksi kaikki hokevat, miten "nautitaan nyt kun on kerrankin lämmin."  Mistä tässä pitää nauttia? Olo on kerrankin koko ajan sama, kuin jos istuisi viikkotolkulla saunassa odottamassa sen lämpiämistä! Voi valtava, miten ihanaa!

Kesän ensimmäisen hellepäivän haju palautti mieleen viime kesän, kun kuljin kaksi kuukautta persus hiessä ja tissi paljaana, imettäen ja siitä ahdistuen. Luojalle kiitos siitä, että tänä kesänä meidän perhe ei imetä eikä laidunna ympärivuotokautisesti, sillä tuskinpa Tinttikään nautti hikisestä kahden viikon ympärivuorokautisesta laidunajasta, jolloin se joutui kulkemaan paarmoja karkuun, kaikesta ötökkämyrkystä huolimatta.

Reipas esteratsu juuri ennen sunnuntain estetreenejä. +28.
Tintti on ollut nyt laitumella ruunakaverinsa kanssa päivittäin noin tunnin verran. En ole saanut mistään Effolin Fly Blockeria, joten sitä korvaamaan löysin laimennettavan Prob hevosDeon. Se tuntuu toimivan hyvin.

Kesähanskani eivät tietenkään suojaa siitä, mistä pitäisi.
Meiltä jäi Tintin kanssa väliin kauden toiset oman tallin kisat; seuraavat ovat juhannuksen jälkeen. Tintti on ollut helteestä huolimatta reipas ratsastaa. Siitä sain eilisen treeneissä muistutuksen, kun se taas kiikutti minua esteiden jälkeen. Olin edellisenä päivänä ollut elämäni ensimmäisellä tankotanssitunnilla ja saanut siitä niin totaalisen lihasjumin yläkroppaan, että se yhdistettynä eilisen treeneihin estää vartalon sulavan (?) liikehdinnän melko mehukkaasti. Sen lisäksi olen täynnä mustelmia ja erilaisia muita ruhjeita, kuten hiertymävammoja, joista viimeisimmät tulivat ohjien hankaamina. Ja tänään nakkikastiketta tehdessäni leikkasin vielä varmuuden vuoksi sormeeni herkullisen palkeenkielen.

Nyt sataa. Ihanaa!

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Raskausratsastusta

Raskausaikana ratsastaminen puhututtaa. Hippoksen vuodentakaiseen numeroon (08/09) oli löydetty salonkikelpoiset raskausratsastajat, jotka olivat luopuneet hevostelusta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Raskaana oleva ratsastaja saattaa tuntea neuvolassa itsensä lähestulkoon päihdeäidiksi. Todella moni pohtii, onko sen oltava näin. Ratsastuskoulussa ratsastava voi tehdä päätöksen ratsastamattomuudesta helpommin, tosin hänkin joutuu aina sitoutumaan tunteihinsa lukukaudeksi kerrallaan. Ehkäpä raskaus käy syyksi ratsastustuntien peruuttamiselle ja rahojen palauttamiselle. Hevosen omistavalla asia usein on toisin.

Pinke on täyttänyt jo vuoden ja raskausaika tuntuu kaukaiselta. Minä ratsastin aina viikolle 24 saakka. Vatsa alkoi kasvaa tosissaan vasta viikolta 20 eli siihen asti käytin ihan tavallisia, tosin melko joustavia ratsastushousuja. Sitten vatsa vain pullahti enkä saanut enää housuja kiinni.

Rehellisesti sanoen, tämä jos mikä on päätös, minkä jokainen tekee täysin omista tuntemuksistaan käsin.

Vaikeinta oli tehdä päätös. Totta kai minä mietin, että jos jotain käy, niin syytänkö itseäni loppuelämäni.. Jos Tintti olisi tosi arvaamaton, tilanne olisi ollut eri. Jos minulla olisi ollut keskenmenoja alla, tilanne olisi ollut eri.  Itsensä (ja miehensä) on syytä pitää rauhallisena. Jos se olisi tarkoittanut ratsastuksen jättämistä heti alkuunsa, niin se olisi ollut sitten niin.

