torstai 20. lokakuuta 2011

Kevyempää ravia

Syyskuussa opettelin uudelleen keventämään. Se sai alkunsa liinatunnilta. (taustaa tälle jutulle wikipediasta)

Hevosen sanotaan sietävän paremmin rentona hölskyvää kuin jäykkänä puristavaa ratsastajaa. Opettelin minimalistista kevennystä ensin liinatunnilla, mutta sen jälkeen menin maastoon harjoittelemaan. Tuntui typerältä opetella olemaan niin rentona, että antaa vain hevosen liikkeen pompauttaa takapuolta ylös satulasta. Etenkin, kun on yrittänyt vuosikaudet saada itsensä näyttämään satulassa elegantilta ja liikumattomalta. Olo oli kuin alkeiskurssilaisella ja fiilis sen mukainen: älkää naurako minulle! Mutta koska Tintti reagoi tähän hölskyttelyn ravaamalla entistä innokkaammin, oli helppo jatkaa harjoituksia: sehän selvästi kertoi, että en häirinnyt sitä!

Ratsastuksessa on helppo kuvitella tekevänsä oikein ja siksi valmentaja on korvaamaton apu. Ratsastajasta voi tuntua, että hän siirtää jalkaansa vain sentin, mutta todellisuudessa hän siirtää sitä 20cm. Sen näkemiseen tarvitaan ulkopuoliset silmät. Ratsastaja nimittäin voi varpaansa asentoa muuttamalla muuttaa hevosen liikkeen suunnan ihan toiseksi.

Mutta minä siis menin piiloon metsään opettelemaan keventämistä. Kroppa ei tuntunut olevan missään kontrollissa, ja vaikka miten yritin selittää itselleni olevani oikealla asialla, sen näyttäminen julkisesti nolotti! Jossain vaiheessa kroppa sitten alkoi rentoutua, mennä hevosen liikkeen mukana ja jäntevöityä sitä kautta uudelleen. Pari viikkoa harjoiteltuani kysyin estevalmentajalta, näyttääkö tämä vielä ihan typerältä. Hän vastasi, että ei ollenkaan. Kun sitten kävin katsomassa meitä maneesin peilistä tajusin, että NYT minä kevennän oikein. Ravi näyttää nimenomaan kevyeltä, ei raskaalta.

Ratsastus on oivalluslaji, ja minun oivallukseni oli kevyessä ravissa lakata ajattelemasta itseäni ylös satulasta. Joka kerta, kun aikomukseni oli vanhaan tapaan nostaa takapuoleni satulasta, ajattelinkin sitä alaspäin. Annoin sen silti nousta liikkeen mukana. Kun takapuoleni tällä tavoin alkoi liikkua hevosen ehdoilla, se teki liikkumisen hevoselle helpommaksi. Aloimme olla yhteisessä tasapainossa.

Ja nyt tuntuu hyvältä, vakaalta ja helpolta. Ja se kuulemma näyttää siltä. Tintti reagoi kaikkeen kulkemalla paljon rennompana kuin ennen. Sekä liinassa ratsastamisella että metsäharjoittelulla on oma osansa siihen, että valmentajani Petra on saanut sanoa kropastani lauseen ”upeaa, nyt ei liiku mikään!” Juuri siihen tähdätään.

Uusi tapa keventää laittaa itse asiassa vatsalihakseni vanhaa tapaa kovempaan työhön, sillä nyt minun on pidettävä keskivartalossa erilainen staattinen jännitys kuin ennen. Tavallaan kevyt ravi ei lähde enää jaloistani, jotka nostavat minut satulasta joka toisella askeleella, vaan vatsalihaksistani, jotka pitävät minut koko ajan kiinni hevosen liikkeessä. Jaloilla keventäminen irrotti minut hevosen liikkeestä, jolloin liikkeestä hävisi rentous.

Ehkä tämä vatsalihasasia on osasyynä siihen, että pudottamani 9kg painoa on kaventanut vyötärönympärystäni tähän mennessä melkein 20cm. Se on melko paljon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...