perjantai 13. toukokuuta 2011

Liikaa liikkuvia osia

Meillä on kahden viikon päästä kisat ja niitä edeltävät viikot olemme Pinken kanssa kotona kaksistaan. Voitte arvata, että arjen pyörittäminen muuttuu hiukan erilaiseksi. Nythän en pysty menemään tallille sen jälkeen, kun Pinke on käynyt nukkumaan.

Faktat on seuraavat: ratsastamisen on tapahduttava mieluiten välillä 17-18, jos Pinken on oltava tallilla mukana. Silloin tallille on saatava mukaan myös Pinkelle hoitaja. Jos Pinken saa mummolaan hoitoon, aikataulu on käytännössä sama, jos haluan olla itse laittamassa Pinkeä nukkumaan. Ratsastamassa voi toki käydä myös töiden jälkeen, mutta se tietää Pinkelle inhottavan pitkää tarhapäivää. Ja silloin katoaa ratsastamisesta kaikki ilo.

On syytä  huomioida, että minä en käy ratsastamassa päivittäin. Tintillä on tätä nykyä kaksi vuokraajaa, joiden kanssa sovimme aikatauluista aina kuukaudeksi kerrallaan. Toki muutoksia tulee aina puolin ja toisin: ihmiset sairastuvat, hevoset sairastuvat ja aikataulut muuttuvat. Silti perusrunko on selvillä ja auttaa kaikkia suunnittelemaan menojaan.

Homma toimii niin mutkattomasti, kuin se vain voi toimia. Silti joskus kaipaan aikaa, jolloin aikataulujen muuttuminen ei saanut aikaan seuraavanlaista puhelurumbaa:

Minulla oli tarkoitus käydä tallilla töiden jälkeen ja pitää hevosella vapaata seuraavana päivänä. Päiväkotiin olisi kuitenkin pitänyt ilmoittaa edellisenä päivänä, että aikomukseni oli hakea Pinke tuntia myöhemmin kuin tavallista. Päiväkodista lähdettäessä otetaan yhteys anoppiin, joka sanoo voivansa jäädä illalla vähän pidempään, jotta pääsen opintoihini liittyvän työtehtävän jälkeen käymään tallilla. (1.)

Jonkun ajan päästä iskee kuitenkin ahdistus, että tälle viikolle ei ilmeisesti ehditä sopia estetuntia. Viime viikkokin meni estetunnitta. Edellisiltana oli todettu, että aikataulujen ja päivien sovittaminen menee näinä "tyttöjen viikkoina" hankalaksi minun kellonajoillani ja käytössä olevilla päivillä. Perinteinen hyppysunnuntai ei ehkä onnistuisi tallin kouluratsastuskisojen takia. Muina päivinä kentän varauskalenteri näyttää täydeltä. Ahdistaa, että treenisuunnitelmat uhkaavat jäädä toteutumatta nyt, kun kisat ovat ovella ja takana on liian pitkä hyppytauko ja  liian vähän treeniä.

Olen yhteydessä tallikaveriin. (2.) Hänellä olisi perjantaina estetunti minulle sopivaan aikaan. Kysyn, josko saisin tulla kuokkimaan, jos saisin Pinken hoidon järjestymään. Se sopi hänelle. Tässä vaiheessa otetaan yhteys ystväään, joka on sanonut olevansa käytettävissä lapsenvahtina kentän laidalla. (3.) - Ei sinulla satu olemaan kiireitä perjantaina? - Loistohomma!

Soitan tallikaverin estevalmentajalle ja tiedustelen mielipidettä kuokkavierailulle sieltä. (4.) Onnistuisi, vaikka olemme ihan eri tasoisia. Olen uudelleen yhteydessä Pinken hoitajaksi lupeutuneeseen ystävääni ja varmistan, että tunti on sovittu. (5.) Laitan tekstiviestin omalle estevalmentajalleni (6.), että olen päässyt kuokkimaan ja saan tällä tavalla yhden oloani huojentavan hyppykerran lisää.

Tämän jälkeen alan huolehtia seuraavasta viikosta, mikä tulisi olemaan samanlainen. Otan yhteyttä Tintin vuokraajaan (7.) ja tiedustelen, jos voisimme vaihtaa päiviä.  Se sopi. Nyt olisi mahdollisuus sopia jotain seuraavan viikon torstaille, mitä pitäisi vielä tiedustella omalta valmentajalta, mutta jätän sen juuri nyt. Soitan anopille (8.), että ei tarvitsisi jäädä tänään illaksi, koska en menisikään talille vaan pitäisin hevosella vapaapäivän. Ajattelen tyytyväisenä, että onneksi kävimme edellisenä iltana pitkällä maastolenkillä, joten vapaapäivä olisi Tintille mahdollinen tässä.

Perjantaina töiden jälkeen syötän Pinken, pakkaan laukkuun kaiken tarvittavan vaipoista pillimehuun ja leluihin ja pakkaan vaunut autoon. Tallilla harjaan hevosen, turvotan sen pöperöt, laitan kuntoon ja kiiruhdan ajoissa kentälle. On rakennettava rataa, koska esteet on erinäisistä syistä korjattu pois.

Ja sitten tehtävänä on ratsastaa suoralla linjalla olevaa kahta pystyä eri suunnista, kahdeksikon muotoisesti. Tallikaveri menee ensin. Minulle ei jää vaadittu reitti päähän. Tallikaveri näyttää uudelleen. Minä olen kuutamolla, kuin en olisi ikinä vaadittua tehtävää nähnytkään.

Seuraa valmentajan pysäyttävä kysymys: oletko sä syönyt tänään kunnolla? 

Hmm, jotain ilmeisesti unohtui.

Äidin raippa oli estetunnin jälkeen juuri sen verran kielletyn oloinen lelu, että sen parissa viihdyttiin pitkään. Tämä kuva otettiin kuukausi sitten kotona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...