Tuttava sanoi tömähtäneensä kovalle jäälle raskauden loppuvaiheessa ja käyneensä lääkärissä. Ilman hevosta siis. Lääkäri oli sanonut, että aika ihmeitä saa tapahtua, että lapsi tulee ulkoisen tärähdyksen aiheuttamana ennenaikaisesti pois. "Ajattele asiaa näin: Maailmassa on aina ollut paljon ei- toivottuja raskauksia. Jos olisi satavarma keino hankkiutua lapsesta eroon ilman kohdun sorkkimista, se olisi keksitty jo tuhansia vuosia sitten."

Minä lopetin esteratsastuksen ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Pian ostin sellaisen vatsavyön, joka tuki vatsaa. Tarkastelin myyjän ilmettä, kun kerroin mihin harrastukseen se tulisi. Hänen ilmeensä ei värähtänytkään aj hän sanoi, että vähemmän tärinää siinä kai tulee kuin juostessa. Topparatsastushousuistani sain löysättyä vyötäröä mukavasti. Saksalaiset muuten myyvät raskaustratsastukseen tarkoitettuja ratsastushousujakin. Suomesta näitä tuskin saa.

Olin raskaana viikolla 12 tai 13, kun matkantekomme katkesi metsästä rynnistävään hirvilaumaan. Silloin pelko hiipi puseroon itsellekin ja totesin, että nyt talutan hevoseni talliin.

Viikolla 24 sain muutamia harjoitussupistuksia, ja kun Tinttikin alkoi noihin aikoihin pyöriä paikallaan yrittäessäni nousta selkään, niin päätin jättää ratsastamisen.  Tiedän kyllä ihmisiä, jotka ovat ratsastaneet ihan tappiin saakka. Valtaosan tiedän lopettaneen juuri tuossa samassa vaiheessa kuin itsekin tein. Minustakaan se ei enää sitten tuntunut hyvältä. Teimme kuitenkin pitkiä talutuslenkkejä ihan viimeisille viikoille saakka. Tintti odotteli minua aina kiltisti, kun jouduin ylämäissä vähän puhaltelemaan.

Lähestulkoon yhtä paljon ratsastajia mietityttää se, miten nopeasti satulaan kiivetään synnytyksen jälkeen takaisin. Oman kunnon mukaan on yleisin vastaus. Itse ratsastin ensimmäisen kerran kolme viikkoa synnytyksen jälkeen. Jumppapallosta sain apua siihen tunteeseen, että olen aivan poiju. Ja sen päällä hyppiessä sai vatsassa hevosen tahdissa keikkuneen vauvan nopeasti rauhoittumaan.

Synnytys olikin sitten toinen juttu. Todella monessa paikassa väitettiin, että ratsastajat eivät saa synnytettyä lapsiaan alateitse. Voi olla, että tilanne on eri jollain, joka ratsastaa 10 hevosta päivässä laskettuun aikaan saakka, mutta kyllä ne vatsalihakset sieltä antaa myöten. Hyvistä keskivartalolihaksista ja yleiskunnosta on varmasti enemmän hyötyä kuin haittaa!

Paras neuvo varmasti oli se terveyskeskuslääkärin lause: ratsasta niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Sen jälkeen kun alat pelätä, alkaa nimittäin tapahtua onnettomuuksia niissäkin tilanteissa, joissa ei koskaan aikaisemmin tapahtunut.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Jo joutui armas aika

TODISTUS
Anniina P. 31 vuotta
4. vuosiaste (aloittanut 2007)

HOJKSin (Hevosen Omistamisen Järjestämistä Koskeva Suunnitelma) mukaisesti jokainen arvosana on arvioitu mukautetusti ja täydennetty sanallisella arvioinnilla.

Käytös ................8
Vaikeuksia pitää hevosasiat poissa muilta elämän osa-alueilta. Keskittymiskyky parantunut, mutta vaatii harjoitusta. Hevosen käytös lapsen ja sen vaunujen läsnäollessa moitteetonta.

