sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Alaston nainen laidunrinteessä

Tintin talvikarvan tiputtaminen kesti tänä vuonna aivan liian kauan. Lopulta etsimme siihen syytä jopa verikokein, mutta emme lopulta tulleet niistä hullua hurskaammiksi. Todettiin vain, että karva kannattaa ajaa pois, niin on hevosellakin mukavampi olla.

Luulitteko, että vain naisihmisten karvanajelu herättää keskustelua? Hevosettomat eivät uskokaan, miten paljon tunteita hevosten karvanajelu saa aikaiseksi! Asiaa kun voi tarkastella hyvin monesta näkökulmasta. Se lähtee loimittamisesta.

Loimitettu hevonen pysyy tietysti talvisin lyhytkarvaisena, koska sen ei tarvitse kasvattaa talvikarvaa pysyäkseen lämpimänä. Lyhytkarvainen hevonen ei hikoile treenatessa samalla tavalla kuin talvikarvainen lajitoverinsa, ja hiottuaankin se kuivuu nopeasti. Jos hevonen siis klipataan, se kuivuu vauhdikkaammin. Klippaaminen siis säästää aikaa, mutta toisaalta joudutaan ostamaan/ voidaan ostaa lisää kivoja loimia. Ja hevonen tietysti myös vaatii lämpimämmät loimet.

Olen perinteisesti ollut klippaamista vastaan. Koska olen antanut Tintin rehottaa naturistina, olen talvisin joutunut taluttelemaan talvikarvaista hevostani kuivaksi ja käyttämään kuivatusloimia. Myönnän kuitenkin, että tallilla, jossa pidetään kiinni vuokrasopimukseen perinteisesti kuuluvasta periaattesta "hevoselle voidaan pukea vuorokaudessa yksi loimi ja riisua yksi loimi", tällainen kuivattelukäytäntö vaatii hevosen omistajalta valtavasti aikaa, jonka hän käyttää tallilla hevosensa kuivumista odotellen ja loimia vaihdellen. Paksu talvikarva on tässä mielessä siis erityisen epäkäytännöllinen.

Mutta nämä seikat sikseen. Tintin klippaamiseen oli nyt se syy, että ilmeisesti vanheneminen alkaa siinä näkyä kiihtyvänä karvankasvuna (vrt. viiksekäs mummo). Näin ollen päätimme juhannuksen kunniaksi vapauttaa sen toppatakista. Etenkin, kun sitä eläinlääkärikin suositteli.

Klippausta edeltävällä viikolla totuttelin hippihevostani klipperin kosketukseen useamman päivän ajan. Tintistä on ajeltu karvoja viime syksynä klinikalla, mutta koska se tapahtui rauhoituksen jälkeen, emme voineet tietää, miten se klipperiin reagoi.

Olin pyytänyt valmentajaani avukseni, koska minulla on kokemusta vain omien karvojeni ajelusta. Aluksi totutimme Tinttiä laitteeseen niin, että joka kerta kun se uskalsi katsoa siihen päin, se laitettiin selän taakse piiloon. Lopulta Tintti alkoi jo hamuta heinääkin. Noin varttitunnin jälkeen laitoimme klipperin päälle.

Nakupelle vaihtoi väriä: ihonsävy on eri kuin karvan väri. Satulan alue, pää ja sääret jäivät luonnotilaan.
Noin kahden tunnin kuluttua hevoseni oli riisuttu kesäasuun. 3/4 ajellusta pinta-alasta on omien kätteni jälkeä, ja olen oikeastaan aika ylpeä työni tuloksista. Jälki on melko siistiä. Toki päivänvalossa valokuvia ottaessani huomasin monta kohtaa, joissa olisi pitänyt olla tarkempi, mutta jälki tasoittunee muutamassa viikossa. Tämä on hommaa, jossa jossain vaiheessa vain täytyy päättää, että nyt tuli valmista.

Hännän yläpuolelle jätettiin siisti kolmio. Myös harjan viereen jätettiin muutaman sormen leveydeltä karvaa suojaamaan moitteenton jouhienkasvu. Ei jätetty mitään kiitorataa vaan ihan reilu 70-lukulainen kolmio.
Alkuviikosta Tintti oli vielä tummanpunaruunikko.
Klippausurakan jälkeen yritin vielä leikata saksilla Tintin rehottavia korvakarvoja - toimenpide, mihin se on aina suostunut moitteettomasti. Siinä vaiheessa se ilmoitti, että mamma on hyvä vaan ja lopettaa tältä päivältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...