Ruokinta kuntoon
Tintin ruokinta on sen tekemään työmäärään nähden kunnossa. Sen päivittäinen reilun tunnin liikunta mukaanlukien viikoittaiset koulu- ja estetunnit voidaan laskea kevyeksi liikunnaksi. Tietenkin Tintti on myös aitauksessa, mutta eihän se siellä juuri liiku. Ruokinta tarkastettiin vastikään Hopti- ruokintaohjelmalla; kiitos siitä tallikaverilleni Anulle.
Omistajan ruokinta sen sijaan saattaa olla hiukan retuperällä. Siitä kertoo sekin, että painoni on noussut 5 kg sen jälkeen, kun palasin vuoden alussa töihin. Painoni on nyt 14% Tintin tämänhetkisestä arvioidusta painosta. Muistan jossain mainitun, että ratsastajan ihannepaino hevosen painoon nähden olisi 12,5%.
Minun olisi siis pudotettava kutakuinkin tuo vuoden alusta kertynyt kilomäärä. Moni voisi nyt sanoa, että ei kai se noin tarkkaa ole ja että hevosen rakenne tässä ratkaisee. Mutta kyllä tälle asialle voi muutaman ajatuksen laittaa.
Ensinnäkin, painon pudottaminen on terveysasia. Toisaalta painoa tarkkaillessa ei ole syytä tuijottaa vain vaakaa, sillä jokaisella on oma hyvän olon painonsa, joka ei perustu painoindeksiin. Jos hevoselta kysytään, se todennäköisesti sanoisi kantavansa selässään mieluummin satakiloista kroppansa hallitsevaa ratsastajaa kuin 70-kiloista löysänä löllyävää tyyppiä. Lihashallinta on kaiken A ja O.
Ratsastus ei ole laihdutuslaji. Sellaista on vaikkapa uinti tai reipas kävely. On syytä muista, ettei kiloja karisteta liikkumalla, jos ruokailutottumukset pysyvät entisellään. Jos syö enemmän kuin kuluttaa, ei voi laihtua. Ja ainakin minun on hyvän ruoan ystävänä helppo syödä paljon. Eli liikaa.
Vaikka aikaisemmin taannoin laitoin tänne ruokaohjeen mozzarella-kinkkuleivästä, jutusta on syytä poimia ensisijaisesti jauhelihaspagetin ohje. Koska yksi ratsastajan tärkeimmistä työkaluista on aivot, on niille syytä muistaa antaa ravintoa. Huonointa mahdollista syötävää ratsastajalle ovat kaikki nopeat hiilihydraatit, kuten sokeri, vaalea leipä, suklaa, sokerilimsat yms, jotka tulevat kropasta läpi hulauksessa. Keskittyminen, koordinaatio ja motivaatio vaativat hyvää neste- ja sokeritasapainoa. Jos nostat verensokerin hetkessä ylös, voit olla varma sen tulevan hetkessä alas. Silloin ei toimi muisti, ei keskittyminen eikä koordinaatio. On muistettava syödä ja juoda kunnolla.
Monelta ratsastajalta hyvin syöminen on hallinnassa arkisin, mutta kisapäivät osoittautuvat haastaviksi. Liian usein nopeaa energiaa haetaan suklaasta ja karamelleista, ja kisajännityksen keskellä hyvin syöminen unohtuu. Kisapaikan buffat eivät aina ole energialaadultaan huiputasoa. Jos ei varustaudu omin eväin, koko päivän ruokailu ja sen sivussa kisasuorituksent voivat mennä metsään. Nälkäisenä epäonnistumiset kaiken lisäksi kiukuttavat enemmän.
