Kenen ehdoilla?
- Perheen ei kuuluisi elää lapsen ehdoilla. Aikuiset päättävät, miten perhe toimii, sanoi psykologian yliopistonlehtori meille luennolla tällä viikolla. Olen ollut täydennysopintojeni takia taas viikon Pohjois-Karjalassa.
Termistö on hankala. Se, mikä tarkoittaa yhdelle yhtä, tarkoittaa toiselle toista. En usko, että läheskään kaikki oikeasti antaisivat lasten ehtojen pyörittää arkielämää, vaikka he sanovatkin elävänsä lasten ehdoilla. Mutta mihin lehtori todella viittasi, oli se, että aikuisten pitää antaa lapsille tekemisen malli. Ei kenenkään tehtävä ole elää toisen ehdoilla ja täysin toista varten.
Kolikolla on kääntöpuolensa. Ei perhe tietenkään saa toimia yksinomaan aikuistenkaan ehdoilla ja aikuisten tarpeista käsin. Perheen on toimittava yhteiseksi hyväksi. Lasten on hyvä saada sellainen aikuisuuden malli, että aikuinen ei ole kenenkään toisen palvelija. Jokaisella ihmisellä on omat tarpeensa yksilönä. Perhe toimii, kun kaikkien tarpeet huomioidaan.
Lapsille ja kodinhoidolle omistautuminen on moderni ilmiö. Se on valinta, joka on taloudellisesti mahdollista yhä useammille. Historiallisesti se on yläluokkainen ilmiö, tosin silloin lastenhoito jäi useimmiten lastenhoitajille. Maatalousyhteiskunnassa tehtiin pitkää päivää työn parissa eikä vanhemmilla ollut lapsilleen aikaa senkään vertaa, mitä työssäkäyvillä vanhemmilla on nykyisin.
Meille luennoinut lehtori sanoi kärjistetysti, että modernin naisen haaste ei tunnu enää olevan vain uran ja perheen yhdistäminen. Nyt on yhdistettävä ura, perhe ja harrastukset. Monet meistä täydennysopiskelijoista lisäsivät siihen mielessään vielä opiskelun.
Suomalainen yhteiskunta rakentuu sille, että aikuiset käyvät töissä. Koulutusta arvostetaan. Naiset eivät ole taloudellisesti sidottuja aviomiehiinsä, koska he ovat koulutettuja ja voivat elättää itsensä työnteolla. Useat silti valitsevat kotiin jäämisen, sillä he haluavat hoitaa lapsensa itse. Voi olla, ette heillä ei myöskään ole erityisen suuria haluja mennä töihin. Valintoja voi perustella monin tavoin.
Lehtorin luento voimaannutti. Vaikka arkipaletti onkin joskus raskas pyörittää, meidän perhemme on katsonut selviävänsä siitä tässä hetkessä. En ole huolissani siitä, etten viettäisi tarpeeksi aikaa Pinken kanssa. Hän on mukanani tallilla tekemässä tallitöitä: laittamassa porkkanoita ämpäriin, järjestelemässä harjoja ja viemässä hevosia ulos. Kotona hän saa osallistua ruoanlaittoon siirtelemällä kasviksia astiasta toiseen. Emme vietä yhdessä laatuaikaa vaan ihan pelkkää aikaa.
Minä toivon, että pystymme antamaan hänelle sellaisen elämisen mallin, jossa vastuu kannetaan, töitä tehdään, eläimet hoidetaan, opiskelut opiskellaan, syöminen tapahtuu yhdessä ja siinä välissä ollaan kuin ellun kanat. Aikaa vastaan on silti vaikea taistella, joten jostain on tingittävä.
Meillä tingitään siivoamisesta.
Termistö on hankala. Se, mikä tarkoittaa yhdelle yhtä, tarkoittaa toiselle toista. En usko, että läheskään kaikki oikeasti antaisivat lasten ehtojen pyörittää arkielämää, vaikka he sanovatkin elävänsä lasten ehdoilla. Mutta mihin lehtori todella viittasi, oli se, että aikuisten pitää antaa lapsille tekemisen malli. Ei kenenkään tehtävä ole elää toisen ehdoilla ja täysin toista varten.
