Petterssonin valmennus, päivä 2.
Kolme tärkeää teemaa: laukan pitää rullata. Hevosen on oltava hallittavissa joka hetki. Ratsastus ei saa muuttua, vaikka esteet nousevat.
Esteet pysyivät edelleen matalina, sillä tarkoitus oli hioa tekniikkaa ja ratsastettavuutta esteiden välissä. Siihen ei tarvita korkeita esteitä.
Toisena päivänä laitoin kannukset. Olen käyttänyt niitä vain kisoissa, koska olen ajatellut saavani niillä aikaan tuhoa Tintin kylkiin. Kehotuksesta rohkaistuin, sillä onhan sekin totta, että sitten se jalka yksinkertaisesti on pidettävä paikallaan. Yhtä kaikki, tämä on sitä samaa kummallista hissutteluani, jota olen harrastanut viime aikoina: pitäisi vähän enemmän uskoa omiin taitoihinsa. Asiat kuitenkin ovat aika nopeasti korjattavissa.
Uusi vanha asento tuntui nukutun yön jälkeen entistä paremmalta. Ratsastin tallilta osan matkaa kentälle kevyessä istunnassa käynnissä. Se oli edellisenä päivänä mainittu keinoksi, jolla on aika ajoin hyvä tarkistaa istunnan vakautta. Ravasin ja laukkasin alkuverkat niin ikään kevyessä istunnassa. Nyt alkoi tuntua lihaskipua myös etusäären lihaksissa, joten yritin sinnikkäästi tiputtaa kantapäitäni vieläkin alemmaksi. Nyt tuli huomattua sekin, että hiukan huonosti istuva turvaliivi ei juurikaan helpota alaselän notkon pitämistä, sillä se ei jousta ristiselän kohdalta. Verkassa etsittiin rentoa kättä, joka antaa hevosen laukalle luvan.
Tintissä oli tänään eloa, liekö syynä toinen päivä tarkkiksella pakolaispoikien kanssa (tällä viitataan Paco Rabanne -nimisen hevosen jälkeläisiin). Se kiikutti ensimmäisten hyppyjen jälkeen minut yhtäkkiä kentän toiseen päähän, ja muutenkin jarrut olivat aika ajoin hukassa. Sen siitä saa, kun laitetaan kiltti tyttö AD/HD- jätkien keskelle. Ja nämä jätkät kuitenkin käyttäytyivät täysin moitteettomasti. Oli syy mikä tahansa, oli kivaa, kun se eteni ja sillä oli pilkettä silmissä.
Ensimmäiset harjoitukset kolmen askeleen välein suoralla linjalla molempiin suuntiin onnistuivat "loistavasti". Menimme suoralla linjalla, pysyin paikallani suorana ja muuttumattomana ja laukka rullasi. Edelleen tarkoituksena oli ratsastaa mahdollisimman suoraan esteen jälkeen, sillä suora hevonen on nopeampi kääntää, kuin kaarretta vasten mutkalle kaatuva hevonen.
Kolmas harjoitus toi eteemme hallittavuusteeman. Hevosen on oltava pysäytettäissä reippaasta laukasta missä tahansa vaiheessa rataa. Ohje oli ratsastaa viimeiselle esteelle ilman ajatusta, että sen jälkeen pysäytetään. En silti onnistunut antamaan Tintille tarvittavan yksiselitteisiä pysähdyssignaaleja. Se ei lopulta pysähtynyt edes edessämme linjalla seisovan Robbyn auki levitettyjen käsien läiskäistessä sitä.
Sain selityksen muutaman yrityksen jälkeen. Jos pidän alaselkääni pyöreänä, hartioitani vähänkin kumarassa, pidätän ja samalla yritän raivoisasti pitää pohkeet kiinni, hevoseni ei tiedä, pysähtyäkö vai edetä. Ja silloin se etenee ja pysähdyttyään alkaa peruuttaa. Reaktioni on takertua kiinni hevoseen sen sijaan, että kevyesti vetäisin hartiani taakse, ottaisin alaselkään pienen notkon ja painaisin kantapäät alas. Uusi yritys. Tintti pysähtyi. Hetki vielä hiottiin paikallaan seisomista. Jatkossa on oltava napakampi, Tintti ei saa vedättää minua.
Viimeisen harjoituksen alussa nostimme esteitä hiukan. Ohje oli ratsastaa kuten tähänkin asti, tekemättä mitään ylimääräistä. Ei saanut ajatella esteiden nousseen. Jouduin aloittamaan alusta uudelleen, sillä jokin sai minut kaikesta huolimatta palaamaan vanhaan, hätäiseen ratsastustapaan.