Kysyin asiaan perehtyneiltä opettajakollegoilta (liikunnan ja terveystiedon lehtoreita) vahvistuksen järkeväksi kisapäivän ruokailuksi. Viesti on yksinkertainen: unohtakaa grillimakkarat ja vehnäsämpylät, karkit, suklaat ja limut! On syytä ihan tosissaan sisäistää, mitä on tervellinen ruokailu ja mitä ovat pitkäkestoiset hiilihydraatit, jotka pitävät meidän tyytyväisinä ja kylläisinä ja estävät verensokerin heittelehtimisen. Kun pakkaa mukaansa hyvät eväät ja muistaa tankata kolmen tunnin välein ja hyvissä ajoin ennen kisasuoritusta, jää rata päähän eikä verensokeri seilaa edestakaisin. Eikä ole pakotettu kisapaikan buffan antimiin. Sieltä tuskin kuitenkaan saa makaronilaatikkoa, jauhelihakeittoa tai kanarisottoa.
Aamulla kunnon kaurapuuroa ja kunnon täysjyväleipää (esim. jälkiuunileipää). Mukaan banaaneita ja omenoita, runsaasti vettä ja kunnolliset pureskeltavat eväsleivät. Tässä suutuntuma on hyvä mittari: leipä on riittävän tuhtia tavaraa, jos sitä ei pysty myttäämään kasaan ja tunkemaan suuhun kerralla. Älä syö paprikaa, sipulia tai pestoa tai mitään muuta huonosti sulavaa ja närästyttävää. Ja muista juoda. Juomaksi vesi on paras. Kahvi poistaa kehosta nestettä ja sen sanotaan laittavan juoksemaan vessassa useammin.
Oikein syöminen on myös harjoittelun tulosta. Joskus on katsottava kellosta, ettei edellisestä ruokailusta ole kulunut enempää kuin neljä tuntia. Silloin on tankattava, vaikka ei olisi nälkä. On pyrittävä siihen, ettei olo ole koskaan liian nälkäinen. Jos kisoissa jännittää, kannattaa pyytää joku viereen muistuttamaan: SYÖ! Aina sitä ei muista, kuten minä viime viikolla.
Eikä sitten mennä palkintona mäkkärin kautta kotiin, kun on koko päivä kestetty terveellisellä ruoalla. Kotiin voi tehdä odottamaan makaroonilaatikkoa, joka lämpenee mikrossa nopeammin kuin mitä kestää autokaistalla odottaa.
Lisää järkevästä ruokailusta esimerkiksi Suomen olympiakomitean sivuilla.
Omistajan ruokinta sen sijaan saattaa olla hiukan retuperällä. Siitä kertoo sekin, että painoni on noussut 5 kg sen jälkeen, kun palasin vuoden alussa töihin. Painoni on nyt 14% Tintin tämänhetkisestä arvioidusta painosta. Muistan jossain mainitun, että ratsastajan ihannepaino hevosen painoon nähden olisi 12,5%.
Minun olisi siis pudotettava kutakuinkin tuo vuoden alusta kertynyt kilomäärä. Moni voisi nyt sanoa, että ei kai se noin tarkkaa ole ja että hevosen rakenne tässä ratkaisee. Mutta kyllä tälle asialle voi muutaman ajatuksen laittaa.
Ensinnäkin, painon pudottaminen on terveysasia. Toisaalta painoa tarkkaillessa ei ole syytä tuijottaa vain vaakaa, sillä jokaisella on oma hyvän olon painonsa, joka ei perustu painoindeksiin. Jos hevoselta kysytään, se todennäköisesti sanoisi kantavansa selässään mieluummin satakiloista kroppansa hallitsevaa ratsastajaa kuin 70-kiloista löysänä löllyävää tyyppiä. Lihashallinta on kaiken A ja O.
Ratsastus ei ole laihdutuslaji. Sellaista on vaikkapa uinti tai reipas kävely. On syytä muista, ettei kiloja karisteta liikkumalla, jos ruokailutottumukset pysyvät entisellään. Jos syö enemmän kuin kuluttaa, ei voi laihtua. Ja ainakin minun on hyvän ruoan ystävänä helppo syödä paljon. Eli liikaa.
