Egotekoja
Tallimatkani lyheni tänään radikaalisti. Autoilen jatkossa harrastukseni takia noin 800 km vähemmän joka kuukausi. Käytän autoiluun aikaa 8 tuntia vähemmän ja ajokilometrien väheneminen tietää minulle arviolta 70 euron säästöä kuukaudessa. Jos lasken entisen ja nykyisen tallivuokran erotuksen, vähennän siitä polttoaineesta kertyvän säästön, saan tuolle tyhjänpanttina autossa istumiselle tuntihinnaksi 10 euroa. Semmoinen lisätienesti minulla ollut. Luovun siitä hyvin mielelläni, ei ole vaivan väärtiä.
En lähde viherpesemään itseäni ja sanomaan, että kyse on ekologisesta valinnasta. Ei ole. Tämä oli puhtaasti ajankäytöllinen ja itsekäs päätös ja perustui siihen, että 5 kilometriä on vähemmän kuin 25 kilometriä. Joku voisi hehkuttaa, että se on priorisointikysymys. Inhoan tuota sanaa, sillä prioirisoinnista puhuttaessa puhutaan aina arvovalinnoista ja minusta on verrattain ilkeää arvostella muiden valintoja vertaamalla niitä omiinsa. Luomuruoka, lähiruoka, reilu kauppa, kehitysyhteistyö, joukkoliikenne, kummilapset kehitysmaista, kierrätys, lasten kotihoito, kangaskassit, junamatkailu, lentomaksut. Kyllä meillä sädekehät kiiltää ja muistamme sen kanssaihmisillemme kertoa
On pakko todeta, että koska minä haluan pitää hevoseni, joudumme kaikki tekemään uhrauksia: minä olen töissä, Pinke on päivähoidossa ja Tintti vastedes tallissa, jossa on puolipäivätarhaus. Voi olla, että lapselleni parasta olisi kotihoito. Ehkä hevosenikin nauttisi seisomisesta ulkona 24/7. Kukaties minunkin mielenterveydelleni sopisi se, etten kävisi töissä.
Kyllähän kirjat kertovat, että alle 3- vuotias ei tykkää olla päiväkodissa ja hevonen rakastaa sateessa seisomista. Silti iloisena päiväkodin tädin syliin aamulla jäävä lapsi ei näytä yhtä surkealta kuin lapsen vanhemmat päiväkodin ulkopuolella ensimmäisinä aamuina. Aitauksesta karannut ja tallinoven ulkopuolella sisäänpääsyä odottava hevonen ei valitettavasti ole hevosenhoito-oppaita lukenut.
Oppikirjojen mukaan hyvinvoivat ja jaksavat vanhemmat ovat lapselleen parhaat vanhemmat. Tämä talliratkaisu toi tilanteeseen toivottavasti jonkinlaisen helpotuksen. Meidän perheen kuukaudessa on nyt 8 tuntia lisää.
Tarkalleen ottaen se on 16 minuuttia lisää jokaiseen vuorokauteen, alle satasella kuussa. Ei paha!
En lähde viherpesemään itseäni ja sanomaan, että kyse on ekologisesta valinnasta. Ei ole. Tämä oli puhtaasti ajankäytöllinen ja itsekäs päätös ja perustui siihen, että 5 kilometriä on vähemmän kuin 25 kilometriä. Joku voisi hehkuttaa, että se on priorisointikysymys. Inhoan tuota sanaa, sillä prioirisoinnista puhuttaessa puhutaan aina arvovalinnoista ja minusta on verrattain ilkeää arvostella muiden valintoja vertaamalla niitä omiinsa. Luomuruoka, lähiruoka, reilu kauppa, kehitysyhteistyö, joukkoliikenne, kummilapset kehitysmaista, kierrätys, lasten kotihoito, kangaskassit, junamatkailu, lentomaksut. Kyllä meillä sädekehät kiiltää ja muistamme sen kanssaihmisillemme kertoa
On pakko todeta, että koska minä haluan pitää hevoseni, joudumme kaikki tekemään uhrauksia: minä olen töissä, Pinke on päivähoidossa ja Tintti vastedes tallissa, jossa on puolipäivätarhaus. Voi olla, että lapselleni parasta olisi kotihoito. Ehkä hevosenikin nauttisi seisomisesta ulkona 24/7. Kukaties minunkin mielenterveydelleni sopisi se, etten kävisi töissä.
Kyllähän kirjat kertovat, että alle 3- vuotias ei tykkää olla päiväkodissa ja hevonen rakastaa sateessa seisomista. Silti iloisena päiväkodin tädin syliin aamulla jäävä lapsi ei näytä yhtä surkealta kuin lapsen vanhemmat päiväkodin ulkopuolella ensimmäisinä aamuina. Aitauksesta karannut ja tallinoven ulkopuolella sisäänpääsyä odottava hevonen ei valitettavasti ole hevosenhoito-oppaita lukenut.
Oppikirjojen mukaan hyvinvoivat ja jaksavat vanhemmat ovat lapselleen parhaat vanhemmat. Tämä talliratkaisu toi tilanteeseen toivottavasti jonkinlaisen helpotuksen. Meidän perheen kuukaudessa on nyt 8 tuntia lisää.
Tarkalleen ottaen se on 16 minuuttia lisää jokaiseen vuorokauteen, alle satasella kuussa. Ei paha!
Meillä lyheni viime joulukuussa tallimatka miltein kolmestakymmenestä kilometristä reiluun kolmeen. Ihan jo pelkkä ajansäästö on hätkähdyttävän suuri apu arjessa - eikä sitä tajua, ennen kuin sen on kokenut.
VastaaPoistaJa tietysti, ollaan ekologisia, säästetään luontoa sekä rahaa matkakuluissa ;)
Mutta oletko huomannut, saatko sen ns. säästetyn ajan kuitenkin kulumaan tallilla sellaiseen ei-minkään tekemiseen? Minä ainakin saan. Jään lähes aika suustani kiinni, jos se vain on mahdollista. Ja näin ollen tulee pönkiteltyä tuota ajansäästöasiaa ihan turhaan...
PoistaKyllä sitä perheellisenä joutuu tekemään kompromisseja, eikä puolen tunnin ajomatkat tallille ja takaisin oikein onnistuisi, ainakaan meillä. Ja koskas sitä ehtisi sitten olla kotona, jossa äitiä tarvitaan? Itselläni oli talli työmatkan varrella ja koti-päiväkoti-työpaikka-talli-päiväkoti-koti kierroksen ajamiseen meni päivässä aikaa vajaa 1,5 tuntia. Ja en edes halua tietää paljonko dieseliä tähän kurvailuun meni kuukaudessa.. Nyt hevosettomana ja äippälomalla en ollenkaan kaipaa sitä rallia, kaipaan ainoastaan sitä kuuluisaa ihan omaa aikaa hevosen kanssa. Mutta kaikki aikanaan..
VastaaPoistaMinä taas tavallaan kyllä viihdyin siellä autossa yksikseni. Kun tekee työtään ihmisten parissa ja aina on joku härdelli päällä kotona, nautin nykyisin ihan kauheasti työmatkoista, jolloin istuin pitkään autossa yksin. Tai siis tiedän nauttivani ensi viikosta alkaen, kun taas palaan töihin.
PoistaVälillä edelleen kipuilen sen kanssa, olenko harrastuksineni itsekäs. Ja lopulta annan itselleni synninpäästön sanomalla, että olen parempi äiti näin.