Jouluahdistusta

Kävelen sen ohi monta kertaa päivässä. Tekstin määrä siinä kasvaa ja kasvaa yhdessä huonon omatuntoni kanssa. Huomenna piinani on onneksi viimein ohi. Kestän vielä hetken, kestänhän?

Se on kuin kadulla vastaan tuleva feissari, joka kysyy, olenko kiinnostunut ihmisoikeuksista ja jolle vastaan, että ei kiinnosta, vaikka se ei ole totta. Kiinnostaa kyllä, mutta minulla ei vai ole aikaa jäädä keskustelemaan niistä. Minulla on oikeasti todella kiire.

Siispä ei. En putsaa hevoseni karsinaa itse jouluaaton kunniaksi. Olen pahoillani, siihen ei tule minun nimeäni.