perjantai 21. lokakuuta 2011

In these shoes

Äiti sanoi aina, ettei hameen kanssa käytetä minkäänlaisia lenkkareiksi luettavia kenkiä. Äiti sanoi, että navettavaatteet ovat erikseen eikä niitä tuoda sisälle. Äidillä oli erikseen työvälitakki, joka yllään hän käveli töihin. Tallivaatteet minun piti säilyttää ulkona, vaikka talvipakkasilla sain tietysti ottaa ne sisään lämpiämään ennen tallille lähtöä.

Koska äiti ei antanut pilata juuri mitään kenkiä tallilla, sain pyydettyä jäätävän kylmien puolinahkaisten ratsastussaappaitteni rinnalle akuankkakengiksi kutsutut Aiglen tallikengät. Anteeksi äiti; nehän eivät oikeasti olleet tavallisia kumisaappaita lämpimämmät, mutta tuolloin varsin muodikkaat, ja taisithan sinä sen ymmärtää.
Lenkkarit juoksemiseen ja vaelluskengät, jotka alunperin hankin opiskeluaikana arkeologisia kaivauksia varten.
Kävelin taannoin Pinken kanssa käsi kädessä korttelia ympäri. Olin pukeutunut tuulipukuun ja jalassa minulla oli kumisaappaat. Normivaatetus näillä leveysasteilla. Vaan toisin oli aikoinaan tuolla naapurikaupungin puolella. Opiskeluaikana työskentelin nimittäin erään tovin lapsenhoitajana.
9 cm koroilla voi mennä naimisiin.
Leikkipuistossa törmäsi äitivaatetuksen koko kirjoon, ja ihan kaikki eivät näyttäneet uskovan sään mukaisesti pukeutumiseen. Osa taiteili pehmeällä hiekalla korkokenkineen ja lyhyine hameineen. Kasvoilta saattoi lukea katseen, joka toivoi Cecilian pian lopettavan hiekkakakkujen teon, jotta päästäisiin lattekahvilaan. Hiekkakakku hiekkakakun jälkeen laimeni nylonäidin kasvoilta kannustus.
4cm korkkarit jalassa voi toimia osakunnan laulunjohtajana.
Patsastelinpa minäkin Kallion leikkipuistoissa farkuissa, jotka eivät varsinaisesti olleet nannylle ne käytännöllisimmät ainakaan syyssateilla, mutta silti kaukana hameista ja korkkareista. En voinut kuvitellakaan esiintyväni tuulipuvussa. Olin 22-vuotias ja vahvasti sitä mieltä, että jos minun täytyy päivän aikana esiintyä muuallakin kuin leikkipuistossa, en aio kuljeskella urheiluvaatteissa. Pukeutumiseni sai siis noudattaa sitä linjaa, mitä aioin tehdä työpäivän jälkeen. Edelleen olen siinä mielessä samaa mieltä, että urheiluvaatteissa ei esiinnytä muualla kuin urheillessa. Olen kuitenkin huomannut, että vaatteita voi kätevästi vaihtaa myös kesken päivän.
Aikoinaan nämä korkkarit kestivät opiskelijan kuukausibudjetin juuri ja juuri, mutta eivät liukkaalla kalliolla kävelyä.
On oikeasti melkoista hulluutta olla pukeutumatta muuten kuin sään mukaan. Säätilan näkee katsomalla ulos. Jos se pääsee yllättämään, on syytä katsoa peiliin ihan muussa mielessä kuin siinä, näyttääkö superhyvältä vai ei.

Lenkkarit jalkaan lenkkipoluille, saappaat jalassa metsään rämpimään, pikkukengissä juhliin, talvikengissä pakkasella ja sandaaleissa kesähelteellä. Ulkoiluun ulkoiluvaatteet, juhliin juhlavaatteet ja urheiluun urheiluvaatteet.

Nimittäin ei ole olemassa jokapaikanvaatetta, jokasääntakkia tai kaikkiin tilanteisiin sopivaa pukeutumistyyliä, ellei sitten koe tyylikseen olla alipukeutunut, ylipukeutunut, välinpitämätön, tyhmä tai mauton. Mikään vaate ei ole kuin shampanja, joka sopii kaikkeen. Ja jos totta puhutaan, niin mielestäni on viininasiantuntijoilta käsittämätöntä  kaiken sen "Chardonnay vaatii tällaisen tietynlaisen lasin päästäkseen oikeuksiinsa" -jargonin jälkeen väittää, että karjalanpaistin kanssa sopii juoda shampanjaa. Juokaa korkkareissanne. Minä juon kotikaljaa tai maitoa.
Kumisaappaat ovat nykyisin katu-uskottavat jalkineet.
Jotkut saappaat kulkevat aina mukana auton takakontissa, josta vaihdan ne jalkaani viedessäni hevosia aitaukseen töiden jälkeen. Aitauksen portilla on melko hyödytöntä keskustella hevosen kanssa siitä, kumpi kastelee kenkänsä. Yleensä kumpikaan ei haluaisi.
Puolinahkaisten ratsastussaappaiden jälkeen tällainen ratsastuskengän ja minichapsien yhdistelmä olisi minusta ollut teini-ikäisenä hieno. Nämä ostin, kun aloitin ratastamisen uudelleen.
Ratsastan nahkasaappaissa tai nahkaisissa ratsastuskengissä. Yritän muistaa vaihtaa jalkaani kumisaappat aina, kun alan pestä hevosta. Ratsastusjalkineet säilytän tallilla.

Kokonahkaiset ratsastussaappaat, hankittu viimeisimmän kesätyöni palkkarahoista.
Auton takakontissa kulkee mukana myös Pinken kurahousut, jotka usein laitetaan ylle tallille mentäessä. Ne ovat eri kurahousut kuin muuten käytettävät, samoin kumisaappaat. Ihan turha kastua, ihan turha palella. Eikä tarvitse haista hevoselle muualla kuin tallilla. Varusteita saa kaupasta, asennetta ei.

Ehkä Pinkelle tarttuu tästä takkiin jotain. Vaikka jossain välissä hänellä on oma aikansa olla epäkäytännöllinen. Ja teini-ikäinen. Vähän kuten äitinsä, jonka elämässä teräskärkiset maiharit talvipakkasella, repaleiset farkut, pipottomuus ja lyhyiden hameiden kanssa käytettävät ylipolvensukat olivat jotain, minkä vuoksi kuolla.
Kahdeksan vuotta käytössä ja silti vielä jokseenkin kunnossa.
**********************
P.S. Uudenvuodenaattona vuonna 1995 oli loskasää. Ystäväni kanssa laitoimme kaupungille lähtiessämme muovipussit jalkoihimme villasukkien päälle, ja teippasimme ne nilkan ympäriltä kiinni. Sitten kengät jalkaan. Säilyi sekä tyyli että kuivat jalat! Tosin yöllä kotiin tultuamme lämmittelimme kohmeisia jalkoja kuuman veden alla. Pisteli vietävästi!

P.P.S Tiesitkö, että nyt voit olla supermuodikas ja vetää jalkaasi ne vanhat puolinahkaiset ratsastussaappaat töihin mennessäsi. Aina joku uusinta Gloriaa lukenut voi erehtyä luulemaan niitä Max & Co.:n tämän talven uutuuskumisaappaiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...