Peräänannossa
Tällä viikolla koulutunnilla jatkoimme harjoituksia, joiden tarkoitus on saada Tintin takapää hallintaan. Olen tehnyt paljon töitä istuntani kanssa ja se on tuottanut tulosta. Istunta on suhteellisen vakaa, jalat pysyvät rentoina paikallaan, kädet ovat pehmeät ja ryhti on hyvä. Pysyvä peräänanto on oikeastaan enää kiinni kyynärpäistäni, joiden pitäisi pysyä paremmin kiinni vartalossani ja antaa sillä tavoin Tintille vaadittava tuki edestä. Pehmeä tuki.
Jos kyynärpäässä ei ole kulmaa, kädestä tulee kivikova. Kun käsi on kova, se pidättää hevosta. Jos ratsastaja vielä paukuttaa pohkeella eteenpäin, hevonen saa ristiriitaista informaatiota. Tintti on kädelle herkkä ja suorastaan hyytyy tällaisesta ratsastuksesta. Heti kun liimaan kyynärpäät vartalooni kiinni, saan käsiini vaadittavan jäntevän pehmeyden. Tintti vastaa siihen peräänannolla. Se on upeaa, vaikka en sitä saakaan pysymään tauotta. Toistaiseksi.
Teemaksi muodostui tahdin rikkumattomuus. Aloitimme ratsastamalla neliötä hyvässä käynnissä ilman, että tahti rikkoutuu kulmissa. Se meni hienosti. Tintin joustava pitkä askel napakoitui. Olen harjoitellut ohjastuntuman ottamista kevyesti ilman, että käynnissä tapahtuu muutosta ja että Tintti jännittyy yhtään. Se on alkanut tuottaa tulosta.
Treenasimme siksak -pohkeenväistöä kevyessä ravissa ilman, että tahti rikkoutuu väistön aikana. Sekin meni hienosti. Tehtävä oli pitkälle sivulle tultaessa suoristaa, väistää kaksi askelta sisäänpäin, suoristaa, väistää kaksi askelta takaisin uralle, suoristaa taas ja jatkaa tällä tavoin koko pitkän sivun ajan. Olin niin ylpeä siitä, että tahti säilyi ja Tintti pysyi suorana.
Lopulta siirrtyimme laukkatyöskentelyyn. Ensin laukka kuntoon isolla pääty-ympyrällä. Kaarteen jälkeen pitkälle sivulle tultassa suoristus, hevosen takapään siirtäminen uran sisäpuolelle muutaman laukka-askeleen ajaksi, jonka jälkeen takapää siirto takaisin uralle. Sain työskentelyyn upean rytmin laskemalla kolmeen: Olo oli hulppea, kun Tintti työskenteli tismalleen laskujeni mukaisesti: yks-kaks-kolme--- taka-pää-sisään--- yks- kaks- kolme --- taka-pää-takas --yks-kaks-kolme ----...
- Sehän sujuu kuin tanssi, sanoi valmentaja. - Se on ihanaa, minä hehkutin! Lopulta Tintti venyi rennosti eteen ja alas.
Olin seota ylpeydestä itseäni ja hevostani kohtaan. Euforiaani ei häirinnyt sekään, kun tunnin jälkeen virittelin Tintin aikaisemmin samana päivänä mutatarhassa kuorruttamaa ulkoloimea kuivumaan. Tietenkin kultapienen pitää saada myös piehtaroida.
Jos kyynärpäässä ei ole kulmaa, kädestä tulee kivikova. Kun käsi on kova, se pidättää hevosta. Jos ratsastaja vielä paukuttaa pohkeella eteenpäin, hevonen saa ristiriitaista informaatiota. Tintti on kädelle herkkä ja suorastaan hyytyy tällaisesta ratsastuksesta. Heti kun liimaan kyynärpäät vartalooni kiinni, saan käsiini vaadittavan jäntevän pehmeyden. Tintti vastaa siihen peräänannolla. Se on upeaa, vaikka en sitä saakaan pysymään tauotta. Toistaiseksi.
Teemaksi muodostui tahdin rikkumattomuus. Aloitimme ratsastamalla neliötä hyvässä käynnissä ilman, että tahti rikkoutuu kulmissa. Se meni hienosti. Tintin joustava pitkä askel napakoitui. Olen harjoitellut ohjastuntuman ottamista kevyesti ilman, että käynnissä tapahtuu muutosta ja että Tintti jännittyy yhtään. Se on alkanut tuottaa tulosta.
Treenasimme siksak -pohkeenväistöä kevyessä ravissa ilman, että tahti rikkoutuu väistön aikana. Sekin meni hienosti. Tehtävä oli pitkälle sivulle tultaessa suoristaa, väistää kaksi askelta sisäänpäin, suoristaa, väistää kaksi askelta takaisin uralle, suoristaa taas ja jatkaa tällä tavoin koko pitkän sivun ajan. Olin niin ylpeä siitä, että tahti säilyi ja Tintti pysyi suorana.
Lopulta siirrtyimme laukkatyöskentelyyn. Ensin laukka kuntoon isolla pääty-ympyrällä. Kaarteen jälkeen pitkälle sivulle tultassa suoristus, hevosen takapään siirtäminen uran sisäpuolelle muutaman laukka-askeleen ajaksi, jonka jälkeen takapää siirto takaisin uralle. Sain työskentelyyn upean rytmin laskemalla kolmeen: Olo oli hulppea, kun Tintti työskenteli tismalleen laskujeni mukaisesti: yks-kaks-kolme--- taka-pää-sisään--- yks- kaks- kolme --- taka-pää-takas --yks-kaks-kolme ----...
- Sehän sujuu kuin tanssi, sanoi valmentaja. - Se on ihanaa, minä hehkutin! Lopulta Tintti venyi rennosti eteen ja alas.
Olin seota ylpeydestä itseäni ja hevostani kohtaan. Euforiaani ei häirinnyt sekään, kun tunnin jälkeen virittelin Tintin aikaisemmin samana päivänä mutatarhassa kuorruttamaa ulkoloimea kuivumaan. Tietenkin kultapienen pitää saada myös piehtaroida.
 |
| Kuorrutukset helvetistä |
Ja niinhän se menee, että seuraavana päivänä Tintti oli jo tallin pihasta lähdettäessä selvästi sitä mieltä, ettei työnteko kiinnosta. Se yritti punkea pimeään metsään päin ja itse asiassa tanssi oli kaukana sen päivän kevyestä ratsastuksesta, joka ei arvonsa tuntevaa ratsuani kiinnostanut tippaakaan.
VastaaPoista