sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Karjalasta kajahtaa, jäykkänä ja pystypäin*

Maastoilen mielelläni yksin, koska silloin voin laulaa. Tintti on tottunut siihen, että pidän ääntä. Vastaantulijoita kohdatessani en laula, koska en halua vaikuttaa täysin idiootilta. Minkä epäilyyn tämä seuraava tunnustus antaa kyllä vahvasti aihetta.

Laulamisessa on se itu, että laulusta saa raville hyvän tahdin, ja tahti on samalla helppo pitää, kun se tulee omasta päästä ja sen kuulee. Minun on yksinkertaisesti välttämätöntä liikehtiä kuulemani tai laulamani musiikin tahdissa.

Laulain ratsastellessa tulee myös tarkkailtua omaa hengittämistään. Ja laulaminen nyt on muuten vain kivaa. Hevosen liikekin tuntuu kohoavan. Samalla minä kuulen päässäni ylväät vasket.

Sitten se paljastuspuoli: minä laulan maakuntalauluja. Ehdoton laulusuosikkini on napakka ja reipas Karjalaisten laulu - totta kai! Siitä saa raville hyvän rytmin ja reippaan poljennon, joka on helppo säilyttää pitkänkin aikaa. Savolaisen laulu on melkein yhtä hyvä, mutta minulla loppuu siinä ääniala aina kesken. Onneksi oktaavihypyt eivät haittaa minua ja ainoaa kuulijaani Tinttiä. Pääasia on, että rytmin saa reipastettua eikä laulun idea katoa.

Eikä pidä eteläpohjalaisiakaan syyttää marssittomista lauluista: kyllä Vaasan marssiakin kelpaa laulaa. Sopivia ovat myös Nälkämaan laulu, tuo reipas jenkka. Toimii. Samoin Kymmenen virran maa. Toisin sanoen kaikki reippaiksi marsseiksi muuntuvat ovat tarkoitukseen oivia. Jos sanat unohtuu, lallatellaan tai lauletaan samaa säkeistöä uudelleen ja uudelleen.

Uusmaalaisten laulu on mukava, koska siinä voi vaihella ravia ja laukkaa helposti saman laulun aikana, koska tahtiosoitus muuttuu väliosassa.

Sen sijaan Hämäläisten laulua ei saa muutettua ratsastustempoon vaikka miten haluaisi. Sen tahdissa ollaan perillä joskus ensi viikolla. Taannoin eräissä häissä soitettiin sekä Hämäläisten laulu että Karjalaisten laulu, ja jälkimmäinenkin saatiin kuulostamaan siltä, ettei se lopu ikinä.

************************
P.S. Toimivia ovat myös kaikki Wiipurilaisen Osakunnan laulukirjasta löytyvät laulut, joita opiskeluaikana laulettiin paljon.

*
"Jäykkänä ja pystypäin kuin luoto meressä" alkaa Uusmaalaisten laulun toinen säkeistö. Säv J. Sibelius San. Kaarlo Terhi
"Karjalasta kajahtaa" on Karjalaisten laulun viimeinen säe. Säv &San. P.J. Hannikainen

1 kommentti:

  1. Pitäisiköhän munkin alkaa laulamaan moisia. Voisin alottaa vaikka... Kesäpäivällä Kangasalla. Mä hyräilin vaan My Heart Will Go Onia kentällä :D

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...