Tukeva kevyt istunta

Pinke opettelee seisomaan ilman tukea. Painopiste on jalkojen päällä, jalat vähän koukussa, ylävartalo rennosti siinä mukana. Pinkeä naurattaa kamalasti, kun hän huomaa pysyvänsä hetken pystyssä. Seuraa hallittu muksahdus  pyllylle ja heti perään uusi yritys.

Itse asiassa asento on ihan sama, mitä minä yritän hakea hevosen selässä estetunneilla.

Muutama mielikuva tässä: hevonen on tynnyri, jonka päällä sinun on pystyttävä istumaan hajareisin. Kun kiedot jalkasi tynnyrin ympärille, sinun ei taatusti tule mieleen takertua tynnyriin reisilläsi tai polvillasi, sillä silloin menetät tasapainosi ja otteesi tynnyristä lipeää kuin märkä saippuapala liian kovasta kädenpuristuksesta. Sen sijaan sinä pidät alapohkeen kiinni tynnyrissä ja yrität istua selkä suorana.

Kuva Tiina Prest

Kantapäiden pudottaminen alas  toimii hevosen kanssa ihan samalla tavalla kuin jos olisit köydenvetokisassa (Tämä mielikuva Robbyn valmennuksesta). Jos pidät painoa varpaillasi, sinut on helppo nykäistä turvallesi. Kun kroppasi painopiste on kantapäittesi varassa, saat sieltä tarvittavan tasapainotuen.

Päädyt sinne, minne katsot. Tämä pätee niin korkokengillä kävelyyn mukulakivikadulla kuin ratsastukseen: katso eteesi, älä tuijota alas. Tätä yritin juuri sanoa myös yksivuotiaalle tyttärelleni: katso äitiin tänne kauas, niin et kaadu. Hän kuitenkin laskeutui pyllylleen, konttasi luokseni syliin ja taputti käsiään.

Äitin ihana pieni kulta. Niin taitava!