Muiden piti jatkaa viimeisen esteen jälkeen vasemmalle, minun tehdä jälleen pysähdys. Kun aloitin alusta viimeisen kerran, ilmoitin itselleni "Olen höyhen ja liidän tämän radan pehmeästi".
Rata meni mielettömän flow´n vallassa. Viimeisen esteen jälkeen vedin ryhdin suoraksi, otin alaselkääni pienen notkon ja pysäytin Tintin rauhallisesti siihen.
Esteet pysyivät edelleen matalina, sillä tarkoitus oli hioa tekniikkaa ja ratsastettavuutta esteiden välissä. Siihen ei tarvita korkeita esteitä.
Toisena päivänä laitoin kannukset. Olen käyttänyt niitä vain kisoissa, koska olen ajatellut saavani niillä aikaan tuhoa Tintin kylkiin. Kehotuksesta rohkaistuin, sillä onhan sekin totta, että sitten se jalka yksinkertaisesti on pidettävä paikallaan. Yhtä kaikki, tämä on sitä samaa kummallista hissutteluani, jota olen harrastanut viime aikoina: pitäisi vähän enemmän uskoa omiin taitoihinsa. Asiat kuitenkin ovat aika nopeasti korjattavissa.
Uusi vanha asento tuntui nukutun yön jälkeen entistä paremmalta. Ratsastin tallilta osan matkaa kentälle kevyessä istunnassa käynnissä. Se oli edellisenä päivänä mainittu keinoksi, jolla on aika ajoin hyvä tarkistaa istunnan vakautta. Ravasin ja laukkasin alkuverkat niin ikään kevyessä istunnassa. Nyt alkoi tuntua lihaskipua myös etusäären lihaksissa, joten yritin sinnikkäästi tiputtaa kantapäitäni vieläkin alemmaksi. Nyt tuli huomattua sekin, että hiukan huonosti istuva turvaliivi ei juurikaan helpota alaselän notkon pitämistä, sillä se ei jousta ristiselän kohdalta. Verkassa etsittiin rentoa kättä, joka antaa hevosen laukalle luvan.
Tintissä oli tänään eloa, liekö syynä toinen päivä tarkkiksella pakolaispoikien kanssa (tällä viitataan Paco Rabanne -nimisen hevosen jälkeläisiin). Se kiikutti ensimmäisten hyppyjen jälkeen minut yhtäkkiä kentän toiseen päähän, ja muutenkin jarrut olivat aika ajoin hukassa. Sen siitä saa, kun laitetaan kiltti tyttö AD/HD- jätkien keskelle. Ja nämä jätkät kuitenkin käyttäytyivät täysin moitteettomasti. Oli syy mikä tahansa, oli kivaa, kun se eteni ja sillä oli pilkettä silmissä.
 |
| Jokaisessa harjoituksessa on tärkeää saada laukka rullaamaan ennen ensimmäistä estettä ja jatkaa samaa laukkaa viimeisen esteen jälkeen. |
 |
| Esteen jälkeen on ratsastettava suoraan ennen käännöstä. Kaarteessa laukka ei saa hiipua. |
Sain selityksen muutaman yrityksen jälkeen. Jos pidän alaselkääni pyöreänä, hartioitani vähänkin kumarassa, pidätän ja samalla yritän raivoisasti pitää pohkeet kiinni, hevoseni ei tiedä, pysähtyäkö vai edetä. Ja silloin se etenee ja pysähdyttyään alkaa peruuttaa. Reaktioni on takertua kiinni hevoseen sen sijaan, että kevyesti vetäisin hartiani taakse, ottaisin alaselkään pienen notkon ja painaisin kantapäät alas. Uusi yritys. Tintti pysähtyi. Hetki vielä hiottiin paikallaan seisomista. Jatkossa on oltava napakampi, Tintti ei saa vedättää minua.
 |
| Ei tarvita mittavaa estekalustoa, jos esteet vain sijoitetaan järkevästi. Näillä kuudella esteellä voidaan ratsastaa useita eri harjoituksia |
Muiden piti jatkaa viimeisen esteen jälkeen vasemmalle, minun tehdä jälleen pysähdys. Kun aloitin alusta viimeisen kerran, ilmoitin itselleni "Olen höyhen ja liidän tämän radan pehmeästi".
Rata meni mielettömän flow´n vallassa. Viimeisen esteen jälkeen vedin ryhdin suoraksi, otin alaselkääni pienen notkon ja pysäytin Tintin rauhallisesti siihen.
Kommentit
Lähetä kommentti