lauantai 9. heinäkuuta 2011

Ja sitten voikkaaamaan!

Minulla oli lapsena vaaleansininen Tunturi-VIP -polkupyörä. Se oli erityisen hieno siksi, että olin saanut valita sen itse eikä se ollut isosisaruksilta peritty. Heppaleikeissä se totteli nimeä Jenkki.

Jenkki oli tietysti oikean hevosen kaksipyöräinen kaupunkilaiskaima. Hevos-Jenkki oli amerikkalainen ravuritamma, joka asusti perhetuttujemme tallissa. Veimme tallille heinää, ja näillä heinänvientireissuilla sain aika ajoin harjata ja silittää Jenkkiä. Tuttavaperheen tytär esitteli minulle, miten Jenkki on niin kiltti, että  jopa sen mahan alta voi kontata eikä tarvitse elätä, että se potkaisee. Olin vaikuttunut. Noin kiltti!

Leikimme hevosleikkejä polkupyörillä, koska mistäs me kaupunkilaistytöt olisimme oikeita hevosia löytäneet. Pyöräilimme kortteleiden ympäri. Leikin säännöt olivat seuraavat: Käynti oli hiljaista pyöräilyä, jolloin juuri ja juuri pysyttiin pystyssä. Ravi oli vähän voimakkaampaa. Laukkaa poljettiin tosi lujaa ja kiitolaukkaa mentiin verenmaku suussa

Ennen kuin luet pidemmälle, sinun kannattaa tutustua lajiin nimeltä Horsebic. Erityisen viihdyttävää on katsoa esittelyvideo englanniksi tätä klikkaamalla, mutta lajia esitellään myös suomeksi tämän linkin kautta. Horsebicin nettisivut ovat osoitteessa http://www.horsebic.com

Useat ihmiset, jotka eivät lue hevoslehtiä, ovat luulleet tätä vitsiksi. Video, joka on tehty näin, ei vaikuta vakavasti otettavalta. Vaan kyllä se on.

Videon edetessä, estehyppyjä katsellessa ja leikkiheppojen lennellessä meinaa tulla pissat housuun. Ensin naurusta ja sitten myötähäpeästä. Oikeasti hei, ei näin! Heppahulluista valtaosa on kyllä leikkinyt lapsena heppaa, venyttänyt kantapäitä alas polkupyörän polkimilla seisten, ohjastanut hyppynarulla kaverin hevosekseen ja sitten on laukattu ympäri pihaa ja yli esteiden peräkanaa.

Mutta ei kenenkään lapsuuden leikkejä saa raiskata näin!

Ja nyt en laisinkaan epäile, etteikö tämä olisi mukavaa ja tehokasta. Ystäväni oli ollut polttareissa Horsebic- tunnilla ja sanoi olleensa seuraavana päivänä lihakset kipeinä. Minäkin olen lukenut lajista aikaisemmin, mutta tämä video! Voi Loiri, kuten lapsuuden luokkakaverini asian ilmaisi! Tuli mieleen, että onhan niitä ammattilaisiakin, jotka tekevät markkinointivideoita. Tästä videosta tulee ajatus, että tämä on ok, jos olisin 10-vuotias. Tai kännissä.

Horsebicin nettisivujen FAQ- osiossa kysytään, minkä ikäisille laji on suunnattu. Vastauksen mukaan "Tamma/varsa (=äiti/lapsi) -tunneille saa tulla emänsä kanssa ihan kaiken ikäiset. Muille tunneille ikähaitari menee omatoimisuudessa. Horsebiciä on pidetty 5-80-vuotiaille."

No niin! Jotenkin tämä siitostamma ei silti tunne paloa pakata varsaansa kuljetusautoon ja lähteä treenaamaan jumppasaliin, jonka seiniä korostavat A4- papereihin printatut H-O-R-S-E-B-I-C -kirjaimet. Vastaavaa arjen kauneutta pystyy kuvittelemaan omaan olohuoneeseenkin. Tässä olisikin kilpailevana tuotteena tarjolla arjen kurimuksessa kätevästi toteutettava Kotitallivoikkaa! Liikkeet ovat tuttuja tavallisesta arjen pyörittämisestä, mutta kieli on suoraan ratsastustunneilta.

Maastoilua kärryjä työnnellen. Kakkostasolla haasteena jäätelökioskit ja kaupat, jotkä pitää pystyä ohittamaan tahtia rikkomatta. Kolmostasolla juostaan. Kehittyneimmät kulkevat bussilla, koska jälkikasvu vei auton.

Esteratsastus. Koti täynnä legopalikoita. Yritä päästä yli saamatta jännevammaa. Varsasi voi haluta kiivetä sinun ylitsesi, joten voit asettua pitkällesi lattialle lehteä lukien, ja hän hoitaa jumppaosuuden. Muista turvaliivi. Vesiesteille pääset jättämällä varsan hetkeksi ilman vaippaa. Vuosien vieriessä esteiden koko ja laatu muuttuvat: treenikasseja, sukkia, koulureppuja jne. Kakkostasolla tämä tehdään juosten. Tallilla pitää malttaa mielensä ja pysyä rauhallisena. Kolmostasolla tukilajiksi mietiskely.

Kouluratsastus. Väistä pieniä käsiä, jotka tarttuvat silmälaseihisi. Reagoi riittävän nopeasti käsistä ryöstäytyvään lapseen. Älä tuijota käsiisi vaan kauas eteesi. Siellä siintää se osa kenttää, jossa ei ole vielä ehtinyt tapahtua onnettomuuksia. Ajoitus on tärkeää. Muista Kür- luokat. Elämä on parempaa, kun musiikki soi! Muista siistit vaatteet ja ulkonäkö. Ei verkkareita,  siistit vaatteet, hiukset kiinni!

Ruokinta ja nukkuminen. Tähän kiteytyy kaikki kotitallivoikan haasteet. Tämä ei ole oikealla hevostallilla minkäänlainen ongelma. Kotitallilla se on ongelma, jonka lisäksi ei tarvita mitään muita ongelmia. Tuhoaa jatkon.

Sitten vain hirnuen hommiin! Konsepti tuottaa kymmenia erilaisia tapoja voikata, ja ne valkenevat sinulle pikku hiljaa arjen keskellä.

1 kommentti:

  1. Hahah, aivan loistavaa tekstiä :) Hieman haastetta treenaamiseen, jota omassa lapsuudessani harrastimme kaverini kanssa: toinen vetää ravikärryjä (kannattaa ottaa kilpakärryt, koska ne ovat huomattavasti treenikärryjä kevyemmät) ja toinen istuu kyydissä huitoen piiskalla lisää vauhtia. Hauskaa oli molemmilla :D

    Terkuin,
    Tallikamusi Anu

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...