perjantai 7. lokakuuta 2011

Näkyvästi maastoon

Tähän aikaan vuodesta valoisat tunnit vähenevät, joten työssäkäyvän ihmisen on mahdollisuus maastoilla kunnolla vain viikonloppuisin. Pian on kuitenkin edessä se masentava pätkä vuotta, jolloin maa menee jäähän, eikä kunnollinen maastoilu onnistui  hetkeen viikonloppuisinkaan. Kun lumi viimein sataa, kaikki tuntuu muuttuvan kertaheitolla. Hevosen kanssa liikkuessaan muistiin tallentuu joka vuodelta se ajankohta, milloin lumi sataa. Viime vuonna ensilumi jäi maahan marraskuun puolivälissä.

Olen huomannut näiden vuosien aikana, että Tinttiä ei kannata viedä maneesiin kuutena päivänä viikossa. Kun pari viikkoa sitten jouduin sateiden ja pimeyden takia ratsastamaan sisällä arki-iltoina, Tintin askel alkoi kummasti vetää metsään päin myös säkkipimeällä ja sateessa. Olen ottanut tavakseni pyrkiä kuuntelemaan sitä.  Se on tamma, ja tammaa pitää kohdella vähän silkkihansikkain.

Tintti kannattaa pitää tyytyväisenä, jos sen kanssa meinaa tehdä yhteistyötä. Siispä se maastoilee mahdollisuuksieni mukaan kolmena päivänä viikossa. Ja kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, maastossakin voi tehdä töitä eikä vain humputella. Tintti on jokapaikanhevonen ja tekee vaihtelevasti kaikkea kaikkialla.

Sunnuntai-iltapäivänä klo 14.00. Kumpi näkyy paremmin: hevosen etu- vai takapää?

Lehdet tippuvat ja Tintin askel on kevyt ihan joka suuntaan: eteen, sivulle ja tarpeen tullen taakse, eli kääntymään 180 astetta, yleensä nopeasti. Maastoilukaveri helpottaisi reipasta etenemistä. Nyt Tintin on aina oltava varma, ettei mutkan takana ole mörköjä, ja se voi yrittää täyskäännöstä hetkenä minä hyvänsä.

Jos ei liikkuisi hevosella, kiinnittäisi paljon vähemmän huomiota sellaisiin ympäristössä esiintyviin muutoksiin kuten vaihdettuihin postilaatikoihin, siirrettyihin hiekoitushiekkalaatikoihin tai vaikkapa erikoiseen paikkaan parkkeelattuun autoon.

Eikä sitä esimerkiksi ajattelisi, että tämä puun ympärille kiedottu kumirengas voisi hyökätä kimppuun kuin käärme.

Jos ympäristö on jännittävä, tulee lenkkeillessä vielä kovempi hiki. Tosin tämä hevonen kaipaa kipeästi klippausta. Heijastinloimen huono puoli on heikko hengittävyys.

Viipurilaiset villapolvisukat.

Golfkenttä. Lumien tuloa ja huoltoteille pääsemistä odotellen.

Tallinpihassa klo 15.40. Raukean tyytyväisenä. (tosin näyttää kyllä tässä rättiväsyneeltä)
Parin vuoden takaista maastoilua tämän linkin kautta:
http://quarantie.blogspot.com/2009/10/tunnelmakuvia-maastoreissulta.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...