Huolellisuus.................. 9
Onnistunut pitämään hevosen tavarat kohtalaisessa järjestyksessä niin tallilla kuin kotona ulkovarastossa.

Äidinkieli ..............8
Vaikeuksia pysyä hiljaa opetuksen aikana. Kirjallinen ilmaisu vastaa tavoitteita.

Matematiikka ................7
Osa-alueita geometria ja talousmatematiikka. Hahmottaa, että suora ei ole kaareva. Ymmärtää tulojen ja menojen välisen tasapainon merkityksen. Tarvitsee harjoitusta teorian soeltamisessa käytäntöön.

Fysiikka ...........9
Ymmärtää painovoiman ja tasapainon merkityksen ratsastuksessa. Hallitsee voiman, liikemäärän ja kiihtyvyyden.

Kemia ............6
Ei täysin vastaa tavoitteita, sillä turvautuu jatkuvasti muiden apuun hevosen rehujen, kuten kalsiumin ja fosforin suhteita laskettaessa. Siirretään seuraavalle vuosiasteelle ehdoin, jotka suoritetaan perehtymällä teokseen Anneli Lillkvist: Ruokinnalla tuloksiin.

Biologia............. 8
Perhesuunnittelun kurssi. Tietää, miten hevoset lisääntyvät. Tietää, miten ihmiset lisääntyvät. Osaa ottaa vastuun lisääntymisestä (ihmisten).

Maantiede .............9
Muuttanut hevosen vuoden aikana talliin, jossa erinomaiset maastot liikuttaa hevosta monipuolisesti. Maantieteellisesti hevonen myös asuu lähempänä omistajan kotia. Harrastuksen vaikutus ympäristöön huomioitu.

Historia............ 10
Eletty elämä huomioitu sekä hevosen että omistajan aikatuluja suunniteltaessa.

Yhteiskuntaoppi............. 9
Ymmärtää tallin säännöt, yhteisten sääntöjen merkityksen ja toimii niiden mukaisesti.

Uskonto............. 10
”Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy”.

Filosofia .............10
”Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy”

Psykologia............... 9
Ymmärtää hevosen omistajan hyvinvoinnin merkityksen talliympäristössä. Hevosten kanssa toimiessa osaa ottaa huomioon, että siinä on kysymys myös ihmisten kanssa toimimisesta. Itsenäistynyt kuluneen vuoden aikana.

Kuvaamataito.......... 7
Joskus oppilaan päässä (omasta suorituksesta) syntyneet kuvat eivät täysin vastaa sitä todellisuutta, millaisina ne näyttäytyvät muille. Vaatii harjoitusta. Hyvästä mielikuvituksesta toki apua.

Musiikki ...........9
”Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy” (Eppu Normaali: Näinhän täällä käy) 
Hevonen on tottunut maastolenkillä laulavaan ratsastajaan.

Terveystieto ..............7
Yrittänyt pitää hyvää huolta niin hevosestaan kuin itsestäänkin. Hevonen säännöllisesti rokotettu, raspattu, madotettu ja hoidettu. Omistajan olisi syötävä vitamiininsa ja varattava hammaslääkäri. Ei riitä, että tietää, että pitäisi.

Liikunta........... 8
Hevosen liikunta säännöllistä ja monipuolista. Omistajan pitäisi löytää aikaa myös muunlaiseen liikuntaan. Jaksaa kantaa kevyesti rehu- ja porkkanasäkit.

Hevosenhoidon ohjaus............ 9
Osaa sekä pyytää että vastaanottaa apua.

Käsityö.............. 10
Korjaa riimut, rakentaa laitumet, solmii solmut, huolehtii varusteiden puhtaudesta. Vastaa tavoitteita.

Kotitalous ...............10 
Osaa laittaa ruokaa ja muistaa ottaa huomioon hevosen rehujen turpoamisajan ajankäytön suunnittelussa. Vastaa tavoitteita.

Siirretään/Jää 5. vuosiasteelle.

Suositellaan mahdollisimman pian osallistumaan oppilaitoksen ulkopuolisista kursseista seuraaville:
BE- ajolupa

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...