keskiviikko 17. elokuuta 2011

-7,5 kg uusiin ratsastushousuihin

Väittivät yläasteella ollessani, ettei leipä lihota. Se on paskapuhetta. Leipä lihottaa enemmän kuin sen maltilliset päällysteet.

Leivässä kuitenkin on kuitua ja kuitu pitää vatsan toiminnassa ja olon kylläisenä. Minusta tuntuu, että ympärilläni olevat normaalipainoiset ihmiset syövät aivan kaikkea. He eivät koskaan tunnu kieltäytyvän herkuistakaan. Nyt kun olen kuukauden ajan toiminut samoin, painoni on pudonnut 5,5kg.

Tällä viikolla olen palannut työpaikan ruokien ääreen, ja se tuo laihduttamiselle omat haasteensa. Vaikka ravintoainetiedot on aina näkyvästi esillä, on ruokamäärien arviointi joskus ongelmallista. Töihinpaluu myös sai vertaamaan painonpudotusta omasta työstä tuttuun teemaan, eli opiskeluun.

Sanon lukiolaisille usein, ettei oikotietä onneen ole. Tarkoitan sillä sitä, etteivät arvosanat tipu taivaasta ilmaiseksi kenellekään, vaikka se saattaa siltä näyttää. Toki voin katsoa vieressäsi istuvaa Maijaa ja ajatella, että hän saa kymppinsä ilmaiseksi, kun taas minä raadan ja raadan vitoseni eteen. Mutta kyllä siinä on mukana itsepetosta. Julma totuus on, että Maija tekee jotain toisin kuin minä. Ehkä Maija yksinkertaisesti TEKEE jotain.

Toki tähän kaikkeen vaikuttaa myös pohjatiedot ja -taidot, oppimiskyky, motivaatio ja muisti. Maijahan voi myös olla fiksumpi kuin minä. Mutta loppujen lopuksi opiskelussa mitataan aika pitkälle samaa asiaa kuin laihduttamisessakin: itsekuria.

Syksyni pyörähti käyntiin töiden merkeissä, mutta pian minulla alkaa myös täydennysopintorupeama, mikä tulee viemään voimia. Haaveilen aika ajoin tilanteesta, etten keksisi itselleni mitään opiskeltavaa, vaan voisin ajatella olevani valmis tekemän vain töitä. Mutta luulenpa, ettei näin tule koskaan käymään.

Etenkin, kun minulla on tämä ratsastusharrastus. Minä saan olla oppilaana koko lopun ikäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...