Hevoslomalla

Meidän perhe on ollut toista viikkoa lomalla. Se tarkoittaa ihan konkreettisen työvapaan lisäksi sitä, että minä en käy tallilla.

Täyshoitotalli ei sellaisenaan mahdollista lomanpitoa hevostelusta. Koska en muutenkaan ratsasta hevostani kokonaan yksin, näille lomapäivilleni on löytynyt lomittajat tutuista ratsastajista, jotka nyt vain käyvät vähän useammin.

Tämän lisäksi kullanarvoinen tallikaverini on huolehtinut Tintistä sen vapaapäivinä. En tiedä, miten koko paletti edes pysyisi kasassa ilman häntä ja kahta muuta auttavaa ratsastajaa. Tintti on päässyt pienelle laitumellemmekin päivittäin. Tosin nyt hevosia on alkanut kiinnostaa myös monenlaiset muut töllön työt sen sijaan, että he söisivät siellä ruohoa.

Me tultas nyt pois, tää on nähty.

On ihanaa, kun ympärillä on ihmisiä, jotka auttavat. Joskus vain toivoisi, että voisi tehdä enemmän vastapalveluksia. Ehkä kaikki tulee sitten ajallaan. Kärsin kroonisesta ajanpuutteesta ja kestosyyllisyydestä, joten minut valtaa tällaisten lomaviikkojen aikana aina tunne, että joku ajattelee minun vain luistavan vastuustani hevoseni suhteen. En nimittäin muutenkaan pysty olemaan tallilla koko ajan, joten sen vähäisenkin määrän vähentäminen saa minut kuvittelemaan muiden tuomitsevan minut huonoksi hevosepitäjäksi.

Lopulta minun täytyy yrittää lohduttautua ajattelemalla, että ihmiset eivät kauheasti ehdi tarkkailla toisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Heillä kun on minun laillani ihan riittävästi tekemistä siinä, että he pohtivat, mitä muut mahtavat ajatella heistä.