Kolikolla on kääntöpuolensa. Ei perhe tietenkään saa toimia yksinomaan aikuistenkaan ehdoilla ja aikuisten tarpeista käsin. Perheen on toimittava yhteiseksi hyväksi. Lasten on hyvä saada sellainen aikuisuuden malli, että aikuinen ei ole kenenkään toisen palvelija. Jokaisella ihmisellä on omat tarpeensa yksilönä. Perhe toimii, kun kaikkien tarpeet huomioidaan.
Lapsille ja kodinhoidolle omistautuminen on moderni ilmiö. Se on valinta, joka on taloudellisesti mahdollista yhä useammille. Historiallisesti se on yläluokkainen ilmiö, tosin silloin lastenhoito jäi useimmiten lastenhoitajille. Maatalousyhteiskunnassa tehtiin pitkää päivää työn parissa eikä vanhemmilla ollut lapsilleen aikaa senkään vertaa, mitä työssäkäyvillä vanhemmilla on nykyisin.
Meille luennoinut lehtori sanoi kärjistetysti, että modernin naisen haaste ei tunnu enää olevan vain uran ja perheen yhdistäminen. Nyt on yhdistettävä ura, perhe ja harrastukset. Monet meistä täydennysopiskelijoista lisäsivät siihen mielessään vielä opiskelun.
Suomalainen yhteiskunta rakentuu sille, että aikuiset käyvät töissä. Koulutusta arvostetaan. Naiset eivät ole taloudellisesti sidottuja aviomiehiinsä, koska he ovat koulutettuja ja voivat elättää itsensä työnteolla. Useat silti valitsevat kotiin jäämisen, sillä he haluavat hoitaa lapsensa itse. Voi olla, ette heillä ei myöskään ole erityisen suuria haluja mennä töihin. Valintoja voi perustella monin tavoin.
Lehtorin luento voimaannutti. Vaikka arkipaletti onkin joskus raskas pyörittää, meidän perhemme on katsonut selviävänsä siitä tässä hetkessä. En ole huolissani siitä, etten viettäisi tarpeeksi aikaa Pinken kanssa. Hän on mukanani tallilla tekemässä tallitöitä: laittamassa porkkanoita ämpäriin, järjestelemässä harjoja ja viemässä hevosia ulos. Kotona hän saa osallistua ruoanlaittoon siirtelemällä kasviksia astiasta toiseen. Emme vietä yhdessä laatuaikaa vaan ihan pelkkää aikaa.
Minä toivon, että pystymme antamaan hänelle sellaisen elämisen mallin, jossa vastuu kannetaan, töitä tehdään, eläimet hoidetaan, opiskelut opiskellaan, syöminen tapahtuu yhdessä ja siinä välissä ollaan kuin ellun kanat. Aikaa vastaan on silti vaikea taistella, joten jostain on tingittävä.
Meillä tingitään siivoamisesta.
Meillä imuroi robotti ;-)
VastaaPoistaMeillä myös! Meiltä tosin puuttuu se lapsi ja opiskelu, mutta soitamme molemmat bändissä, mies itseasiassa kahdessa ja sen lisäksi hän laukkaa puntisalilla, koodailee android-pelejä ja remontoi moottorikelkan raatoa. Luulen, että ruuhkavuodet kuuluu tavalla tai toisella ihmisen elämänkaareen. Kukaan ei voi välttyä. 8|
VastaaPoistaYstäväni sisustuskaupassa oli myynnissä keittiöpyyhe tekstillä " A clean house is a sign of a wasted life." Yritän parhaani mukaan opetella olemaan heittämättä elämääni hukkaan ;)
VastaaPoistaMInulla on samanlainen pyyhe. :)
Poista:)
Poista