Ostetaan kuuämpäri!

Tintin kiima tuntui alkaneen aprillipäivänä sillä sekunnilla, kun talutin sen traikusta takaisin vanhaan boksiinsa. Rakkaustarina naapurikarsinan ruunan kanssa leimahti uudelleen ja Tintti lorotteli menemään ja hankasi lautasiaan karsinoiden väliseen seinään. Ruunanretale alkoi luulla itseään oriiksi ja nuoripari piti kiljuvaa meteliä monta päivää. Kaksi päivää tämän jälkeen Tintti jätti ruunansa tylysti hörisemään aitaukseensa ja siirtyi lorottelemaan aitauksen toiselle laidalle, toisen poikaystävän luokse. Viime viikolla se lämmitteli suhdetta suomenhevosruunaan; alkuviikosta pissa tuli taas lattialle, mutta nyt toisen naapurin haistelemisesta.

Oho!

Mimmi on todella sekoittanut poikien päät! Tai vaihtoehtoisesti miesten paljous ja alituinen huomio on sekoittanut sen pään. Olin merkein ehtinyt unohtaa, miten nopeasti se ehtii pissata tallin käytävälle. Vahingon jälkeen se riiputtaa päätään ja näyttää lauhkealta lehmältä, hinkkaa itseään ja vinkuu. Pojat vastaavat näihin kutsuihin innokkaalla hörinällä, toiset tammat eivät loksauta korvaansakaan. Tarvittaessa Tintti tarjoilee takapäätään myös niille.

Kertaalleen olen todistanut, miten hevoseni yritti kovasti peruuttaa tarhakaverinsa alle, mutta kyseinen kuohittu poikamies ei ollenkaan ymmärtänyt, mitä sen olisi pitänyt tehdä. Se peruutti karkuun. Onneksi näiden poikaystävien kanssa ehkäisy on kunnossa; toisin oli kuukausi sitten. (Lue kielletystä rakkaudesta täältä)

On tässä toki se hyvä puoli, että Tintti on kiimassa oikein miellyttävä ratsastaa. Alan vain olla kyllästynyt tähän kusien korjailuun ja mietin, voisiko joku kehittää hevoselleni kuukuppityyppisen kuuämpärin tai -saavin? Tamponit eivät nyt taida auttaa eikä ole pikkareita, joihin kiinnittäisi siteen.

Tätä se on tämä elämän luonnottumuus, kun hevosen ei annetta lisääntyä. Eppu Normaalikin sen tiesi laulaessaan: "Eivät saa kivet vieriä, eivätkä lammikoissaan kieriä virtahevot, villisiatkaan, kun hevoselle housut laitetaan."