Vehosen pykärä

"- Anni, täällä on vehosen pykärä! Pitää olla pykärä, kun rassattaa!", tiesi kummityttöni kertoa minulle ja arviolta kaikille muille Prisman asiakkaille tällä viikolla. Ikää kovaäänisellä turvatietäjällä on 2 vuotta ja 10 kuukautta. Olimme ostamassa hänelle punaista potkulautaa, mikä hänelle oli luvattu sitten, kun tutit lentäävät roskikseen.

Kaksi viikkoa aiemmin kummityttö oli päässyt ensimmäistä kertaa vehosen (=hevosen) selkään. Päähän oli laitettu hieman liian suuri pykärä (=kypärä), mutta se kesti päässä Spiderman-lippiksen päällä. Ratsastuksesta oli puhuttu koko viikko. Kummityttöni äiti arveli, että viime hetkellä alkaisi pelottaa. Toisin kuitenkin kävi.

Kun esikouluikäinen isosisko näytti mallia ja ratsasti Tintillä muutaman kierroksen minun häntä taluttaessa, kummityttö ilmoitti olevansa valmis. Yksin häntä ei tietenkään satulaan päästetty, vaan hän istui edessäni, rystyset valkoisina ohjia puristaen, jännittäen mutta onnellisena.  Sisareni talutti Tinttiä, jotta minä sain keskittyä lapsesta kiinnipitämiseen.

"Mie rassattin!", kummityttö hihkui jälkikäteen. Kun tällä viikolla kysyin kummitytöltä hänen ratsastamansa keppihepan nimeä, sain kuulla "Se on Heppa. Eikun Tintti."

Minulta on monta kertaa kysytty, milloin Pinke ryhtyy ratsastamaan. Sanon aina, että sitten kun hän sitä itse pyytää ja osaa artikuloida oikein sanan "ratsastus". Nyt olen muuttanut mieleni. Ei tarvitse osata artikuloida. Jos halua on riittävästi, minä hellyn kyllä omankin tyttäreni kohdalla. Sitten otetaan vehosen pykärä ja rassattetaan.

Hetkinen, minä alan syödä sanojani!

********************************************
http://quarantie.blogspot.com/2011/03/miksi-vauvan-pitaisi-ratsastaa.html
http://quarantie.blogspot.com/2011/02/heppamutsivaroitus.html