sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Mitä tänään syötäisiin? -5kg uusiin housuihin

Painonpudotukseni tuntuu junnaavan paikallaan, joten lisäsin liikunnan määrää. Tiedän, että tämä kuuluu asiaan, mutta onhan se masentavaa, kun vaaka näyttää samaa lukemaa tai lukema laskee vain vähän. Onneksi vaatteet kuitenkin löysistyvät.

Ratsastamisen lisäksi olen todellakin viime aikoina lenkkeillyt, myös vaunujen kanssa. Osallistuin työpaikan liikuntailtapäivänä sekä aerobiciin että spinningiin. Opiskeluviikkona Joensuussa kävin lenkillä kahdesti. Olen pyrkinyt huolehtimaan siitä, että syön itselleni riittävästi polttoainetta liikkumiseen. Into liikkua on suhteellisen kova, mutta olen päättänyt malttaa mieleni ihan jo penikkataudin pelossa. Murrosikäisenä sain sen riesakseni, ja sen jälkeen lähinnä vain välttelin lenkkeilyä.

Eräässä karppausblogissa oli esitelty perusruokalista, mitä kaupasta ostetaan. Se piti sisällään erilaisia kaaleja, pekonia, jogurttia, avokadoja, voita, kuohukermaa, smetanaa ja kananmunia. Siinä on paljon sellaista, joiden maku nousisi minun kohdallani ylös pitkin ruokatorvea ratsastaessa tai lenkkeillessä.
Muskottipähkinällä ja sulatejuustolla ryyditettyä lohikeittoa. 250 kcal/ Teema -lautasellinen.
Meidän perheen ostoslistalla on edelleen ruisleipää, täysjyväpastaa, puuroa, weetabixia, rasvatonta maitoa,  lihatuotteita (marinoimattomia nykyisin) , lohta tai vastaavaa kalaa, salaatteja ja muita vihanneksia, perunoita, yrttejä, juustoa, leivänpäällyskinkkua, mysliä ja maustamatonta jogurttia sekä hedelmiä. Syömme myös maitorahkaa ja viiliä. Riisin sijaan syömme nykyisin usein ohrasuurimoita.

Syön kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja muutaman välipalan. Lounaani on ihan tavallista kouluruokaa. Se ei ole huonoa, vaikka sitä kaikkialla haukutaan. Se ei ole läheskään niin rasvaista kuin työpaikkaruokaloiden ns. monipuoliset ja laadukkaat lounaat, joissa ruokailija joutuu ihan toisenlaisten houkutusten eteen. Sitä paitsi monipuolisuus on melko kaukana siitä, että voit joka päivä valita lautasellesi yhtä ja samaa lempiruokaa. Opettajilla on tässä mielessä helppoa, sillä valinnan mahdollisuus on kasvis- tai liharuoka: tänään syödään jauhelihakeittoa. Huomenna syödään makaronilaatikkoa. Sitten on listalla merimiespihviä tai linssipataa. Näkkileipää, maitoa ja salaattia joka aterialla. Viime viikko yliopiston ruokalassa oli ihan toisenlainen houkutusten keidas.

Päivällinen meillä syödään klo 17.00. Nykyisin olemme syöneet usein italianpataa ja muita vastaavia pataruokia. Yhtä usein saatamme syödä keittoja ja kastikkeita. Lihan ja kalan sijasta käytämme välillä soijasuikaleita, soijarouhetta tai syömme pelkkää kasvisruokaa. Meillä syödään kahvin kanssa päivällisen jälkeen usein suklaata, jäätelöä tai pannaria. Punnitsen kotona kaiken, mitä syön.

Kun olen tarkkaillut omaa painonkerrytyshistoriaani, se menee seuraavasti: ensin tulivat opiskelijan bilekilot, jotka pysyivät, vaikka yliopistoliikunann jumppatarjontaa tuli hyödynnettyä helposti parikin tuntia päivässä. Valmistumisen jälkeen ja tulojen lisääntymisen myötä alkoi kertyä elintasokiloja. Olut ja roskaruoka vaihtuivat hyvään ruokaan. Sitten tulivat raskauskilot. Nyt voisin tietysti selittää, että pienen lapsen äitinä minulla ei ole aikaa laihduttaa, vaan minun yksinkertaisesti täytyy syödä koko ajan.

Ratsastus on siitä jännittävä laji, että tässä ei riitä yksistään fyysinen tai henkinen jaksaminen, koska samanaikaisesti pitää koordinoida sekä täydellistä keskittymistä että lihaksistoa. Homma ei pelitä alkuunkaan väsyneenä, nälkäisenä, verensokerit alhaalla tai itseasiassa millään tavalla, milloin suorituskyky on merkittävästi alentunut. Ratsastus ei ole laji, jossa heitetään aivot narikkaan ja annetaan väsyneen kropan viedä voittaja maaliin. Niinä päivinä, kun olen menossa ratsastamaan pidän huolen, että syön sen päivän 1300 kaloriani ennen ratsastusta. Kotiin tultuani syön iltapalaksi leipää tai puuroa. Se on hyvinkin se määrä, minkä ratsastus kuluttaa.

Uusimmassa Hippoksessa (5/11) julkaistun artikkelin mukaan ratsastus on kestävyysurheilua, jossa ratsastajalta palaa kaloreita tunnin treenin aikana jopa 1000. Lajina se on verrattavissa kuormittavuudeltaan esimerkiksi koripalloon. Toki me kaikki kuitenkin ymmärrämme, että näitä molempia lajeja voi treenata hyvin erilaisilla tehoilla. Jos käyn heittämässä tunnin maastolenkin kävellen, en voi mennä kotiin syömään pussillista sipsejä; kevyt pallon heittely koriin ei sekään polta pitsakaloreita.

Itse asiassa laskekaa siitä, että toissaviikolla aerobic, keskiraskas spinning ja illan kevyt ratsastus kuluttivat yhteensä noin 800 kcal. Liikkumalla ei kukaan itseään laihduta, jos meinaa syödä mitä tahansa. Sen sijaan liikkuminen edesauttaa sellaisten ruokien valitsemista, jotka sulavat, antavat pitkäkestoista energiaa eivätkä tule hissinä ylös.

Tärkeä apuvälineeni: ruokavaaka.
Ruoansulatus ei vaivaa, kun pistää puuron sekaan pellavansiemenrouhetta. Vatsasyistä sitä syötetään hevosillekin, miksei myös niiden omistajille. Itse asiassa hevosenruokadieetti ei ole ollenkaan hullumpi: porkkanoita, täysjyväkauraa, omenoita, pellavaa, tarvittavat vitamiinit, monipuolista liikuntaa, riittävästi lepoa ja palautusta.

1 kommentti:

  1. Tästä muuten puuttui öljy. Nykyisin käytän salaatinkastikkeena kylmäpuristettua rypsiöljyä. Siinä on kiva maku.

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...