sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Taivas varjele, mikä sieltä tulee!

Nyt sinä olet taas ihan jäykkänä. En minä voi ravata rentona, kun en tiedä milloin sinusta pitää ottaa koppi vai tuleeko tuolta puskasta hirviä. On tämä keskittymistä vaativa suoritus minullekin. Jos sinä olet tuollainen, minä joudun koko ajan miettimään, tapahtuuko kohta kauheita. Rentoudu nyt. Hengitä.

Kamalasti täällä on väkeä. Onpa meno! Hui kamala, kuka rakensi tuohon tuollaisen kojun! Hei kaveri, mitä kuuluu?

Kyllä minä hoidan tämän, mutta anna minulle vähän tukea. Tarvitsen sinulta vakaan käden ja pohkeen. Parasta tiimityötä on nimittäin se, että meistä kumpikin hoitaa oman tonttinsa, mutta auttaa tarvittaessa toista. Verrytellään nyt tässä kunnolla ensin. Ah kiitos, pidä vain ne kantapäät alhaalla ja polvet irti.

Ja sitten menoksi! Ole paikallasi, ihan paikallasi ja hep- näin minä hyppään! Ai että mennään vielä seuraavalle? Oikeasti, mistä helvetistä minä voin tietää, että sinä haluat jatkaa, jos alat hidastaa kaarteessa? Voisit kertoa selvästi, mitä haluat.

Ai että okserille seuraavaksi. Minä laukkaan, laukkaan, tahti, tahti, ole paikallasi, ole paikallasi. HEI ÄLÄ TÖNI! En minä näin voi hypätä! Sinä tiput, jos minä tästä hyppään. Näetkö, miten meinasi käydä.

Tehdäänkö taas yksi asia selväksi: sinun ei tarvitse hypätä. Minä hyppään. Äläkä häiritse mestaria työssään! Jos häiritset, minulle ei ole muuta keinoa kuin pukittaminen. Tai sitten en tee tätä ollenkaan.

Mennäänkö uudelleen? Voisitko hengittää sillä tavalla rauhallisesti, niin minäkin saisin keskittyä. Pidä kädet alhaalla ja ole muutenkin paikallasi. Ja pidä ne kyynärpäät kiinni kyljissäsi. Se on sinulle nyt helpompaakin, kun olet laihtunut. Kiitos muuten siitä, kevyempi hypätä.

No niin, nyt sinä teet tämän minulle helpommaksi kun et vatkaa. Sinähän olet ihan ilmassa siellä, upeaa! Look, who´s jumping! I´m the Queen of the World!

Nyt tuleekin minun vuoroni. Jännää! Mutta hei, hei, nyt tulee kakka! Ei voi liikkua, en voi liikkua. Noloa, niin noloa…

Nyt ne vihelsivät. Viimeinen neuvottelu ja yksinkertainen pyyntö: Ole paikallasi ja anna minun hoitaa tämä homma.

Pysty… okseri … Siis MISSÄ sinä sanot, että se seuraava on??? Nyt kyllä käännät vähän turhan nopeasti, me mennään vinoon… Hei voiko tästä edes hypätä? Aha, voi tästä. Näytä se seuraava ajoissa, jooko?

Muuri... sarja... Ai että, minä olen kone! Et taida tajuta, mikä helmi minä olen! Minä hyppään ihan kaiken ja ihan mistä vain. Bring It On, Baby!

Paitsi että TAIVAS VARJELE MIKÄ SIELTÄ TULEE!?! Sieltä tulee portti! No sitähän minäkin, että mennään vasemmalta ohi. Ai miten niin ei? Miksi sinä sitten varaat painoa oikealle puolelle? Selviä ohjeita kiitos. Hypätään sitten, vaikka kielto tässä kyllä oli mielessä. Tässä näet, että Sinä voit kyllä luottaa Minuun. Toisin päin tämä ei aina näytä toimivan. 

Aha, vielä jatketaan. Minä kyllä hyppäsin tämän esteen jo. Ja tämän. Saanko tällä kertaa mennä vasemmalta ohi? Ei, sinä haluat hypätä uudelleen. Sinä kyllä edelleen annat ymmärtää muuta. Onneksi minä olen minä ja tiedän jo, että tämä piti hypätä.

Apua, tuo on kyllä ihan uusi este, siinä kyllä varpaat kastuu! Mennäänkö yli vai ohi?
Menen ohi!(mamma vatkaa ja työntää ohjat pois, minä siis saan päättää)
Eikun yli? (ehkä sittenkin, kun mamma menikin takakenoon ja otti tuntuman)
Vai ohi? ( jospa kuitenkin päätän itse...)

Ei kun sittenkin yli!

Minä tein sen, vein sinut yli! Kiitos kun et rankaise minua omista virheistäsi. Nyt ottaisin rapsutuksia.

*************************************
Tämän blogitekstin avulla osallistuin Horzen bloggauskilpailuun

2 kommenttia:

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...