perjantai 16. joulukuuta 2011

Make love- not war!

Muistatko miltä tuntuu olla teini-ikäinen? Muistatko miten vaikeaa kaikki oli, miten vähän aikuisten sanomiset kiinnostivat? Pystytkö palauttamaan mieleesi maailmantuskan ja sen, miten olisit voinut nukkua koko ajan? Ja nukuitkin.

Olen pahoillani. Et muista etkä pysty. Näin vakuutti nuorisopsykiatrian emeritusprofessori Veikko Aalberg seminaariesitelmässään, jota olin kuuntelemassa joku aika sitten. Murrosiän mukanaan tuoma hormonaalinen mielen kuohunta on paikoin jopa niin rajua, että se yksinkertaisesti vain painuu pois mielestämme. Se on ihmiselämän kaoottisin vaihe ja samalla yksi tärkeimmistä kehitysvaiheista. 

Meillä ei ole todellakaan mitään hajua, miltä teinistä tuntuu. Edessämme matelee ameebamainen hajupilveen ympäröity ryhmittymä, joka nakkelee niskojaan, tuntuu juuri ja juuri pysyvän hereillä tai kasassa eikä tee mitään. Ja jos tekee, tekee väärin, tai ainakin tekee väärin kohta. Se tekee muutenkin kaiken vasta kohta. Vaatteet kestävät yllä juuri ja juuri, ja pää tuntuu olevan pelkästään koristeena. Raivostuttavaa.

Samaan aikaan me aikaihmiset vasta ärsyttäviä olemmekin: olemme tietävinämme kaiken paremmin ja nalkutamme koko ajan. Eikä meillä varmasti koskaan ole ollut elämää. Hauskaa nyt ei ainakaan. Pelkästään turhia sääntöjä, ketä kiinnostaa. Jos avaamme suumme, sanomme poikkeuksetta jotain negatiivista. Ja kyttäämme koko ajan.

Veikko Aalbergin ohje oli melko yksinkertainen. Antakaa teinien olla, mutta olkaa heille läsnä. Olkaa aikuisia. Älkää provosoituko. Keskustelkaa, sillä juuri keskustelua murroikäinen tarvitsee. Siitäkin huolimatta, että hän murahtelee takaisin eikä keskustelu tunnu keskustelulta. Tuhahtelu, mököttäminen ja selän takana jauhaminen eivät ole aikuisten hommaa, etenkin jos haluamme, että teineistä joskus tulee aikuisia -- ei vain kaltaisiamme.

Jokaisen, joka joutuu harrastuksen, työn tai arjen puitteissa olemaan tekemisissä teinien kanssa, voi olla hyvä tutustua Aalbergin tutkimustyöhön murrosiän merkityksestä ihmisen kehitykselle.  Minun silmäni avautuivat ihan uudelle tavalla häntä kuunnellessani. Aalberg kehottaa aikuisia kestämään arvostelun ja kapinoinnin, sekä pysymään aikuisina. Murrosikä on elämänvaihe, jonka on syytä tulla ajallaan ja joka – luojan kiitos – menee ohi ajallaan.

Ja sitten sen unohtaa. Mutta harva nuori unohtaa aikuisen, joka kohteli häntä tuona ajanjaksona ihmisenä – ei vihollisena.

************************************

Lue lisää aiheesta Aalbergin aihetta käsittelevistä kirjoista (Aalberg & Siimes: Lapsesta aikuiseksi) tai esimerkiksi tämän linkin kautta: http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2008/03/murrosin-haasteet-kasvatukselle.html 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...