tiistai 8. helmikuuta 2011

Satulahaaveita

Viime viikolla aloin taas haaveilla koulusatulasta. Haluaisin penkin, jolla pääsisin mahdollisimman lähelle hevosta ja jossa polvityynyt tukisivat jalkojen pitämistä pitkinä. On kuitenkin selvää, että satula jää hankkimatta. Minulla ei yksinkertaisesti ole varaa pitää kahta satulaa.

Minäkin haluaisin laadukasta ja mielellään mahdollisimman halvalla, mutta en kuitenkaan luota halvimpaan. Keskihintainen tai ainakin toiseksi halvin menee yleensä parhaiten kaupaksi; kalleimpaan taas suhtaudutaan hiukan varauksella. Halpaa ja hyvää tuskin on olemassa, mutta kallein ei välttämättä ole sekään paras saati välttämättömin. Blaah, olisi löydyttävä se kultainen keskitie. Köyhän ei kannata ostaa halvinta, sanotaan. Mutta eipä kannata ostaa kalleintakaan.

Edullisimmatkin nahkasatulat maksavat uutena toista tonnia, mutta esimerkiksi Butet´n satula maksaa jopa 4000 euroa. Synteettisiä satuloita saa halvimmillaan uutena parilla sadalla eurolla. Käytetystäkin nahkasatulasta saa maksaa tonnin verran.

Hyvä satula kestää käyttöä vuosikymmeniä ja sillä on hyväkuntoisena aina jälleenmyyntiarvoa. Tiedän joidenkin myyneen hevosensa pois, mutta säilyttäneen satulansa tulevaa varten. Ja satuloiden arvon huomaa hevosten myynti-ilmoituksistakin, joissa hevosella on eri hinta satulan kanssa ja ilman. Joskus hevosen saa jopa halvemmalla!

Siispä osallistun joka vuosi innokkaasti Ratsastuksen asiantuntijaliikkeen Bates Innova -koulusatulan arvontaan. Olen suunnitellut, että koska tuo kahden tonnin satula ei todennäköisesti kuitenkaan sopisi Tintin selkään, voisin myydä sen ja ostaa tilalle jonkun Tintille sopivan. Haaveilla on silti realistisempi puoli. Todennäköisesti laittaisin satulanmyyntirahat johonkin muuhun. Ymmärtääkseni aika moni autoarvonnassa voittavakin myy voittoautonsa pois. Ja joo, on minulla lottokin vetämässä...

Itsekin jouduin hevoskauppojen jälkeen satulakaupoille, kun hankin Tintille käytettynä Kiefferin estesatulan. Vanhalla satulallani ei ollut jälleenmyynti- tai vaihtoarvoa, sillä sen runko oli vuosikymmenten käytössä vääntynyt. Kun lähdimme uuden satulan kanssa ensimmäistä kertaa maastoon, Tintti lähti muutaman askeleen jälkeen ravaamaan kuin Forrest Gump, jonka jalkatuet napsahtelivat poikki vauhdin lisääntynessä. "And boy, how we just felt like running!"

Suurimman osan ihmisistä rahavaroissa käytetynkin satulan hankinta johtaa jonkinlaisiin järjestelyihin. Lisäksi hevoset ovat siitä hankalia, että niille ei yleensä sovi mikä tahansa satula. Omistajan epäonneksi kymmenistä sovitetuista satuloista todennäköisesti se kallein on ainoa, joka hevosen selkään sopii. Itselläni kävi satulakaupoilla onneksi tuuri, kun tallikaveri sattui olemaan luopumassa satulasta, joka sopi Tintille ilman mitään muokkauksia. Ehkäpä luotan jatkossakin tuuriini. Ainakin jatkan arvontoihin osallistumista ja lottoamista!

Huono satula on hevoselle kuin liian isot tai pienet kengät ihmiselle. Kukapa sellaiset jalassa vapautuneesti juoksisi. 
Vanha satula odottaa kunnostusta koriste-esineeksi.

2 kommenttia:

  1. Heh, käytetyn koulusatulan juuri hankkineena pakko hehkuttaa, että olen löytänyt istuntani paremmin (okei se puolipidäte hukkuu liian usein silti) mutta mites olisi satulan vuokraus vaikka kuukaudeksi? Kurkkaa http://www.horsepro.fi/alakat/372/

    VastaaPoista
  2. Joo, kuulinkin tuosta jossain vaiheessa. :) Hyvä idea ja varmasti tulee tarpeeseen. Tuolla on minimivuokrausaika kolme kuukautta, ja vuokra-ajan vuokrat (max 12kk) voisi halutessaan vähentää satulan kauppahinnasta, jos sen sittenkin haluaisi itselleen ostaa.

    Tintillä on muuten joskus nuorempana ollut niin ikään Kiefferin koulusatula, joka kymmenistä satula-auton satuloista oli ainoa sopiva.

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...