-6kg uusiin ratsastushousuihin: varaslähtöjä

Perse tipahti! Elopainoni on laskenut 7kg.

Tähän mennessä painonpudotus on palauttanut kaappiini M-kokoiset paidat ja edellyttänyt myös alusvaatevaraston uusimista. Uudet farkutkin ostin. Oli kuningasfiilis huomata, että jotkut vanhat vaatteet ensin istuivat päälle paremmin, ja sitten alkoivat näyttää vähän löysiltä. Kun edellisen kerran muutimme, olin raskaana, ja siinä oli sopiva tilaisuus hankkiutua eroon kaikista liian pienistä vaatekaapin täyttäjistä. Tästä syystä minulla aika vähän kaapissani vaatteita, jotka olisivat odottaneet käyttöönottoa.Olen siis päässyt vaatekauppaan!

Vanhat ratsastushousut näyttävät nyt siltä, etten uskalla enää pestä niitä. On tavallaan ihan hyvä, että ne voi tarvittaessa vetää jalasta avaamatta vetoketjua. Saattaa olla, että se sanoo kohta sopimuksensa irti. Reikiäkin housuissa jo on siihen malliin, että tallikaverin mukaan ansaitsisin jo uudet. Minun piti jo joku aika sitten ostaa myös pienempiä alushousuja, koska löysät ratsastushousut yhdessä löysien alushousujen kanssa saivat aikaan erittäin inhottavia hankaumia.

Housujen on silti vielä pakko kestää vähintään sen kuusi viikkoa, mitä painonpudotusta ainakin on jäljellä. Viikko sitten ostin kylläkin itselleni kisahousut. Olisin toki voinut mennä seurakisoihin vanhoilla mustilla housuilla, mutta nuo kulahtaneet ja reikäiset pöksyt eivät mielestäni enää täyttäneet siistin ratsastusasun määritelmää. Puhtaan valkoiset Eurohunterin kisahousut ovat kokoa pienemmät kuin ennen.

Tavoitteena pyöreyttä hevoseen ja pyöreyttä pois ratsastajasta. 

Kuva: Muusa Siljama

Jos tottuu ratsastamaan kokopaikkaisilla housuilla, ei kisahousuikseen kannata hankkia kangaspaikkaisia. Ei, vaikka miten ajattelisi kangaspaikkaisten olevan halvemmat ja että kisahousuja käytetään harvemmin, ”kunhan ovat valkoiset”. Kaikkiin varusteisiin pätee muutenkin pallopeliviisaus: niin pelaat kuin treenaat. Miksi siis treenata kotioloissa ilman sellaisia varusteita, joita aikoo kisatilanteessa käyttää? Se on sitten jokaisen itsensä pääteltävissä, kuinka paljon painoarvoa tälle todellisuudessa laittaa. Ihmiset kestävät kisajännitystä eri tavoin. Joitain helpottaa se, että ainoastaan kisatilanne on se, mikä muuttuu.

Ratsastushousuissa merkillä on väliä monessa mielessä. Halvimmat ovat teinivartaloille suunniteltuja lantiopöksyjä, joista persvako paistaa ja jotka veyvät kuin purukumi. Mitä korkeammalle housujen hinta nousee, sitä aikuisempia housumallit ovat (lue: vyötärömallisia) ja sitä kestävämpää ja kovempaa kangas on. Housuasia on joka tapauksessa pitkälti tottumuskysymys. Minun kisahousuni tuntuivat ainakin aluksi liukkaammilta kuin treenihousuni, vaikka paikkamateriaali ainakin teoriassa on samaa.

Lapsena minulla oli kokonnahkapaikkaiset Turnierin ratsastushousut. Niissä oli pitoa, mutta nahkapaikka vaati käsipesun Marseille-saippualla. Nykyisten viisi vuotta vanhojen ja neljä vuotta aktiivipalvelleiden Cavallon Champion- housujen paikkamateriaali mahdollistaa konepesun. Niissä lienee yhtä hyvä pito kuin kokonahkaisessa. Uudet ratsastushousuni tulevat olemaan samanlaiset. Niiden myyntihinta tällä hetkellä on jossain 135-170 euron välillä, täysin myyjästä riippuen. Viisi vuotta sitten niistä tarvitsi maksaa noin 100 euroa. Melko raju hinnanmuutos, toivottavasti laatu on kuitenkin pysynyt vähintään ennallaan.

Juuri nyt minulla on oma ruokinta kunnossa. 7kg on ainakin minulle ollut aika ihmeellinen ylikilomäärä. Painoni on tällä hetkellä 12 % Tintin painosta, koska Tintti on saanut lihasta eikä varmasti paina enää yhtä vähän kuin viime syksynä klinikalla puntarissa.

Edelleen olen laihduttanut laskemalla kaloreita ja käyttämällä siinä apuna Keventäjät.fi –sivustoa. Syön kaikkea, mutta maltillisesti, vaikka parin viikon takaiset kavereiden häät eivät täyttäneet miltään osin kohtuuden rajoja. Liian hauskaakin siellä oli.

Paino silti laskee koko ajan, mutta välillä vähän hitaammin. Kun pitää ihmisen joskus vähän nautiskellakin.