Vaikka aikaisemmin taannoin laitoin tänne ruokaohjeen mozzarella-kinkkuleivästä, jutusta on syytä poimia ensisijaisesti jauhelihaspagetin ohje. Koska yksi ratsastajan tärkeimmistä työkaluista on aivot, on niille syytä muistaa antaa ravintoa. Huonointa mahdollista syötävää ratsastajalle ovat kaikki nopeat hiilihydraatit, kuten sokeri, vaalea leipä, suklaa, sokerilimsat yms, jotka tulevat kropasta läpi hulauksessa. Keskittyminen, koordinaatio ja motivaatio vaativat hyvää neste- ja sokeritasapainoa. Jos nostat verensokerin hetkessä ylös, voit olla varma sen tulevan hetkessä alas. Silloin ei toimi muisti, ei keskittyminen eikä koordinaatio. On muistettava syödä ja juoda kunnolla.
Monelta ratsastajalta hyvin syöminen on hallinnassa arkisin, mutta kisapäivät osoittautuvat haastaviksi. Liian usein nopeaa energiaa haetaan suklaasta ja karamelleista, ja kisajännityksen keskellä hyvin syöminen unohtuu. Kisapaikan buffat eivät aina ole energialaadultaan huiputasoa. Jos ei varustaudu omin eväin, koko päivän ruokailu ja sen sivussa kisasuorituksent voivat mennä metsään. Nälkäisenä epäonnistumiset kaiken lisäksi kiukuttavat enemmän.
Kysyin asiaan perehtyneiltä opettajakollegoilta (liikunnan ja terveystiedon lehtoreita) vahvistuksen järkeväksi kisapäivän ruokailuksi. Viesti on yksinkertainen: unohtakaa grillimakkarat ja vehnäsämpylät, karkit, suklaat ja limut! On syytä ihan tosissaan sisäistää, mitä on tervellinen ruokailu ja mitä ovat pitkäkestoiset hiilihydraatit, jotka pitävät meidän tyytyväisinä ja kylläisinä ja estävät verensokerin heittelehtimisen. Kun pakkaa mukaansa hyvät eväät ja muistaa tankata kolmen tunnin välein ja hyvissä ajoin ennen kisasuoritusta, jää rata päähän eikä verensokeri seilaa edestakaisin. Eikä ole pakotettu kisapaikan buffan antimiin. Sieltä tuskin kuitenkaan saa makaronilaatikkoa, jauhelihakeittoa tai kanarisottoa.
Aamulla kunnon kaurapuuroa ja kunnon täysjyväleipää (esim. jälkiuunileipää). Mukaan banaaneita ja omenoita, runsaasti vettä ja kunnolliset pureskeltavat eväsleivät. Tässä suutuntuma on hyvä mittari: leipä on riittävän tuhtia tavaraa, jos sitä ei pysty myttäämään kasaan ja tunkemaan suuhun kerralla. Älä syö paprikaa, sipulia tai pestoa tai mitään muuta huonosti sulavaa ja närästyttävää. Ja muista juoda. Juomaksi vesi on paras. Kahvi poistaa kehosta nestettä ja sen sanotaan laittavan juoksemaan vessassa useammin.
Oikein syöminen on myös harjoittelun tulosta. Joskus on katsottava kellosta, ettei edellisestä ruokailusta ole kulunut enempää kuin neljä tuntia. Silloin on tankattava, vaikka ei olisi nälkä. On pyrittävä siihen, ettei olo ole koskaan liian nälkäinen. Jos kisoissa jännittää, kannattaa pyytää joku viereen muistuttamaan: SYÖ! Aina sitä ei muista, kuten minä viime viikolla.
Eikä sitten mennä palkintona mäkkärin kautta kotiin, kun on koko päivä kestetty terveellisellä ruoalla. Kotiin voi tehdä odottamaan makaroonilaatikkoa, joka lämpenee mikrossa nopeammin kuin mitä kestää autokaistalla odottaa.
Lisää järkevästä ruokailusta esimerkiksi Suomen olympiakomitean sivuilla.
Kommentit
Lähetä kommentti