Money, money, money...
Fazer. Von Walzel. Wrede. Ehrnrooth. Lagus. Hevoset ja Ratsastus -lehti (4/11) esitteli näyttävästi Suomen vanhimman ratsastusseuran, Suomen Kenttäratsastusseuran satavuotisjuhlia ja seuran jäseniä. Taisi sinne eksyä joukkoon muutama suomenkielinenkin nimi mukaan.
Siitä tavallinen kuolevainen toteaa sen, miltä se näyttääkin: siellä se raha juhlii HYYn Uuden ylioppilastalon kauniissa salissa. Raha haisee hevoselle. Hevosenomistaja haiskahtaa rahalle. Keskiluokkaiset teinitytöt pohtivat tallin käytävillä, että kyllä vaan täytyisi pystyä naimaan "vonni tai affi", jotta harrastuksen tulevaisuus olisi turvattu. Borde snacka svenska, jo.
Mutta jos nyt ei aatelista, niin suomenruotsalainen ainakin. Onhan heillä tunnetusti rahaa! Paskovatkin taatusti luottokortteja. Rahvas sitä sivusta seuraa ja marisee, miten rahaa ei ole. Ja vaikka sitä olisikin, varmuuden vuoksi sanotaan, ettei ole, koska muuten joku pääsisi ajattelemaan, että on. Vanha raha kulkee ratikalla, ei ole hyvä autolla kenenkään leveillä. Kansa tahtoo tietää, mistä raha on peräisin. Jos se on suvun rahaa, et ole ansainnut sitä. Jos se on itse ansaittua, olet leveilijä. Kehtaakin itseensä kuluttaa, kun Pohjois-Karjalan lapsilla ei ole kenkiä!
Jos on varaa hevoseen, on varaa kaikkeen! Kyllä kansa tietää.
Tosin tallilla tavallinen kuolevainen hevosenomistaja paikkaa kiltisti viisitoista vuotta vanhaa tikkitakkiaan. Toinen harjaa puhtaaksi roskiksesta löytämäänsä vaahtomuovipatjaa, koska siitä saa hyviä hevonpesusieniä. Kolmannen varvas kurkistaa ratsastuskengän pohjasta, mutta laitetaan siihen jeesusteippiä!
Ja paskanhaju tarttuu kaikkiin. Lompakkoon kurkistamatta.
Siitä tavallinen kuolevainen toteaa sen, miltä se näyttääkin: siellä se raha juhlii HYYn Uuden ylioppilastalon kauniissa salissa. Raha haisee hevoselle. Hevosenomistaja haiskahtaa rahalle. Keskiluokkaiset teinitytöt pohtivat tallin käytävillä, että kyllä vaan täytyisi pystyä naimaan "vonni tai affi", jotta harrastuksen tulevaisuus olisi turvattu. Borde snacka svenska, jo.
Mutta jos nyt ei aatelista, niin suomenruotsalainen ainakin. Onhan heillä tunnetusti rahaa! Paskovatkin taatusti luottokortteja. Rahvas sitä sivusta seuraa ja marisee, miten rahaa ei ole. Ja vaikka sitä olisikin, varmuuden vuoksi sanotaan, ettei ole, koska muuten joku pääsisi ajattelemaan, että on. Vanha raha kulkee ratikalla, ei ole hyvä autolla kenenkään leveillä. Kansa tahtoo tietää, mistä raha on peräisin. Jos se on suvun rahaa, et ole ansainnut sitä. Jos se on itse ansaittua, olet leveilijä. Kehtaakin itseensä kuluttaa, kun Pohjois-Karjalan lapsilla ei ole kenkiä!
Jos on varaa hevoseen, on varaa kaikkeen! Kyllä kansa tietää.
Tosin tallilla tavallinen kuolevainen hevosenomistaja paikkaa kiltisti viisitoista vuotta vanhaa tikkitakkiaan. Toinen harjaa puhtaaksi roskiksesta löytämäänsä vaahtomuovipatjaa, koska siitä saa hyviä hevonpesusieniä. Kolmannen varvas kurkistaa ratsastuskengän pohjasta, mutta laitetaan siihen jeesusteippiä!
Ja paskanhaju tarttuu kaikkiin. Lompakkoon kurkistamatta.
Kommentit
Lähetä kommentti