Pyykkipäivänä

Lapsena äiti kielsi minulta satulahuopien pesemisen pyykinpesukoneessa. Kesäaikaan satulahuopia kuurattiin juuriharjalla ja mäntysuovalla tallin pesupaikalla. Talvella hoidin saman operaation kylpyhuoneen lattialla. Meillä oli kotona erillinen linko, jota saatoin käyttää. Sen ansiosta huovat kuivuivat nopeammin.

Minulla on muistikuva, ettei loimia pestiin tällä samalla menettelyllä. Nykyisin olen vienyt loimet pesulaan, sillä vaikka ne saisikin kotikonstein pestyä, niiden kuivattaminen on melko työlästä. Ja ne haisevat.

Ymmärrän äitiäni, joka pelkäsi pesukoneen tukkeutuvan hevosenkarvoista. Pesukoneet ovat tietysti kehittyneet parissa kymmenessä vuodessa, mutta se asia ei muutu mihinkään, että satulahuopapyykin jälkeisessä pyykkierässä saattaa olla jonkin verran hevosenkarvoja. Harva niitä arvostaa alusvaatteissaan. Tämän takia olen hullun lailla yrittänyt harjata karvoja pois huovista. Tällä hetkellä Tintti on kuitenkin sellaisessa talvisessa spanielikarvassa, että höttöistä haituvaa on ihan kaikkialla.

Siispä tämä kätevä emäntä on alkanut imuroida satulahuopia. Ei kuulkaa tarvitse käydä hevosenkarvaista jälkipyykkiä!